Syitä?

Moi Hopo!

1. Oma päihdehistoriani perustuu itse tekemiini päätöksiin elämäni eri vaiheissa. Minua ei olla painostettu missään vaiheessa käyttämään mitään.

2. Olen aloittanut alaikäisenä, tupakan ja alkoholin voimin. Ensimmäiset kannabiskokeilut tehtiin suomen puolustusvoimissa.

3. Tieni kannabismyönteiseksi ei ollut "yksi hyppy polulta toiselle" vaan sitä edelsi vuosien ongelmat minulle määrättyjen reseptilääkkeitten kanssa ja siitä seurannut tila jossa minun oli pakko etsiä vaihtoehtoisia tapoja hoitaa itseäni.

4. Koen olevani riippuvainen useammastakin asiasta. Ilman aamukahveja työpäivä lähtee mälsästi käyntiin. Ilman seksiä on kyllä melkoisen rauhaton olo. Ilman tupakkaa en voi juurikaan kuvitella olevani, se on aine johon olen kirjaimellisesti koukussa. Niin, ja kyllä..haluan käyttää kannabista sen helpottavien ominaisuuksien takia ja kyllä se pitää nähdä jonkun sortin riippuvuus suhteena tähän aineeseen. Tosin käyttöni ei tarvitse olla jokapäiväistä, kuukausienkin tauot ovat arkipäivää.

Voi hyvin

Naapurin äijä
kannabismyönteinen

No kyllä se on aina ollut seikkailunhalu/hauskanpito itselläni. Eli yläasteella päihteinä oli tupakka ja alkoholi. Molemmista podin huonoa omatuntoa.

Yläasteen jälkeen -taas kokeilunhalusta- kokeilin kannabista. Tyhmästi tein sen tutustumatta aiheeseen ollenkaan etukäteen. Noh, sen jälkeen en kannabikseen koskenut puoleen vuoteen. Sitten täytyy myöntää että kaveripiirin henkisestä painostuksesta (kaikki polttivat) aloin itsekin polttelemaan kannabista. Tuosta puoli vuotta eteenpäin vaihtui kaveripiiri ja aloin absolutistiksi(!).

Seuraavat 2 vuotta tutustuin päihteisiin kirjallisuuden ja keskustelupalstojen kautta ja voisin väittää nykyään olevani aika hyvin perillä eri päihteistä/haitoista.

Tällä hetkellä päihteiden käyttöni on sitä, että polttelen pilveä silloin tällöin illanvieton mausteena, alkoholia taas käytän juhlatilaisuuksissa. Tupakkaa en juurikaan polta ja kovat huumeet ei voisi vähempää kiinnostaa.

Mulla oli monenlaisia vaikeuksia teini-iässä. Halusin käyttää silloin kaikkia mahdollisia päihteitä, en oikeastaan päihtyäkseni, vaan esittääkseni hätähuudon. Kesti kuitenkin hirveen kauan ennen kuin ensimmäisen kannabissätkäni sain. Sitäkin olin pyytänyt kaksi vuotta ennen kuin se tapahtui. Kaikkialla puhuttiin, että kaikki paikat pursuaa huumeita. Mä yritin niitä etsiä kipeesti, löytämättä. Ehkä ihan hyvä niin. Ja huvittavaa oli, että koulussa epäiltiin mun käyttävän huumeita, ja itse toivoinkin käyttäväni, ja yritin käyttää, mutten niitä mistään löytänyt vaikka niitä kuulemma koulun nurkalla välitunneilla tarjottiin...

Alkoholin oloa helpottavan vaikutuksen huomasin jo 13-vuotiaana ja pyrinkin ottamaan aina kuin mahdollista. Valitettavasti se jäi jonkun verran päälle. Kaljaa tulee juotua helposti vähän turhan usein.

Pilvestä olin kuitenkin nuorempana ja edelleen kiinnostunut. Musta tuntuu, että tykkäsin sen vaikutuksesta jo ennen kuin olin sitä kokeillut. Jouduin tekemään tosi paljon töitä saadakseni sitä. Kaljan juonti jäi jossain vaiheessa vähemmälle, kiitos pilven, mutta tässä vaiheessa taas menee molempia ihan tarpeeksi.

Muitakin huumeita tuli käytettyä jossain vaiheessa, vähän liikaakin. Kukaan ei oo koskaan painostanut, päinvastoin. Oon joutunut melkein ruikuttamaan saadakseni jotain.

Aikuisempana syynä lienee ollut uteliaisuus. Nuorempana halusin vaan huutaa, että auttakaa mua.

Alkoholia käytän mielestäni vähän liikaa. Siitä on tullut elämäntapa, josta tuntuu olevan aika vaikeeta irrottautua. Kannabista oon käyttänyt vieläpä enemmän kuin alkoholia viimeisten melkein kymmenen vuoden aikana, mutta vain joskus harvoin on tuntunut, että se olisi ongelma ollut. Lähinnä silloin kun on tehnyt mieli, eikä sitä ole mistään saanut. Nykyään, ihme kyllä, mun tekee tosi harvoin mieli siinä määrin kuin aiemmin. Nykyään tuntuu myös paljon helpommalta olla ilman. Luulen, että se johtuu siitä, ettei kannabis oo enää mulle juttu eikä mikään. En oikein osaa pitää sitä minään...

Tupakkaan olen todellisessa ja pahassa koukussa. Se harmittaa.

"Tahtoisin tietää, että mikä on ihmisillä johtanut eri päihteitten käyttöön? Onko se tullut ulkopuolisen "painostuksesta" vai onko se lähtenyt itsestä? Kuinka moni on aloittanut huumeiden käytön alaikäisenä? Tapahtuiko se lähinnä kokeilun halusta, niin kuin alkoholin tai tupakan käyttö yleensä alkaa? Miksi et tahdo lopettaa päihteitten käyttöä ja koetko olevasi riippuvainen? "

Ympäristöllä on tietenkin ollut vaikutuksensa, mutta ei kukaan minua painostanut. Kiinnostuin kannabiksesta joskus 14-vuotiaana ja 15-vuotiaana kokeilin ensimmäisen kerran. Tupakkaa ja alkoholia olin käyttänyt jo jonkin verran. Kokeilunhalustahan se lähti. En tahdo lopettaa kannabiksen käyttöä, koska se on pysynyt hallinnassa ja pilvessä on kivaa =). Riippuvuus on lähinnä henkistä, kannabissavut perjantaisin rentouttavat mukavasti.

Omasta kiinnostuksesta aikoinaan lähti.
Yläasteella dokailin n.5 kertaa, mutta sitten aloin absolutistiksi. Teinit näytti niin urpoilta kännissä :) ja ajattelin silloin omalla järjelläni, että kannabis päihteenä saattaisi olla minulle parempi vaihtoehto.

Asuin pienessä kaupungissa, jossa tunsin kaikki nuoret, eikä siihen aikaan kukaan käyttänyt siellä huumeita, ja minun ikäisilleni ne olivat hirveä kauhistus. Ysiluokalla poltin sitten ensimmäistä kertaa pilveä, jonka hankin toisesta kaupungista suurella vaivalla. N. vuotta aiemmin olin aloittanut tupakanpolton, joka jatkuu edelleen, kuten myös pilvenpoltto.

Nyt olen 21 v. ja dokaan ja poltan pilveä viikottain, tupakkaa päivittäin, ja amfetamiinia sekä ekstaasia n. kerran kuussa tai parissa.

Koskaan minulla ei ole mitään pakkoa saada jotain tiettyä päihdettä, vaan voin olla viikkoja tai kuukausia ilman mitä tahansa noista, jopa tupakkaa.
Eri asia on se, että en halua olla ilman. Päihteet on sama asia minulle kun esim. suklaa; käytän säännöllisesti, vierotusoireita ei tule, enkä näe mitään syytä lopettaa "käyttöä", koska se yksinkertaisesti on kivaa.

Pitäähän ihmisellä nautintoja olla. Toisille vaan sopii eri asiat paremmin kuin toisille.

Itselläni yksinkertainen kiinnostus ja tiedon saaminen oli syy alkaa kokeilemaan & käyttää kannabista yli kaikkien rajojen itseään psyykkisesti rassatenn. Käytännön kokemukset sitten olivat syy lopettaa ko. harrastus.

Itse painostin itseäni, oman perseeni hilasin omatoimisesti ampuma-alueelle josta lähetettiin matkaan minun oma kuurakettini. Jotain meni vikaan, perskarvat ja aivot kärähti. Jotain toimii yhä silti - onneksi.

Tuut tuut jos sä mun mukaan tuut tuut niin voit olla että joudut oleen tuut tuut tuutilla tuut tulokseen etkä haluakaan tuuttia olokseen. Niin.

Faija tupakoi. Itsellä muistan ekan kerran nikkarit joskus alta kymmenen vanhana, silloin en tietenkään tunnistanut, kamalasti teki vain mieli jotain nimeämätöntä. Tupakoinnin aloitin joskus 16 iässä, se kun oli coolia.

Viunaan sekaannuin samoihin aikoihin, enpä usko kovinkaan monen aloittaneen varsinaisen painostuksen vuoksi. Minä en ainakaan, kokeilua ja rajojen etsimistä se oli.

Kannabis tuli kuvaan mukaan pari vuotta myöhemmin. Edelleen kokeilunhalua. Naurattaa pirusti nämä painostusväitteet... mulle kun ei kaverit meinanneet tarjota ensinkään, olin perin selkeästi ja äänekkäästi huumevastainen. Valestuksen uhri :-)

Siitä kuitenkin kulki jo tuolloin (80-luvun puolivälissä) niin paljon ristiriitaista tietoa, että aine kiinnosti. Semminkin kun alkoi nousta esiin aineen käyttäjinä mun jonkinasteisia idoleita kuten Simon & Garfunkel, Carl Sagan jne.

Jatkamisen syyt ovatkin sitten syvemmällä. Ihan ensimmäiseksi, olen soittaja, elättänyt itseäni vuosien ajan Suomessa sillä konstilla - kapealla leivällä siis :-)

Fakta on yksinkertaisesti se, että kannan avulla pystyin murtamaan klassisen musiikkikoulutuksen mukanaan tuomat rajat. Pikku pilvessä soitan paremmin ja improvisoin luovemmin - ja tämä ei ole minun mielipiteeni, vaan yleisöltä moneen kertaan ihan pyytämättä saatu. Subjektiivisesti kokemus on lähinnä se, että musiikillinen ajatus kulkee ilman filttereitä sormenpäihin ja mieli kulkee täysin totuttujen latujen ulkopuolella. Fyysisesti viina tappaa minulta motoriikan täysin, kannabis rentouttaa sitä, notkeuttaa ja nopeuttaa sormia.

Aikani keräsin päihteistä tietoa, ja jossain 23 korvissa kanna syrjäytti alkoholin lopullisesti. Ensinnäkin alkoholin mukanaantuoma pyörryttävä päihtymiskokemus ei enää ollut (eikä ole) miellyttävä, toiseksi eri päihteiden terveyshaittoihin tutustuminen eri lähteistä selvitti kohtalaisen tarkasti missä minkäkinlaisia vaaroja piilee.

Sen jälkeen olen paria muuta päihdettä kokeillut ja todennut etteivät ne ole "mun juttu". Uusiin ei enää kiinnosta tutustua.

Riippuvaisena en itseäni pidä. Tiedän millaista on olla puoli vuotta pilvessä aamusta iltaan, sen jälkeen olin pari kuukautta täysraittiina (poislukien iänikuinen tupakka) ilman muita ongelmia kuin muutaman päivän jatkunut lievä ärtyisyys. Henkisen riippuvuuden olen kokenut psyyke- ja ruumiillisen kipulääkityksen kautta, lääkärin avustuksella.

Miksen tahdo lopettaa? Koska niitä äänimaisemia tulee pirun ikävä... valoja, muotoja, värejä... Täydellinen absolutismi ei sovi minulle, silloin tällöin on mukava päihtyä. Kohtuudella.

täysi-ikäisenä.
Kukaan ei painostanut eikä mainostanut missään mielessä.