heippa
Olen stressannut suurimman osan elämästäni omaa ulkonäköä kun ulkonäköäni alettiin arvostelemaan jo peruskoulun ala-asteella. Aluksi otin tämän huumorilla ja nauroin mukana mutta tarpeeksi kun sain haukkuja niin olen alkanut itsekin katsomaan itseäni sillä silmällä että ei perkule kuinka hoikka olenkaan ja olen alkanut itsekin vihaamaan omaa ulkonäköä.
Aiheesta puhuminen on minulle hieman arkaa enkä ole puhunut kenenkään kanssa oikein syvällisesti. Olen kyllä vanhemmilleni ilmoittanut asiasta että miksi en lihoa vaikka syön kuin norsu. Ongelmahan on tässä nyt se että stressaan niin paljon ulkonäköäni että luultavasti laihdun kokoaika sen vuoksi eikä lihottaminenkaan onnistu kun en usko siihen että se auttaisi yhtään mitään..
Stressi näkyy käyttäytymisessäni hyvinkin paljon kuten esimerkiksi ujoutena ja masennuksena. Vetäydyn helposti omiin oloihini murehtimaan ulkonäköäni ja sitä että en pysty elämään muiden nuorten ihmisten kanssa samalla tavalla kuin ennen kiusausta.
On yritetty perheessä sanoa että olen hyvä tuollaisena mutta ei sekään auta. Ainoa keino olisi siis lihoa että stressi ja masennus häviäisi mutta kun stressi vähentää ruokahalua todella paljon.
Normaaliahan tämä nuorten keskuudessa on mutta rajansa kaikella. 4-5 vuotta alkaa olemaan jo liikaa ja terveyshän tässä menee!
Olen stressannut suurimman osan elämästäni omaa ulkonäköä kun ulkonäköäni alettiin arvostelemaan jo peruskoulun ala-asteella. Aluksi otin tämän huumorilla ja nauroin mukana mutta tarpeeksi kun sain haukkuja niin olen alkanut itsekin katsomaan itseäni sillä silmällä että ei perkule kuinka hoikka olenkaan ja olen alkanut itsekin vihaamaan omaa ulkonäköä.
Aiheesta puhuminen on minulle hieman arkaa enkä ole puhunut kenenkään kanssa oikein syvällisesti. Olen kyllä vanhemmilleni ilmoittanut asiasta että miksi en lihoa vaikka syön kuin norsu. Ongelmahan on tässä nyt se että stressaan niin paljon ulkonäköäni että luultavasti laihdun kokoaika sen vuoksi eikä lihottaminenkaan onnistu kun en usko siihen että se auttaisi yhtään mitään..
Stressi näkyy käyttäytymisessäni hyvinkin paljon kuten esimerkiksi ujoutena ja masennuksena. Vetäydyn helposti omiin oloihini murehtimaan ulkonäköäni ja sitä että en pysty elämään muiden nuorten ihmisten kanssa samalla tavalla kuin ennen kiusausta.
On yritetty perheessä sanoa että olen hyvä tuollaisena mutta ei sekään auta. Ainoa keino olisi siis lihoa että stressi ja masennus häviäisi mutta kun stressi vähentää ruokahalua todella paljon.
Normaaliahan tämä nuorten keskuudessa on mutta rajansa kaikella. 4-5 vuotta alkaa olemaan jo liikaa ja terveyshän tässä menee!
Vastaukset 4
Vanhimmat
sympatiaa kaverille! Mulla on laihoja kavereita mut en oo koskaa siitä mitää sanonnu niille. Täkeintä on et ne tuntee olonsa hyväks mun seuras ja voi ottaa elämän rennost vähä aikaa! Sun pitää toisiaan saada toi ressi pois ennenku voit saada ruokahalun takasin. Mä neuvoisin etä vedät vitus mustikoita koska mustikat on superfuud joka sisältää runsaasti mikroravinteita joita tarvit just sillon kun ressin on kova koska ressii kuluttaa aluks mikroravinteet ja sit makroravinteet. Ostat kaupasta mustikka marmeladia leivän päälle ja sit mustikka keittoja...eihän ne oo täyttä mustikkaa tietenkää mut niistä voi oikeesti olla hyötyä pieninäki määrinä!!!Ja mustikka parantaa muistia...tutkittu juttu!!!
Oon kärsiny viikon unettomuudesta ja mulla menee heikosti kans mun unettomuudella ei tosin ee mitää tekemistä ressin kanssa tai ehkä vähän...mä kärsin vaikeasta levottomat jalat oireyhtymästä ja uni ei vaa tuu.
Nuoren ujous ja masennus on hyvä hoitaa kuntoon ajoissa. Et maininnut ikää, mutta jos olet alaikäinen voisi perheesi auttaa sinua pääsemään sopivan psykologin, lääkärin tai muun asiantuntijan pakeille juttelemaan ongelmistasi. Terapioita on myös monenlaisia, keskustelua, ryhmissä työskentelyä, hypnoosia ym.
Joogaharrastus auttaisi sinua lähemmäs sisäistä tasapainoa. Me ihmiset nyt vain olemme kukin omamme mallisia, suvussasi on varmasti monta muutakin hoikkaa miestä, jotka ovat pärjänneet elämässä hyvin. Ei sinussa ole mitään vikaa, päätä se itse ja toimi sen mukaan. "Uskalla elää".
Tapauksessasi saattaa auttaa myös muutto ihan toisiin ympyröihin opiskelemaan, aloitus puhtaalta pöydältä.
Tuollainen johtuu aina huonoista vanhemmista. Vaikka he sanovat, että kelpaat tuollaisena, ajatuksissaan kuitenkin vaativat sinulta jotain muuta. Ja se stressaa sinua. Eli kyllä näkisin, että syy on vanhemmissasi ja todennäköisesti liian huolehtivasta äidistä. Kun tämän olet sisäistänyt ja terapeutiltasi kannustusta tämän asian ymmärtämiseen saanut, olet parantunut. Jos väität vastaan sanomaani, todistaa se vain sen, että olen oikeassa.
Olen itse käynyt analyyttisen terapian (10 vuotta) ja parannuin vasta, kun myönsin terapeutilleni, että äitini on syyllinen kaikkeen. Aluksi pistin kovasti vastaa usean vuoden (yli 9 vuotta). Suosittelen sinullekin analyyttistä terapiaa, jossa opit tiedostamattomat ongelmat, jotka liittyvät äitiisi. Ne täytyy kaivaa esiin ja käsitellä.
sama ongelma muute :D