Olen ent.koulukiusattu ja minua kiusattiin koko ylä-asteen ajan henkisesti tunnit olivat tuskaa, opiskelusta ei tullut mitään, kun katseli vain haukkumalappuja mitä kiusaajat lähettelivät selän takana kesken tuntien, välitunneilla turvauduin niihin muutamiin ihmisiin ketkä pitivät puoliani ja kun joku niistä oli esim.sairaana ja poissa koulusta olin ns.yksin yms. No menin Lukioon ja ajattelin, että ihmiset ovat aikuisempia eivätkä nälvi, toisin kävi.. Hiukan samantyyppistä kiusaamista; puhuttiin tod.paljon pahaa, käännytettiin ihmisiä minua vastaan yms. No sitten pidin välivuoden ja menin töihin ja taas sama asia toistui , mutta tälläkertaa kyseessä oli 50v.nainen ja minä olen 22v. Tämä kyseinen 50 nainen heitteli eväitäni tauolla roskikseen, mihin olin kirjoittanut tussilla nimeni päälle yms. Kun lopetin nimikoinnin ja siirryin rasioihin evääni pysyivät tallessa. Kerroin työpaikkallani tästä esimiehelleni (Nainen teki paljon kurjempiakin asioita sen lisäksi, että heitti ruokiani roskiin) ja kyseinen 50 nainen oli jo entuudestaan saanut suullisen varoituksen asiakaspalvelemisesta aikaisemmin ja nyt hänelle tuli tämän asian takia kirjallinen varoitus ja seuraavasta hän saa potkut. Joka tapauksessa nyt on sellainen tilanne, että olen jotenkin sosiaalisesti eristäytynyt totaalisesti. En ole hakenut opiskelemaan ja teen sellaista työtä missä en viihdy rahan takia.
Syy miksen ole hakenut opiskelemaan on ns."sosiaalisten tilanteiden pelko/jännittäminen". Kai nämä 7-8vuotta henkistä kiusaamista tekivät sen, että nyt en pysty menemään yksinkertaisestí esim. koulu tunnille istumaan sen 2krt 45min. Olin syksyllä espanjan kurssilla minkä maksoin ja ei tullut mitään niin jätin kurssin kesken.. Minulle tulee sellainen olo, että pyörryn ja pakonomainen tarve lähteä luokasta ulos: kenties tämä on jotain ahdistusta. Ns. Terveen paperit minulla on , mutta en tiedä mitä teen tälle asialle.. ?????????
Tilanteeni on muutenkin menossa hullummaksi kun nyt kun olen kaiken ajan omissa oloissani ellen ole töissä en tutustu uusiin ihmisiin tai tapaa ketään niin olen tod.yksinäinen. (Muutin eri paikkakunnalle vuosi sitten.) En tiedä onko tähän olemassa mitään apua ja toivottavasti joku osaisi auttaa, kun muuten mun elämä valuu hukkaan tällaisen asian takia minkä tiedostan, mutta en osaa korjata ns.vikaa..
kiitoksia etukäteen..
Milla
Syy miksen ole hakenut opiskelemaan on ns."sosiaalisten tilanteiden pelko/jännittäminen". Kai nämä 7-8vuotta henkistä kiusaamista tekivät sen, että nyt en pysty menemään yksinkertaisestí esim. koulu tunnille istumaan sen 2krt 45min. Olin syksyllä espanjan kurssilla minkä maksoin ja ei tullut mitään niin jätin kurssin kesken.. Minulle tulee sellainen olo, että pyörryn ja pakonomainen tarve lähteä luokasta ulos: kenties tämä on jotain ahdistusta. Ns. Terveen paperit minulla on , mutta en tiedä mitä teen tälle asialle.. ?????????
Tilanteeni on muutenkin menossa hullummaksi kun nyt kun olen kaiken ajan omissa oloissani ellen ole töissä en tutustu uusiin ihmisiin tai tapaa ketään niin olen tod.yksinäinen. (Muutin eri paikkakunnalle vuosi sitten.) En tiedä onko tähän olemassa mitään apua ja toivottavasti joku osaisi auttaa, kun muuten mun elämä valuu hukkaan tällaisen asian takia minkä tiedostan, mutta en osaa korjata ns.vikaa..
kiitoksia etukäteen..
Milla
Vastaukset 4
Vanhimmat
kirjoita mulle, mun täytyy vaan ensin hankkia s-osoite joka ei ole mun nimellä. odota päivä tai pari! Ite opiskelen.
Aika nyt kuitenkin parantanee sun tilannetta!
voidaan kirjoittaa enemmänki:
[email protected]
koskettava ja älyttömän rohkea olet, kun tuot sen julki!! Itseäni ei ole oikeastaan koskaan koulukiusattu ja en ole todellakaan itse kiusanut muita. Eli vaikea siinä mielessä asettua saappaisiisi. Kuitenkin tuo työpaikkakiusaaminen eli v-mäiset työtoverit milloin missäkin paikassa ovat tuttua minullekin. Ja se ei todellakaan johdu itsestä vaan kiusaajien luonneviasta! Entisellä työpaikallani oli eräs vanhempi nainen, joka ilkeili ja puuttui tekemisiini, koska olin nuorempi ja pidetty ihminen. Kateuttahan se oli. Aikani kuunneltuani, räjähdin yksi kerta ja sanoin sille suorat sanat. Nainen alkoi itkemään ja lopulta homma sovittiin. Mutta...tiedän, että on paljon narsistisesti häiriintyneitä, joilla ei ole kykyä asettua toisen asemaan. Ne ovat pahimpia! Työelämää ajatellen, lue kirja "naamiona terve mieli". Se kertoo juuri tällaisista kiusankappaleista, joiden itsetunto rakentuu toisen mollaamiselle. Yleensä se kohdistuu kiltteihin ihmisiin, jotka ovat empaattisia. Tällaiset kyvyt puuttuvat narsisteilta eli heijastavat kaiken sellaiseen ihmiseen, jota eivät itse ole. Se auttoi ainakin minua selvittämään tuollaiset tyypit ja tilanteet. Tosin minulla ei ole tuollaista ikävää ja rankkaa taustaa kuin sinulla. Ihan säälittäviä ihmiset, jotka kiusaavat. Tapahtui se koulussa tai työpaikalla. Töissä tulet varmaan joskus vielä törmäämään johonkin ääliöön ja siitä syystä kannattaa lukea tuosta narsistisesta persoonallisuushäiriöstä. Kirjassa kunnon kuvaukset ja ohjeitakin. Lopussa jokin uskonnollinen osio, mutta sen voi halutessaan skipata (kuten minä tein). Sitten on kaikenlaisia keskustelupalstoja esim opiskelijoille Nyyti. Sinun kannattaisi mennä hakemaan ihan konkreettista keskusteluapua. Jos löytää hyvän psykologin, niin se on lottovoitto. Itseäni hyvä psykologi auttoi läheisen ihmisen kuoleman jälkeen ns. selventämään ajatukset ja tekemään surutyön. Kannattaa googlettaa, jos on esim. koulukiusattujen keskustelupalstoja...ehkä sieltä saa vertaistukea. Yksin ei kannata asian kanssa jäädä, ettei asiat pahene. Todella monella on loppujen lopuksi kiusaamista taustalla (joka on tosi surullista). Muistat aina, ettei vika ole ollut sussa! Kiusaajat löytää aina jotain, mistä sanoa. Ihan sama millainen on. Nythän juuri hakattiin Hesassa tyttö sen takia, että se tuli rikkaasta perheestä. Ihan sairasta hommaa! Ja taustalla on usein oikeasti kateus tai joku ihme vallan näyttämisen tarve. Ja yhteisön paineesta sitten mennään mukaan. Toivon sydämmestäni sulle kaikkea hyvää elämääsi. Sussa on selkeesti voimaa ja potentiaalia, koska uskallat kirjoittaa tänne! Jossain vaiheessa saat sen voimavaraksi ja kaikki elämänkokemuksesi. Vaikka se tässä vaiheessa ei siltä näyttäisikään... Elämä aina kummasti vie eteenpäin, vaikka olisi kuinka pohjalla. Riittää kun saa yhdenkin hyvän ystävän. Voimia sinulle!
itseäsi ja tuntojasi esimerkiksi mesen välityksellä? Ymmärrän paremmin kuin hyvin tilanteesi, tarinasi on hyvin samankaltainen kuin omani. Olen kuitenkin nyt vahvistunut sen verran, että kykenen toimimaan ihmisten parissa suht normaalisti, vaikka sisälläni jännitän. Voisin ainakin kuunnella, en suurentele mahdollisuuksiani muutoin auttaa sinua. Ongelmiinsa löytää monesti ratkaisun itsestään, muut voivat vain ehdottaa eri vaihtoehtoja. Voimia sinulle! [email protected] on mailini, jos haluat kirjoitella.