Aloitan jostain...
Hakeuduin tth lääkärille jatkuvien vatsa ja sydänoireiden vuoksi viime keväänä.
Kuukausi sitten hakeuduin samalle lääkärille uudelleen sillä oireet pahenivat.Hän teki minulle masennustestin ja tulokset olivat tyrmäävät.Hän ehdotti lääkitystä mutten silloin sitä halunnut koska uskoin vielä pärjääväni ilman.Halusin kuitenkin mennä tth psykologin puheille ja psykologi oli sitä mieltä että minun kannattaisi jäädä parin viikon s.lomalle ja tavattaisiin sen jälkeen ja katsotaan tilannetta uudelleen.Psykologi ei kuitenkaan voi s.lomaa kirjoittaa joten sain ajan nopeasti toiselle tth lääkärille jota en ollut koskaan tavannut.Hänen oli tarkoitus tätä s.lomaa kirjoittaa, hän kirjoitti viikon ja kohta minulla on hänelle uusi aika ja katsomme jatkon.
Tämän lääkärin asenne oli todella omituinen, hän ei voinut millään ymmärtää etten haluaisi lääkettä?
Hän ei edes tuntunut pitävän minua sairaana?Ja varsinkaan kun en suostu lääkitykseen...
Noh, minä siinä sitten hetken mietin ja päätin ottaa kokeiluun lääkkeen ( Sepram 10mg ). Kahden viikon annos olisi nyt tässä ja se pitäisi aloittaa?
Onko kenelläkään kokemusta tästä lääkkeestä?
Hieman huolestuttaa kun sivuvaikutuksena on itsetuhoisuus?
Pelkään että pahennan tilannettani lääkityksellä, mutta viime päivien aikana on alkanut tulemaan niin pimeitä ajatuksia päähän että kai se kannattaa jotain nappia alkaa popsimaan..
Olen miettinyt itsemurhaa..En oikeen ymmärrä mikä minua vaivaa?
Tekisi vain mieli kadota..en osaa pukea tätä sanoiksi.
Töissä on kylläkin tilanteita päällä kuin myös parisuhteen saralla..en tiedä edes johtuuko tämä tilani töistä, parisuhteesta? vai oliko tämä tila minulla jo ennen? ja ongelmat saivat tilani pahenemaan?
Välillä vaan tuntuu että napsahdan.
En kertonut lääkärille itsemurha-ajatuksista vastaanotolla koska hän ei pitänyt muutenkaan tilaani kovin vakavana.Tuntui suhtautuvan asiaan vähän siihen tyyliin että tulit sitten hakemaan s.lomaa.
Lääkärin aika on taas ovella, ja mietinkin että mitä minun pitäisi hänelle sanoa?mitä uskallan sanoa?
Pitäisikö vaan sanoa että kaikki on kunnossa ja mennä töihin?Mitäs jos napsahdan siellä?
Vai uskallanko kertoa ajatuksistani? Laittaako hän minut jonnekin laitokseen jos kerron halustani kadota?
En tiedä mitä tehdä...
Hakeuduin tth lääkärille jatkuvien vatsa ja sydänoireiden vuoksi viime keväänä.
Kuukausi sitten hakeuduin samalle lääkärille uudelleen sillä oireet pahenivat.Hän teki minulle masennustestin ja tulokset olivat tyrmäävät.Hän ehdotti lääkitystä mutten silloin sitä halunnut koska uskoin vielä pärjääväni ilman.Halusin kuitenkin mennä tth psykologin puheille ja psykologi oli sitä mieltä että minun kannattaisi jäädä parin viikon s.lomalle ja tavattaisiin sen jälkeen ja katsotaan tilannetta uudelleen.Psykologi ei kuitenkaan voi s.lomaa kirjoittaa joten sain ajan nopeasti toiselle tth lääkärille jota en ollut koskaan tavannut.Hänen oli tarkoitus tätä s.lomaa kirjoittaa, hän kirjoitti viikon ja kohta minulla on hänelle uusi aika ja katsomme jatkon.
Tämän lääkärin asenne oli todella omituinen, hän ei voinut millään ymmärtää etten haluaisi lääkettä?
Hän ei edes tuntunut pitävän minua sairaana?Ja varsinkaan kun en suostu lääkitykseen...
Noh, minä siinä sitten hetken mietin ja päätin ottaa kokeiluun lääkkeen ( Sepram 10mg ). Kahden viikon annos olisi nyt tässä ja se pitäisi aloittaa?
Onko kenelläkään kokemusta tästä lääkkeestä?
Hieman huolestuttaa kun sivuvaikutuksena on itsetuhoisuus?
Pelkään että pahennan tilannettani lääkityksellä, mutta viime päivien aikana on alkanut tulemaan niin pimeitä ajatuksia päähän että kai se kannattaa jotain nappia alkaa popsimaan..
Olen miettinyt itsemurhaa..En oikeen ymmärrä mikä minua vaivaa?
Tekisi vain mieli kadota..en osaa pukea tätä sanoiksi.
Töissä on kylläkin tilanteita päällä kuin myös parisuhteen saralla..en tiedä edes johtuuko tämä tilani töistä, parisuhteesta? vai oliko tämä tila minulla jo ennen? ja ongelmat saivat tilani pahenemaan?
Välillä vaan tuntuu että napsahdan.
En kertonut lääkärille itsemurha-ajatuksista vastaanotolla koska hän ei pitänyt muutenkaan tilaani kovin vakavana.Tuntui suhtautuvan asiaan vähän siihen tyyliin että tulit sitten hakemaan s.lomaa.
Lääkärin aika on taas ovella, ja mietinkin että mitä minun pitäisi hänelle sanoa?mitä uskallan sanoa?
Pitäisikö vaan sanoa että kaikki on kunnossa ja mennä töihin?Mitäs jos napsahdan siellä?
Vai uskallanko kertoa ajatuksistani? Laittaako hän minut jonnekin laitokseen jos kerron halustani kadota?
En tiedä mitä tehdä...
Vastaukset 5
Vanhimmat
Sano lääkärille todellinen tilanne. Älä ainakaan lähde yrittämään sinne töihin, jos et koe olevasi työkuntoinen. Ei sinua voi väkisin mihinkään laitokseen laittaa. Kerro vaan niistä itsemurha-ajatuksistasi. Ikävää että sulle sattui lääkäri, joka ei tunnut ottavan sinua tosissaan. Eikö sinulla ole mahdollisuutta pyytää päästä toiselle lääkärille, onko sinulla aikaisemmin ollut eri lääkäri? Niinhän se menee, että alussa sitä sairaslomaa kirjoitetaan viikon-parin pätkissä. Sitten, jos tilanne ei muutu, yleensä kirjoittavat lähetteen erikoissairaanhoitoon. Yksi vaihtoehto on yksityinen, mutta se on kallista. Pidä nyt vaan puolesi, ja tee tiettäväksi, että tilanteesi on oikeastaan vaan mennyt huonompaan suuntaan. Sepram-lääkkeestä minulla ei ole kokemusta.
Oli aiemmin tth sairaalalääkäri ja nyt mulla oli sellanen vanhempi mieslääkäri jota kamalasti kehuttiin.
En tiedä mitä sanoa lääkärille joka ei ota mua ollenkaan tosissaan?
Mä en millään jaksais tapella..
Masentuneena ei olis voimia tapella. Mutta jos sinulla ei ole mahdollisuutta pyytää päästä jonkun muun lääkärin vastaanotolle, niin ei taida olla vaihtoehtoa kun vaan mennä pelosta huolimatta sinne vastaanotolle ja kertoa asiat juuri niin kuin ne ovat mitään kaunistelematta. Ja jos kohtelu on yhtä huonoa edelleen, sitten vaihda ihmeessä lääkäriä. Millainen se psykologisi on? Onko sinulla mahdollisuutta soittaa hänelle tai jättää soittopyyntöä ja keskustella hänen kanssaan siitä lääkäripelostasi? Ainakin psyk. polilla on käytäntö, että omahoitaja tulee mukaan lääkärin vastaanotolle.
Rohkeutta nyt vaan!
Psykiatrian poliklinikalle on myös mahdollista päästä ilman lähetettä suoraan ottamalla yhteyttä akuuttityöryhmään. Jos tulee oikein paha olla ja olo tuntuu sietämättömältä, ota yhteyttä sinne. Ainakin omalla paikkakunnallani tämä toimii, en tiedä onko kaikilla paikkaunnilla samanlainen systeemi.
Voi herran jestas! Onhan näillä lääkkeillä sivuvaikutuksena mahdollisesti kuolemakin, jos aiheuttavat serotoniinisyndrooman. Mutta montako kuolemaa olet kuullut maailmalta raportoitavan - lääkkeet ovat olleet kauan pop ja median herkeämättömän huomion kohteena. Eikä tämä koskene sinua, koska annoksesi on pieni.
Olit siis valittanut lääkärille vatsa ja sydänoireita? Lääkäreillä on vanha klassinen nyrkkisääntö: Jos potilas valittaa "sydänvaivoja", tutki vatsa; jos potilas valittaa "vatsavaivoja", tutki sydän.
Näköjään lääkäri on osannut tehdä oikeat johtopäätökset, vaikka et itsemurha-ajatuksistasi kertonutkaan.
Ei tietenkään pidä sanoa, että kaikki on OK ja mennä töihin, jos kaikki ei ole OK. Olisiko töihin menosta mielestäsi haittaa vai hyötyä? Pystytkö edes työhön? Kyllä lääkärille pitää osata puhua kaikki.