Kaksoslapsen oman identiteetin tukeminen

6- vuotiaat kaksostytöt. Meillä pääsääntöisesti on tytöt puettu erilaisiin vaatteisiin, joitakin poikkeuksia lukuunottamatta. Ja jos on muuten samanlaiset vaatteet, ovat eriväriset. Tytöt ovat luonteeltaan tosi erilaisia ja ulkonäöltään myös, eivät ole identtiset. Toinen tyttö pitää kaikesta tyttömäisestä, hameista, mekoista, hiuspompuloista yms. ja toinen tyttö on poikamaisempi. Nimetkään eivät ole samankaltaiset. Polkupyörät nyt satttuvat olemaan samanlaiset, ihan vaan siksi että ei tule kinastelua miksi toisella on "hienompi" tms. Mutta esim. leluja tms. ei osteta kaikkea kaksinkappalein. Vapaa-ajalla ja eskarissakin kummallakin on yhteisiä ja omia kavereita. Ja näin on minun mielestäni hyvä.

Jos kysymyksessä on identtiset kaksoset, tulee vanhemmilla ehkä herkemmin puettua lapset samalla tavoin, arvelen.

Meillä on epäidenttiset kaksoset, jotka pienenä puettiin joskus samanlaisiin vaatteisiin.
Useimmiten heillä oli erilaiset vaatteet (isoilta sisaruksilta pieniksi jääneitä).
Myös polkypyörät olivat erilaiset (käytetyt). Kumpikin harrasti aikanaan jalkapalloa, mutta ennen teini-ikää toinen lopetti, ja siirtyi aivan toisenlaisen harrastuksen pariin.
Koulussa lapset olivat samalla luokalla (koska rinnakkaisluokkaa ei ollut), mutta heillä on aina ollut eri kaverit.

Naapuristossamme asui aivan identtiset kaksoset, jotka olivat aina puettu samalla lailla. Heillä oli paljon leikkikavereita, ja lapset leikkivät suuressa porukassa. Toinen tytöistä alkoi seurustella jo 14-vuotiaana ja toinen tyttö jatkoi hengaamista tutussa tyttöporukassa.
Heti lukion jälkeen tämä seurusteleva tyttö muutti toiselle paikkakunnalle ja meni naimisiin, ja toinen tyttö asuu edelleen täällä samalla paikkakunnalla poikaystävänsä kanssa. Tytöt ovat nyt noin 25-vuotiaita.

Kumpikin on siis paoikkansa löytänyt, ja hyvin menee.

Sitten, kun sinulla itselläsi on lapsia, saatat ymmärtää myös kaksosten elämää hieman paremmin.

Ja kyllä, toisinaan puetaan samanlaisiin vaatteisiin. En usko, että se vaikuttaa lasten identiteetin kehittymiseen. Meidän pojat ovat tosi paljon samannäköisiä (eivät kuitenkaan identtisiä), mutta luonteeltaan aivan erilaisia. Kummallakin on omat kiinnostuksen kohteet ja mieluisimmat lelut ja tavarat. Toinen on sellainen rämäpää ja tekee ennen kuin ajattelee, ja toinen paljon kiltimpi ja herkempi poika! Enpä siis usko, että samanlaisilla vaatteilla/tavaroilla voisin muuttaa poikia muuksi kuin ovat, tai estää heitä kasvamasta itsenäisiksi aikuisiksi.
Oletko ajatellut, että ehkä kaksosystäväsi ovat vain niin läheisiä keskenään!? Onhan tehty tutkimuksia siitä, että kaksoset olisivat läheisempiä keskenään kuin eriaikaan syntyneet sisarukset.

No jopas on sulla ongelmat! Mitä se sinun elämää liikuttaa?
Meidän kaksoset yritetään pukea eri tavoin (identtiset), mutta onpa joskus ollut samanlaistakin päällä (voi ei!). Yleensä muksuillamme on samanlaiset ulkokamppeet johtuen siitä että saamme yleensä vaatteet halvemmalla alennusmyynneistä, eikä siellä yleensä ole kovin paljon värivaihtoehtoja....
On se hyvä että sinulla ei ole isompia ongelmia kuin meidän kaksosperheiden lasten vaatteet....

Oletko koskaan tullut ajatelleeksi, että muitakin sisaruksia puetaan samalla lailla, eikä vain kaksosia?
Onko se "niputtamista", jos lapset viihtyvät hyvin keskenään ja ovat läheisiä?

Minulla on muutama tuttavaperhe, joiden lapsilla on ikä eroa vain vuosi.
Ja tiedän sellaisetkin veljekset, joilla on ikäeroa kaksi vuotta, ja he leikkivät aina pienenä yhdessä ja heidät puettiin samanlaisiin vaatteisiin. Monet ulkopuoliset luulivatkin heitä kaksosiksi.
Kun vanhempi lähti kouluun, hän sai siellä kavereita, ja niinpä nuorempikin tutustui samoihin kavereihin.
Nykyisinkin veljekset (17 ja 1 9v.) ovat hyvin läheisiä, mutta kummallakin on oma kaveiriirinsä ja erilaiset elämät.

Ehkä nämä sinun tuntemasi kaksostytöt ovat vaan niin läheisiä keskenään, että viihtyvät yhdessä.

Se, että kaksoset tai sisarukset ylipäätään, puetaan samanlaisiin vaatteisiin, ei ole "niputtamista yhdeksi persoonaksi", vaan on usein järkeenkäypää ja edullisintakin.

Elä omaa elämääsi, äläkä murehdi sinulle kuulumattomista asioista!

Mä olen itse kaksonen ja niputamista on tapahtunut ihan aina. Äitini erityisesti yrittää pitää illusiota tiiviistä kaksosten välisestä mukamas erityisestä suhteesta. Tämä näkyy vieläkin, että minun pitäisi olla jatkuvasti tekemisissä sekä äitini ja kaksoissiskoni kanssa ja äitini on aina suositunut siskoani ja sälyttänyt minun päälle vastuuta myös siskosta, ihan pienestä pitäen. Siskollenihan se on ihana olotila, valmis apulainen aina auttamassa milloin autolla ksukaamasa jonnekin, milloin laittamassa jotain teknistä vempainta kuntoon, milloin mitäkin. ja äitini oikein kannustaa siskoani tähän vieläkin vaikka olemme lähes nelikymppisiä. Ongelma onkin nykyään siinä, että vaadin samanlaista kohtelua enkä suostu siskoni pompoteltavaksi, niin nyt syyllistetään siitä, että on se vaan hurjan ikävää, kun yhteydenpito on niiiiiin vähäistä. Eikä vieläkään kumpikaan, äiti eikä sisko, suostu ajattelemaan sitä, että olemme eri yksilöitä vaan että mun tehtävä olisi reippaampana kaksonena edelleenkin joustettava kun sisko tahtoo jotain.

Ja tuosta vaateasiasta, muistan että minuin piti oikein suuttua 12v ikäisenä kun en halunnut samanlaisia talvikenkiä kuin siskoni, jotta sain ne jotka halusin. Ja ne minun haluamani talvikengät oli vieläpä halvemmat.

Samanlaisiin vaatteisiin pukeminen ei tee lapsista samanlaisia!
Meillä on kaksoset, jotka suurimmaksi osaksi käyttivät pieninä sisarustensa vanhoja vaatteita - siis erilaisia,
mutta kyllä heillä samanlaisia vaatteitakin oli.

Kaksoset leikkivät paljon yhdessä, aivan kuten sisarukset ylipäätään.

Luonteeltaan meidän kaksoset ovat aina olleet aivan erilaisia, eikä samanlaisten vaatteiden pukeminen millään lailla muuttanut heidän käyttäytymistään tai luonnettaan.
Lapset olivat jopa enempi erilaisia keskenään kuin muiden sisarustensa kanssa.

Koulussa he olivat samalla luokalla, mutta eri ryhmissä. Kumpikin hoiti aivan itsenäisesti koulutehtävänsä, ja heillä oli myös omia kavereita.

Noin 12-14 -vuotiaina nämä kaksi eivät olleet toistensa kanssa koulussa missään tekemisissä, vaikka samalla luokalla olivatkin.
Nyt, kun he ovat muutaman vuoden vanhempia, he ovat taas löytäneet toisistaan kaverin, mutta enempi kumpikin on muiden sisarustensa kanssa tekemisissä. Kaksosuus ei näyttele minkäänlaista osaa heidän elämässään. Ainoa yhtäläisyys heissä on se, että he ovat syntyneet samana päivänä.

Että montakos lasta aloittajalla olikaan?? Ei yhtään??

Meillä ei kaksosten(kaan) identiteetti muodostu vaatteiden ynnä muun materian ympärille. Ja todellakin, jos ovat yhdessä tekemässä mitä ei tarvisisi kutsun heitä typyiksi tms.

Meillä kulkevat pääsääntöisesti samanlaisissa vaatteissa, ihan ja juuri vanhempiensa halusta niin. Kunhan osaavat ilmaista mielipiteensä sitten vaatteidenkin valinta siirtyy lapsille.

Aika kapea katsominen, jos identiteetin määrittää vaatteet.

Ja kouluiässä piän huolen ettei tyttöjä kutsuta vain kaksosiksi vaan omilla kauniilla nimillään.

Outoa, miten moni luulee vielä laikki-ikäisen lapsen olevan automaattisesti vanhempien (yleensä äidin) maun mukaan puettu. Monella lapsella on tuossa iässä jo vahvat omat näkemykset siitä, mitä päälleen haluaa laittaa ja mitä ei. Joskus voi olla kovan tahtojen taistelun takana saada lapsen päälle edes säähäolosuhteisiin sopiva asu. Tai vaatteita ollenkaan... Itse ainakin pyrin mieluummin jonkinlaiseen kompromissiin, kuin väkisin puen kaksi uhmaikäistä heidän inhoamiinsa vaatteisiin.

Ei noiden yllämainittujen kaksostenkaan vaatteita ja pyöriä ollut välttämättä vain vanhempien maun mukaan valittu, vaikka tätäkin toki tapahtuu. Joskus kaksosille itselleenkin tulee vaihe, kun kaiken pitäisi olla jopa yksityiskohtia myöten samanlaista, vaikka vanhemmat kuinka olisivat kannustaneet - ja kannustaisivat edelleen - yksilöllisiin valintoihin. Tunnen parikin perhettä, joissa näin on käynyt. Vanhemmat eivät ikimaailmassa olisi pukeneet kaksosiaan samalla tavalla, vaan ulkohaalareistakin on aina yritetty löytää vähintään kaksi eri väriä. Siitä huolimatta lapset ovat jossain ikävaiheessa välttämättä halunneet samanlaista kuin siskolla tai veljelläkin, ja vanhemmat kunnioittaneet lasten tahtoa (ja jotta kukaan ei nyt käsittäisi väärin, tahdon kunnioittaminen ei suinkaan tarkoita lapsen kaikkiin vaatimuksiin taipumista, vaan tietyt rajat tietenkin on asetettu). Varsinkin äidit ovat sitten saaneet kuunnella ventovieraiden tuomitsevia kommentteja, vaikka ovat nimenomaan antaneet lastensa tehdä omia valintoja, eivätkä väkisin heitä omien mieltymystensä tai ympäristön painostuksen mukaan pukeneet. Toinen juttu tietenkin olisi, jos toinen kaksosista tekisi aina valintansa ensin, ja toinen sitten vain peesaisi. Silloin olisi aiheellistakin enemmän kannustaa jälkimmäistä omiin valintoihin.

Näissä mainituissa perheissä on tämäkin vaihe mennyt aikanaan ohi. Myöhemmin on saattanut tulla vaihe, kun samat kaksoset haluavat kaikin tavoin erottua toisistaan. Molemmilla vaiheilla on varmasti oma tehtävänsä lasten kehityksessä yksilöinä. Ei siis pidä tehdä vieraista ihmisistä näin pitkällevietyjä johtopäätöksiä vain sen perusteella, mitä lapsilla on päällä ja millaista pyörää he ajavat.