Tanne odotus-palstalle varmasti sopii myos mainiosti kirjoitus siita kaikista pisimmasta odotuksesta, kun mies ei viela halua lasta, mutta itsella tuntuu etta elama alkaa vasta kun ensimmainen lapsi syntyy. Mina odotan vauvaa, olen jo vuosia odottanut, enka tieda milloin pieni saapuu vai saapuuko ollenkaan. Onnellisia olette te, joilla odotus on vain 9kk mittainen.
Todellinen odotus
se vasta harmittaa.
8304
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Minä ruinasin mieheltä vauvaa kolme-neljä vuotta. Mies aina sanoi, että kyllä hän joskus haluaa lapsia, mutta ei tiedä milloin. Vauvakuumeeni nousi taivaisiin ja kipuilin asian kanssa todella paljon. Täytyi pidätellä kyyneliä kun kuuli jonkun tuttavan vauvauutiset tai kaupungilla näkyi onnellinen isovatsainen odottaja. Tulin melkein sairaaksi vauvankaipuusta. Miehen kanssa neuvottelut olivat hedelmättömiä: "sitten joskus".
Olin siis jonkun vuoden tuskaisena odottanut ja kerran kiukuspäissäni laukaisin ukolle, että jos ei vuoden sisään ala yritys niin minä lähden. Ei ollut mitään oikeaa syytä miksi lasta ei voitu yrittää. Minun toiveeni oli yhtälailla tärkeä, eikä niin, että minä jatkuvasti vuosikausia taivuin hänen halujensa mukaan. Jos kerran mies halusi lapsia, niin joko haluaa niitä pian tai jääköön taas jahkailemaan - tosin ilman minua.
Mies mietti jonkun viikon ja päätettiin aloittaa yritys. Yritystäkin sitten kesti jonkin aikaa ja kyllä kiehutti kun ensin joutui odottamaan neljä vuotta yrityksen aloitusta eikä tulekaan raskaaksi. Saimme kuitenkin jossain vaiheessa esikoisen ja MIES halusi toisen heti perään, lapset on kuulemma niin ihania. On ihan täysin rakastunut lapsiinsa ja hoitaa heitä joskus enemmän kuin minä. :D Parempaa isää ei lapsi voi saada. Omalla kohdallani pieni kiristäminen siis toimi, mutta en voi suositella kenelle tahansa. Jokainen tekee itse päätöksensä.
"Ei ollut mitään oikeaa syytä miksi lasta ei voitu yrittää."
sinustako ei riitä syyksi se ettei mies tahdo lapsia?
Mies nimenomaan tahtoi lapsia. Ei vaan tiennyt milloin, mutta tiesi kun mietti tarkemmin.
En olisi laittautunut paksuksi jos mies ei olisi tahtonut lapsia.
löytyy kohtalotovereita.
näitä vastarannankiiskejä :D niitä tuntuu täällä olevan vähän liikaa.. ihan huvittaa tuollainen.
Meillä oli niin päin, että mies kinusi lasta ja minä jarruttelin. Lopulta annoin periksi ja ehkäisy pois ja heti tärppäsi. Luultavasti jos minä olisin asian yksin päättänyt, emme välttämättä olisi hankkineet lasta.
Piiiitkä odotus. Toisaalta olen aiheuttanut sitä itse, halusin suorittaa opinnot ensin yms., mutta nyt kun ne esteet on ylitetty niin yllätyksekseni (ja vastoin aiemmista keskusteluista saatua kuvaa) mies ei koe olevansa vielä valmis. Noh, odotellaan... onneksi on sellainen mies, että vaikka muksuja ei kuuluisi ikinä, niin tiedän etten parinvalintaani kadu :) Mutta kyllä mulla lapsen kokoinen tyhjiö on elämässäni.
Yhdessä oltu vuosikymmen ja miehellä ikää yli kolmenkymmenen. Uskon, että haluaa joskus lapsia, mutta naimisiinmenollekin piti lämmetä puolentusinaa vuotta! Joten odottelen. Uskollisesti.
ehkäisy mutta ollaan tosi onnellisia että petti :) iloinen yllätys syntyy pian