Äidilleni tehtiin viikko sitten sydämen ohitusleikkaus. Hän sai pari päivää leikkauksen jälkeen rytmihäiriöitä, joissa sydämen syke nousee yli 130:n. Hänet siirrettiin teholta sydänvalvontaosastolle ja on joutunut olemaan siellä jo viisi päivää, mutta apua ei rytmihäiriöihin ole tullut. Lääkärit eivät tunnu tietävän mitä tehdä. Äitini valvoo yöt, kun rytmihäiriöt iskevät aina öisin. Hän on täysin lopussa ja tuntuu luovuttaneen jo. Yuntuu todalla pahalta, kun hän oli hyväkuntoinen sairaalaan mennessä, eikä ollut edes saanut infarktia vaan sepelvaltimotauti selvisi muiden tutkimusten yhteydessä.
Onko muilla kokemuksia tämmöisistä rytmihäiriöistä ja kuinka kauan ne yleensä kestävät ? Viikkoja, kuukausia?
Yritin sairaalasta kysellä, mutta hyvin nihkeästi antavat tietoa. Huolestuttaa, kun se fysioterapiakin on nyt keskeytetty eikä häntä ole edes kävelytetty. Hän on itse masentunut jo siitä, kun ei sen vertaa auteta kävelemään,että pääsisi WC:hen, vaan tungettiin katetri sisään ja isomman hädän yhteydessä tuodaan alusastia sängyn viereen.
Onko muilla kokemuksia tämmöisistä rytmihäiriöistä ja kuinka kauan ne yleensä kestävät ? Viikkoja, kuukausia?
Yritin sairaalasta kysellä, mutta hyvin nihkeästi antavat tietoa. Huolestuttaa, kun se fysioterapiakin on nyt keskeytetty eikä häntä ole edes kävelytetty. Hän on itse masentunut jo siitä, kun ei sen vertaa auteta kävelemään,että pääsisi WC:hen, vaan tungettiin katetri sisään ja isomman hädän yhteydessä tuodaan alusastia sängyn viereen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Itse myös avosydänleikkauksessa. Rytminsiirto sähköllä 2-3 kertaa. Kotiin ,pari kertaa ryminsiirto sairaalassa ja uudestaan osastolle.Parin viikon jälkeen rytmihäiriöitä ei enää tullut, beetasalpaajaa söin 7 kk.
Lääkkeittä jo puoli vuotta,kunto on hyvä. Liikuntaa 2-5 kertaa viikossa reipasvauhtisesti (juosten).
Kiitos vastauksesta.
Nyt äidillä takana jo 11 sairaalapäivää eikä kunto ole hääppöinen. Joutuivat laittamaan sydämentahdistimen eikä selään pelitä kunnolla vielä. Hän ei edelleenkään kävele omin voimin. Rollaattorin avulla on sen verran päässyt liikkumaan, että pystyy käymään WC:ssä, mutta omien sanojensa mukaan olo on tukala ja hiki pukkaa pintaan jo parin askeleen jälkeen. Suihkussa käynti ei onnistu omin avuin.
Hulluinta tässä on että häntä "ahistaa" rinnasta. Ennen ohitusleikkausta ei "ahistanut" ollenkaan.
Liekö tuo rytmihäiriöistä johtuvaa...
11 päivää sitten sairaalaan asteli hyväkuntoinen ja nuorekas alle 70-vuotias. Tällä hetkellä se ihminen makaa lähes liikuntakyvyttömänä sairaalassa ja vanhenee silmissä. Harmittaa vietävästi, että juuri minä olin se joka sai hänen mielensä muuttumaan leikkauksen suhteen. Hän oli itse sitä mieltä ettei tarvitse mitään ohitusleikkausta, kun henki kulkee hyvin eikä mitään oireita ole.
Oireetonta sepelvaltimotautia ei etsitä paitsi harvoilta ammattiryhmiltä(esim lentäjät). Ihmisten usko leikkauksiin yms temppuihin on aika suuri. Unohdetaan, että ei ole olemassakaan sellaista toimenpidettä jolla ei ole komplikaatioita. Törmään työssäni hyvinkin usein potilaisiin ja omaisiin, jotka hyvin ponnekkaasti vaativat ohitusleikkausta tai pallolaajennusta oireettomalle potilaalle, jolla on todettu sepelvaltimotauti .
Lääkätrit yrittävät selittää, että ennuste on yhtä hyvä pelkästään lääkehoidolla, jos potilas on oireeton tai ainakin vähäoireinen, mutta nykyään kuvitellaan, että lääkärit yrittävät vain säästää rahoja.
Jos sitten toimenpiteeseen liittyykin vakava komplikaatio (esim aiemmin oireeton ja hyväkuntoinen potilas saa ohitusleikkauksen yhteydessä aivoinfarktin tai sydäninfarktin tai sairaalabakteerin) Sitten vaaditaan korvauksia hoitovirheestä eikä ymmärretä, että komplikaatio tulee tiety lle prosentille leikatuista, vaikka kaikki toimenpiteet on tehty täsmälleen oikein. Potilaat ja omaiset eivät ymmärrä myöskään sitä, että potilasvahingosta saatava korvaus ei tarkoita sitä, että olisi tehty hoitovirhe. Korvausta voi saada esim siksi , että johonkin suht pieneen toimenpiteeseen liittyy kohtuuttoman hankalat komplikaatiot.
En tiedä oliko tuo edellinen kirjoitus suunnattu minulle mutta en todellakaan ole hakemassa mitään korvauksia enkä syytä lääkäreitä mistään. Itseäni tässä ainoastaan syytän, koska patistin äitiäni leikkaukseen...
Ja ihan vain tiedoksi, että äidilläni ei todellakaan ollut mitään sydänoireita. Hän meni alunperin lääkäriin jalka- ja niskakipujen vuoksi. Hänelle syydettiin vain kipulääkkeitä vuosikaudet ja lopulta hänen kävelynsä alkoi olla niin tuskallista, että lääkäriden oli pakko alkaa tutkia häntä toden teolla. Reisivaltimosta löytyi massiivinen tukos, samoin kaulavaltimosta. Tämän johdosta hänet passitettiin sydämen varjoainekuvaukseen, jossa sepelvaltimotauti paljastui.
Hän oli itse vastaan leikkausta, koska ei tuntenut mitään hengenahdistusta eikä muitakaan sydänoireita. Tilanne tuli todella nopeasti eteen.
En todellakaan syytä lääkäreitä ja kyllähän ne riskit (mitä leikkaukseen liittyi) meille toki kerrottiin. Lähinnä suurin riski äitini kohdalla oli aivohalvausriski tukkeutuneiden kaulasuonten takia. Onneksi siltä vältyttiin ainakin toistaiseksi. Nyt olisi edessä vielä kaksi verisuonileikkausta jos hän tästä selviää.
Tällä hetkellä näyttää pahalta, enkä ole saanut oikein mitään selvyyttä mikä häntä oikeastaan vaivaa nyt. Tahdistimen asetukset pitäisi olla ok eikä keuhkoissa näy mitään erikoista. Silti muutamankin kävelyaskeleen ottaminen on lähes ylivoimainen urakka ja hengenahdistus vaivaa jopa lepotilassa.
Pyydän vielä anteeksi jos esitin asiani jotenkin väärin. Olen vain kovin huolissani äidistäni ja halusin kysellä muiden vastaavista kokemuksista. :(