Kysymys koskee perittävän eläessä tehtyä luopumistahdonilmaisua.
PK 17:1.2 sanotaan: "... Perillinen saa kuitenkin lakiosansa, jollei hän ole saanut siitä kohtuullista vastiketta taikka jollei hänen puolisolleen testamentin tahi jälkeläisilleen lain tai testamentin nojalla tule lakiosaa vastaavaa omaisuutta."
Mahtaisikohan joku osata kertoa mihin tällä "jälkeläisilleen LAIN .. NOJALLA tule.." viitataan? Mitä sellaista omaisuutta perillisen jälkeläisille voi siis lain nojalla tulla, jonka saaminen estää perilliseltä lakiosan vaatimisen?
PK 17:1.2 sanotaan: "... Perillinen saa kuitenkin lakiosansa, jollei hän ole saanut siitä kohtuullista vastiketta taikka jollei hänen puolisolleen testamentin tahi jälkeläisilleen lain tai testamentin nojalla tule lakiosaa vastaavaa omaisuutta."
Mahtaisikohan joku osata kertoa mihin tällä "jälkeläisilleen LAIN .. NOJALLA tule.." viitataan? Mitä sellaista omaisuutta perillisen jälkeläisille voi siis lain nojalla tulla, jonka saaminen estää perilliseltä lakiosan vaatimisen?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kun lakiosaperillinen luopuu perinnöstä, hänen sijaansa perillisiksi tulevat lain nojalla hänen jälkeläisensä. Jos jälkeläiset saavat perintönä tai testamentilla lakiosaa vastaavan omaisuuden, luopuja ei siis voi itselleen lakiosaa vaatia. Sama koskee tilannetta, missä luopujan puoliso saa perittävältä testamentilla vastaavan omaisuuden.
Mutta jos luopujalla ei ole jälkeläisiä, nämä eivät voi "vastaavaa omaisuutta" periä. Tällöin luopujalla on oikeus lakiosaan, ellei hän siitä aiemmin ole kohtuullista vastiketta saanut.
Voiko asia olla noin yksioikoinen? Silloin kun perillinen luopuu perinnöstä perittävän kuoleman jälkeen on selvää, että se tarkoittaa pesästä vetäytymistä ja jälkeläiset ovat sijaantulijoita, mutta onko todellakin näin myös ennakkoluopumisen ollessa kyseessä? Mitään kuolinpesäähän ei silloin ole vielä olemassa josta vetäytyä.
Entä jos perillinen (hänellä on kaksi sisarusta) saa perittävän elinaikana omaisuutta lakiosaa vastaavasti ja luopuu vaatimasta enempää, meneekö "loppuosa" perillisen perintösuudesta sisaruksille tasan vai luopujan jälkeläisille?
Entä jos perillinen luopuu vastikkeetta perinnöstä nyt (ei ole lapsia). Jos luopuja tuleekin katumapäälle, takaportti on kuitenkin auki eli hänellä on vielä oikeus lakiosaan perittävän kuollessa. Mikäli hän kuitenkin tässä välissä saa lapsia, menettääkö hän siis oikeutensa lakiosaan sen siirtyessä lapsille? Vai ovatko luopumisen jälkeen tulevat lapset suljettu pois? Ei kai sinänsä, koska perittävän kuolinhetki on siinä suhteessa määräävä.
Jos nyt jätetään huomiotta kaikki mahdolliset testamentit, sellainen konstruktio, että menettäisin automaattisesti oikeuteni vaatia myöhemmin lakiosaa jos minulla on jälkeläisiä, tuntuu hullulta. Toisin sanoen lapsellisena ihmisenä perinnöstä ennakolta luopuessani minun tulee välittömästi vaatia vastikketta, jos jotain haluan saada.
>>Voiko asia olla noin yksioikoinen?
Ehkä todella osaat asiasi, ensivaikutelmani oli väärä.
Olen siis lähes maallikko, Urpo Kankaan olen nähnyt vain kerran oikeustieteilijöiden speksissä, oli eturivissä ja minä toisessa. Jopa hän nauroi kohdalle "tämähän on melkein yhtä härskiä kuin mitä Urpo Kangas kertoo perintöoikeuden luennoilla".
Oma käsitykseni on että perinnöstä luopuminen perittävän eläessä on varsin hankalaa, myöhemmin tosi helppoa. Kyse on siis luottamuksesta, jos luotetaan siihen että ennakkoperinnön saaneen sana pitää niin ei ole ongelmia.
Jos haluaa jotenkin hajauttaa perinnönsaantia niin testamentti lienee ainoa järkevä ratkaisu, olen nähnyt tosi fiksujen ihmisten maksavan tuplaverot kun eivät noudattaneet muotosääntöjä. Eivät minulta kysyneet neuvoja ajoissa.
Kiitos vaan vastauksista, täytyy lukea itse. Olisin vain mielelläni halunnut kuulla erilaisia tulkintoja, koska olen niin laiska, etten tähän hätään jaksanut lähteä hakemaan sen paremmin kangasta kuin aarniotakaan.
Koko asian perustin nimittäin KKO:n ratkaisuun 1988:102, jonka mukaan (hyvin tiivistetysti) rintaperillisen ennakolta tekemä luopuminen sitoi myös jälkikasvua riippumatta siitä oliko vastiketta maksettu vai ei. Näin ollen rintaperillisten sijaantulo ennakkoluopumisessa ei olisikaan itsestään selvyys kuten se on perittävän kuoleman jälkeen tapahtuvassa luopumisessa.
No mutta, hauskaa joulun odotusta kaikille!