Hei taas kaikille! Mulla meni epin kanssa useita vuosia hienosti, tämä vuosi on siis ollaan menty huonompaan, pikku kohtauksia on alkanut tulemaan ja päätä särkee. Kaikissa oppaissa lukee, miten tärkeää on, että kertoo sairaalassa omat ongelmansa yms., mutta minu on alkanut tympimään, että kertoessani epileptiset oireeni, minulta kysytään pitäisikö minun mennä keskustelemaan psykiatrian puolelle ongelmistani. Onkos teillä muilla kokemuksia tällaisesta "luottamuksellisesta hoitosuhteesta"?
Kokemuksia kaivataan
Marsu32
2249
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Sairaanhoitopiireissämme ei tiedetä, mikä ero psykiatrialla ja neurologialla on. Meidän molempien tapauksissa epilepsiaoireet sekoitetaan psykiatriaan. Jouduin psykiatriselle osastolle pakkohoitoon, kun sain epilepsiakohtauksia. "Neurologian osastolla ei ole tilaa", väittivät sairaanhoitopiirissä.
Sairaanhoitopiirissäni potilas ei saa tietää mitään diagnoosistaan (meillä epilepsia, mutta tunnen myös sisätautien potilaita), tai hän saa psykoosin diagnoosikseen. Oireesi ovat selvästi neurologisia, joten olemme kohtalontovereita.
Menetin luottamuksen julkisen sektorin terveydenhuoltoon, kun jouduin epilepsiakohtauksista psykiatrian pakkohoitoon. Olen siirtynyt yksityisen neurologin hoitoon.
Täh? Mullahan palaisi käpy välittömästi tuollaisista kommenteista! Kyseessä lääkäri vai hoitaja?
Itsellä on tällä hetkellä mennyt tosi hyvin neuron kanssa. Olen kertonut myös aina kaikista oireista mahdollisimman seikkaperäisesti ja aina tuo tuntuu kirjaavan asioita ylös mutta ikinä en ole saanut negatiivissävytteistä palautetta. Pidän myös hänestä siinä mielessä, että antaa ns. tiukan, ammattilaisen vaikutelman mutta osaa oikealla tavalla (etäisesti?) "huokua" empatiaa. Joskus reilu vuosi sitten aamuannostani nostettiin hiukan, jonka seurauksena lähes kaikki pikkunykinät katosivat (ainoastaan yliväsymys joskus ilmoittelee), eli siinä mielessä pidän myös tärkeänä kaikkien seikkojen mainitsemista. Ihan p...stä, jos ei niistä voisi puhua. Nytkin varmaan nykisin mutta kävisin juttelemassa psykiatrisella hoitajalla? Saati sitten kaikki muut asiat, jotka olen siellä vastaanotolla itkenyt..voi olla, että ne joskus tulevat taas vastaan ja olen samassa tilantessa kuin sinä..
Mielelläni sanoisin, että vaadi parempaa mutta tietäen systeemin, on se pirun hankalaa. Mutta kai sen jotenkin voisi ottaa puheeksi, että onko tosiaan tarkoituksenmukaista kommentoida noin? Varsinkin kun oikein muistaessani sullakin on ihan riittävän rankkoja sairastamisia takana ja varmaan papereissakin ne lukee.