Minulla on kukka,
hullu pähkiäinen.
Paukapäinen
sanoisin, ei rukka.
Se painaa tonnin
ellei ihan, melkein
ja lailla häijyn sonnin,
sen aikomus on selkein,
se pitää päänsä.
Kesällä, kun kukkii keto,
se amppelissa nyhjää.
On poissa kaikki veto
ja katse täynnä tyhjää,
ei ole hänen häänsä.
Synkkyydessä syksyn tumman
ihme outo tapahtuu.
Se virkistyy ja kumman
eläväksi havahtuu
kuin murtovaras yöllä.
Nyt sitä katselen ja näen:
se sykkii kiihkeämmin
kuin ihmmisväen
sydän, ehkä lämmin,
mutta kuristettu vyöllä.
Kun talven pimeys on suurin,
se kukkiin puhkeaa
ja murtain pimeyden muurin,
kukat keltaisina aukeaa.
hullu pähkiäinen.
Paukapäinen
sanoisin, ei rukka.
Se painaa tonnin
ellei ihan, melkein
ja lailla häijyn sonnin,
sen aikomus on selkein,
se pitää päänsä.
Kesällä, kun kukkii keto,
se amppelissa nyhjää.
On poissa kaikki veto
ja katse täynnä tyhjää,
ei ole hänen häänsä.
Synkkyydessä syksyn tumman
ihme outo tapahtuu.
Se virkistyy ja kumman
eläväksi havahtuu
kuin murtovaras yöllä.
Nyt sitä katselen ja näen:
se sykkii kiihkeämmin
kuin ihmmisväen
sydän, ehkä lämmin,
mutta kuristettu vyöllä.
Kun talven pimeys on suurin,
se kukkiin puhkeaa
ja murtain pimeyden muurin,
kukat keltaisina aukeaa.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tätä minä sanoisin hyväksi runoksi!
Ja sanonkin
kauniista sanoistasi! Runosta en tiedä, mutta kukka kyllä on hieno - kerrran vuodessa - ja siksi runon arvoinen.
Otsikko sai minut havahtumaan ja
itse runo on Wau:)))
Se onkin mielenkiintoinen ilmiö, jonkin erottaminen massasta, ihmisen, runon.. Usein kiinni pienesta asiasta, mutta sen jälkeen muuttuu löydöksi. Hienoa jos pidit! Minulle tämä kukka oli sellainen.
Salavitsikäs!
Ja pirskatin hyvin kulkeva on tämä sinun "hullusi"
Nam, sanoo Kapteenska.... maistuva runo;)
Valoisampiakin aikoja kukalle luulisi löytyvän. Ja ainoa mahdollinen pölyttäjä on ikkunan välissä jalat kohti kattoa, niin ettei siitäkään ole apua, mutta minkäs teet, kun se niin päätti. Kukkien aika on nyt!
Ei minunkaan pitänyt siitä runoa kirjoittaa, vaan ihan muusta, mutta sekin tuli itsekseen.
Niin ja kiitos mainesanoista!
ja Sinun onnesi, eikö niin :O
Riimityksesi, sekin jo on kunniamaininnan arvoinen.
Mutta runon sisältö, enpä olisi osannut odottaa mitä
se sisällään pitää ja aika vinkeä on muuten otsikkokin.
Aina, lähestulkoon aina pääset yllättämään jopa minut.
Varmasti kyllä monen muunkin, ei sen puoleen.
Soisin kyllä, että Sinunkin sydämesi saisi samaa kiihkeyttä
jonka tämä kahjo kukka synnyttää silmissäsi. Mutta kiitän
siitä, että toit pienen ilosi myös meidän nautittavaksemme.
Kiitos ystäväni.
Sinulta riittää ystävälllisiä sanoja vaikka hullulle runolle; olihan se aika erioinen aihe myönnän. Toisaalta olen joskus ennenkin sanonut, että kaikki kasvit, kukat ovat runon arvoisia. Tämä "korallikaktus" sai omansa nyt. Nimen oikeellisuudesta en ole ihan varma, kun kukat ovat vähän epäkaktusmaiset. pienet ja keltaiset, mutta niitä on paljon. Mikä lienee oikeasti?
Yllätys on puoli voittoa, eikö niin. Hyvä jos vielä pystyy yllättämään.