Tässäpä tällainen synninpäästö. Olisi kiva jos entiset bentsojen käyttäjät olisivat kuulolla ja voisivat jakaa kokemuksiaan lopettamisesta.
Olen syönyt rivatrilia jo ehkä kolme vuotta. Koukkuuntuminen aineeseen on ollut aivan selkeää ainakin vuoden päivät, luultavammin paljon pidempäänkin. Kerran jo lääkärillä kävin ja yritin ristiriitaisissa tuntemuksissa selittää ettei sitä saisi enää myöntää. Mielestäni sanoin kyllä että olen riippuvainen, mutta reseptiä ei lakkautettu. Sama meno on jatkunut sitten siitä eteenpäin.
En syö lääkettä säännöllisesti, viimeksi otin viikko sitten. Joskus on pidempiäkin taukoja, muutamia kuukausia. Ongelmia teettääkin se, että kerralla hujahtaa sitä melko reippaasti, melkein poikkeuksetta yli määrätyn annostuksen. Lisäksi riva saa aikaan mahdottoman himon alkoholia ja varsinkin tupakka kohtaan, vaikken normaalisti polta. Pahin tapaus oli se kun vedin päivän mittaan nappuloita naamaani 14mg verran, ja yksi sekakäyttötapaus kun näkö meni hetkeksi ja muistan vain oksentaneeni jotain vihertävää vaahtomaista. Olin silloin yksin joten olisin kuollut jos tilanne olisi niin suonut.
Nyt yritän psyykata itseni siihen kuntoon että pystyn lääkärille ongelmasta kertomaan. Lopettaminen ei olisi mikään ongelma jos päätöksen tekeminen ei olisi niin vaikeaa. Käytöstä aiheutuvat haitat rohkaisevat lopettamaan, mutta aineen tuoma hyvä olo jatkamaan. Haitat ovat kuitenkin selvästi suuremmat kuin hyöty. Minulla on sivun pituinen lista psyykkisiä ja fyysisiä oireita, jotka saattavat olla rivatrilista johtuvia oireita ja vieroitusoireita, ainakin lukemastani päätellen ne ovat juuri sitä. Vaikeimpana koen tunne-elämän latistumisen, muistin huononemisen, näön sumentumisen ja vaikeuden toteuttaa luovia prosesseja (ilman rivatrilia). Toki sitten on myös olemassa kuoleman vaara, kun saattaa tehdä mitä vain.
Olen myös tiputtanut masennuslääkkeen 10mg, ja senkin takia olo on vallan paniikkinen välillä. Yhtäaikaa noita ei kannattaisi lopetella, mutta tätä motivaatiota ei ihan helposti saa viritetyksi päälle, ja nyt olisi vähän niinku se hetki.
Olen syönyt rivatrilia jo ehkä kolme vuotta. Koukkuuntuminen aineeseen on ollut aivan selkeää ainakin vuoden päivät, luultavammin paljon pidempäänkin. Kerran jo lääkärillä kävin ja yritin ristiriitaisissa tuntemuksissa selittää ettei sitä saisi enää myöntää. Mielestäni sanoin kyllä että olen riippuvainen, mutta reseptiä ei lakkautettu. Sama meno on jatkunut sitten siitä eteenpäin.
En syö lääkettä säännöllisesti, viimeksi otin viikko sitten. Joskus on pidempiäkin taukoja, muutamia kuukausia. Ongelmia teettääkin se, että kerralla hujahtaa sitä melko reippaasti, melkein poikkeuksetta yli määrätyn annostuksen. Lisäksi riva saa aikaan mahdottoman himon alkoholia ja varsinkin tupakka kohtaan, vaikken normaalisti polta. Pahin tapaus oli se kun vedin päivän mittaan nappuloita naamaani 14mg verran, ja yksi sekakäyttötapaus kun näkö meni hetkeksi ja muistan vain oksentaneeni jotain vihertävää vaahtomaista. Olin silloin yksin joten olisin kuollut jos tilanne olisi niin suonut.
Nyt yritän psyykata itseni siihen kuntoon että pystyn lääkärille ongelmasta kertomaan. Lopettaminen ei olisi mikään ongelma jos päätöksen tekeminen ei olisi niin vaikeaa. Käytöstä aiheutuvat haitat rohkaisevat lopettamaan, mutta aineen tuoma hyvä olo jatkamaan. Haitat ovat kuitenkin selvästi suuremmat kuin hyöty. Minulla on sivun pituinen lista psyykkisiä ja fyysisiä oireita, jotka saattavat olla rivatrilista johtuvia oireita ja vieroitusoireita, ainakin lukemastani päätellen ne ovat juuri sitä. Vaikeimpana koen tunne-elämän latistumisen, muistin huononemisen, näön sumentumisen ja vaikeuden toteuttaa luovia prosesseja (ilman rivatrilia). Toki sitten on myös olemassa kuoleman vaara, kun saattaa tehdä mitä vain.
Olen myös tiputtanut masennuslääkkeen 10mg, ja senkin takia olo on vallan paniikkinen välillä. Yhtäaikaa noita ei kannattaisi lopetella, mutta tätä motivaatiota ei ihan helposti saa viritetyksi päälle, ja nyt olisi vähän niinku se hetki.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Ehdottasin että luet sitä haittavaikutusten listaa useesti. Ja se etä joskus voi käydä niin että alkaa syödä yhä enemmän tai useamin joten niihin jää silloin koukkuun ja se lopettaminen on todella hankalaa. Ja sitten kun siinä koukussa on niin kyllä harmittaa todella pahasti että voikun vois kelata elämää taaksepäin ja ei olisi ikinä moisia syönytkään. Nyt vaan et enää hae niitä. Hyvää oloa kanattaa etsiä muin keinoin. Joskus pitkän käytön jälkeen näistä ei enää tule hyvää oloa koska aivot on niin tottuneet.
Olen ihan positiivisella kannalla tämän lopetuksen suhteen, vaikka tuskailua tämä näemmä on. Viimein kun on tajunnut miten huonosti oma päänuppi tosiaan toimii, ei ole kyllä enää mitään paluuta entiseen. Sanoisin kyllä että käyttämäni annokset eivät olleet enää ihan pieniä. 2-6mg kerralla kyllä tujahtaa aika lujaa minun kokoiseeni. Nyt sitten ollaan niin sanotusti jännän äärellä. Noh mutta, se joka leikkiin ryhtyy...
Tujahtaa?
Ehkä ymmärsin väärin mutta minkä vuoksi käytät rivoja? Kun bentsoja aletaan käyttämään nautintoaineena eikä sairauden hoitoon koukku on moninkertaisesti vahvempi.
Nauttimasi kertamäärät viittaavat vahvasti viihdekäyttöön mutta kuten sanoin ehkä erehdyn.
Viestistäsi päätellen tiedostat tilanteen hyvin mutta rivien välistä luin että ehkä näin ei olekaan.
Ehdotan että käyt lääkärissä ja sanot että aiot lopettaa. Vaikka kirjallisena kirjattuna potilaskertomukseen jos lekuri ei muuten usko. Jotkut lekurit osaavat vain lukea ja keskustelu jää vähiin.
Jos aiot lopettaa suosittelen sinulle apteekkisopimusta koska mielestäni kuulut riskiryhmään ja tuo sopimus tasapainottaa sitä vaikka söisitkin isoja kerta-annoksia. Osta dosetti, pidä päiväkirjaa lääkkeistä ja tee vaikka diagrammi lääkkeiden otosta josta näet miten homma etenee.
Tarkoitatko sekakäytöllä alkoholia?
Uskallan väittää että alkoholin ja bentsojen sekakäyttö muuttaa persoonallisuutta ja saatat pahimmillaan tehdä itsellesi tai muille jotain peruuttamatonta. Toivottavasti et joudu kokemaan samaa kuin minä ja heräät joku aamu kuulusteluihin ja et edes muista mitä on tapahtunut.
Pyydän anteeksi jyrkkää tekstiäni mutta ajattelin että pieni herätys olisi paikallaan.
Itse käytän bentsoja edelleen mutta pidän homman tiukasti kurissa ja lipsumiseen ei ole varaa.
Suosittelen sinulla samaa.
itse en ole kokenut näitä lääke&viina sotkuja mutta läheltä seurannut monen kamppailua. AA:ssa puhutaan alkoholismista jne kieltämisen sairautena. Hyvä AA-lainen vitsi "Denial is not a river in Egypt".
Mitä suoremmin kerrot lääkärissä tilanteestasi, sen parempi. Ja mikä on se muu tuki jota tarviit? Mistä sitä saat? Mun yksi läheinen oli tossa vaiheessa ystäviensä mökillä näiden kanssa koska tajusi että ei pysty olemaan yksin.
Tiedät tosi hyvin missä olet, kirjoitat itsekin "kuoleman vaarasta". Tää voi kuullostaa pateettiselta, mut mieti niitä syitä minkä vuoksi juuri sinä haluat ELÄÄ etkä lipua kohti tosi vaarallista vyöhykettä.
Itse monen mankelin alta kontanneena voin vakuuttaa, että elämä tuo kyllä myös niitä ihania asioita kun pääsee sotkuista eroon!
Täytyy myöntää,
Hieman meni ohi tuo tekstisi joten voitko täsmentää.
ThePing, pyysitkö minua vai viestiketjun aloittajaa täsmentämään?
Sinua 'PahojaPaniikkeja'
täsmentää. Tuosta kieltämisestä: tarkoitin siis sitä, että jos on lääke/viinakoukussa niin asianomaisen on usein vaikea myöntää miten vaarallinen se tilanne jo tosiasiallisesti voi olla (nimim. "pullojen ja pillereiden piilottelua sivusta katsonut") Onko se pelkoa pärjäämisestä ilman niitä omia lääkityksiä jotka on kuitenkin turvana, onko se häpeää riippuvuudesta? En tiedä. Hirveätä kokopäivä-säätöähän se usein on, minkä sitten joku katastrofi ehkä pysäyttää. Ja silloin ei aina varmaan lääkärillekään kerro asioiden tosiasiallista laitaa. Ja sit se toipuminen...olen läheltä seurannut sitäkin ja on se alkuun aika "ihotonta" aikaa jossa on turvattava itsensä ja arkensa. Mutta jos on motiivi ELÄÄ ja haluaa elämäänsä oikeesti uuden suunnan niin onhan se sit palkitsevaa kun ei tarvii aamusta iltaan miettiä seuraavia siirtoja. Minusta nää lääke/viinariippuvuudet ovat saatanallisen traagisia sairauksia niin ihmisille itselleen kuin läheisille. Onneksi on MONIA jotka ovat toipuneet! Ei se ole toivotonta.
Rivatril on määrätty lievittämään ahdistusta, mikä minulle on jokapäiväinen riesa. Se on siis tarvittavana lääkkeenä masennus- ja nukahtamislääkkeen ohella. Muutin pari vuotta sitten uudelle paikkakunnalle ja lääke laitettiin saman tien annosjakeluun. Saan sitä kahden viikon annoksina 28kpl per purkki. Lääkäri oli valmis poistamaan annosjakelun, koska se on aika hintavaa, mutta tiedostin ongelman jo sen verta hyvin etten antanut.
Otan lääkettä tilanteissa kun pitää suoriutua jostain haastavasta, johon en kykene pystyväni selväpäisenä. Otan sitä myös vihaisena, koska se monesti saa minut unohtamaan itsetuhoiset aikeet ja oikeastaan kaiken muunkin. Syitä nyt on monia ja ne ovat osittain tekosyitä, joita olen kehitellyt voidakseni perustella väärinkäytön muille, ja ennen kaikkea itselleni. Useinmiten lääkettä kuitenkin kuluu silloin kun minulla on hankala olo ja haluan unohtaa itseni. Rivatrilissa koukuttaa juuri piristävä vaikutus ja hyvänolontunne. Pelot ja epätoivo häviävät, ja siksi myös otan niin suuria annoksia. Jos tunnen olevani onnellinen, en toisaalta koe himoa lääkettä kohtaan.
Sekakäyttöä ilmenee siis alkoholin kanssa, jolloin minusta tulee kuullemma todella impulsiivinen ja aggressiivinen. Toisaalta ymmärrän tilanteen vakavuuden, toisaalta takerrun illuusiooni, ettei lääkkeen käytössä ole mitään pahaa ja että sekakäytönkin voi lopettaa helposti. Olen tehnyt typeriä asioita pilleripäissäni. Herättely ei siis todellakaan ole pahitteeksi.
Olen pitänyt kirjaa siitä miten paljon lääkkeitä ja alkoholia kuluu, ja se on paljon yli sen mitä olin luullut. Joku nyt varmaan tulee sanomaan että turha tulla itkemään, kun on itse ongelman aiheuttanut, mutta se on turhaa. Tajuan kyllä hyvin itsekin, että olen ihan omin neuvoin itseni tähän sotkenut. On pelottavaa ajatella elämää ilman rauhoittavia, kun niihin on turvautunut jo useamman vuoden.
Tuo sekakäyttö sinun pitäisi lopettaa.
"Joku nyt varmaan tulee sanomaan että turha tulla itkemään, kun on itse ongelman aiheuttanut"
Lääkärihän sinulle antoi lääkityksen joten kellään ei ole syytä itkeä.
Ainoa on tuo sekakäyttö ja siihen voit vaikuttaa.
Anteeksi olen ottanut hieman viiniä joten ajatus ei luista.
Voimia Malice.
Hankala selittää miksi se on niin vaikeaa, kun ei itsekään täysin ymmärrä. Riippuvuudesta aiheutuva häpeä on melko taakka, ja ympäristö paheksuu tämäntyyppisiä ongelmia hyvin voimakkaasti. Olen elänyt parisuhteessa miehen kanssa joka käytti vähän mitä vain ja alkoholisteja on ollut perheen sisällä muutenkin. Olen nähnyt riippuvaisen ihmisen käyttäytymistä ihan riittämiin, huomatakseni itsessäni samat oireet.
Ensin tulevat tekosyyt, miksi lääkettä tai alkoa tai huumeita on pakko ottaa. Ensisijaisesti sitä joutuu selittelemään itselleen, ettei joudu tuntemaan huonosta omatunnosta tulevaa pahaa mieltä. Riippuvuuden kehittyessä läheiset alkavat yhä useammin puuttua tilanteeseen ja suhtautua hyvin kielteisesti (mitä en yhtään ihmettele). Siitä alkaa ongelman piilottelu. Riippuvuus imee itseensä jatkuvasti lisää energiaa, ja elämä alkaa hiljalleen pyöriä käytettävän aineen ympärillä. Sitä alkaa uskoa, ettei pysty johonkin asiaan ilman lääkettä, pian niitä asioita alkaa olla jo koko kourallinen. Samalla kun annokset kasvavat ja käyttökerrat lisääntyvät, elämänpiiri pienenee ja ahdistus valtaa tilaa. Elämän ainut valopilkku on riippuvuutta aiheuttava aine, eikä ilman sitä usko pysyvänsä hengissä.
Pirullinen ongelma. Häpeä ja seurausten pelko estää usein hakemasta apua, kunnes käy jotain vakavaa tai on saanut pilattua elämänsä niin täysin ettei ylös enää pääse omin voimin. Tähän asti en ole saanut mitään kovin vakavaa aikaan, mutta tiedän että jotain käy ennemmin tai myöhemmin mikäli annan tilanteen jatkua. Ja kaikesta näkemästäni ja kokemastani huolimatta, yritän jatkuvasti saada itseni vakuuttuneeksi että yksi purkki on vielä haettava..
Oletko kokeillut mitään muuta hoitoa ja apua kun lääkkeitä? Jos sulla on läheisiä juovia niin on olemassa paljon ihan hyvää kirjallisuuttakin josta voi saada näköalojen laajentumista tuohon problematiikkaan..??
Joku on joskus sanonut "opettaja tulee kun oppilas on valmis". Se on viisas lause vaikka tuskin kukaan tässä mitään varsinaista opettajaa kaipaa. Viisaita ihmisiä on, jotka ovat samankokeneet, toivottavasti löydät sellaisia ihmisiä!
Olisiko sinulla suositella jotain?
Olen kokeillut kaikennäköistä olooni. Terapiaa, päivittäistä liikuntaa, ruokavaliota, joitakin luontaistuotteita, vitamiineja, rentoutumisharjoituksia..
Nämä siis masennuksen ja ahdistuksen hoitoon. Tehokkainta ahdistukseen on ollut lääkkeiden lisäksi mielikuvaharjoitukset, joissa ahdistus muutetaan konkreettiseksi hahmoksi ja sen kanssa voi tapella tai keskustella.
Suurempi ongelma kuin riippuvuus, ovat ne syyt joiden takia tilanne alunperin lähti kehittymään. Niin kauan kuin nuo syyt pysyvät, pysyy lultavasti riippuvuuskin, muodossa taikka toisessa.
Hei, paniikki- ja ahdistusasioissa tosi hyvä kirja on Edmund J Bourne "eroon ahdistuksesta. Työkirja paniikista ja peloista kärsiville." Sitä saa ainakin Hgissä Akateemisesta kirjakaupasta ja kirjastosta. Siinä käydään seikkaperäisesti läpi juuri noita itsekin mainitsemiasikin keinoja toipumiseen.
Yks hyvä artikkeli on tämä:
http://www.sosiaalisairaala.fi/koulutusmateriaalia/Dembinskas_holmberg.pdf
Sitten riippuvuuksistahan on pilvin pimein kirjoja. Minusta se Hellstenin eka kirja "Virtahepo olohuoneessa" on hyvä kirja perheen kaaoksesta.
Mutta nyt ei kannata juuttua menneeseen vaan kehittää keinoja selvitä seuraavasta MINUUTISTA! Pidä oma selviämisesi ykkösenä!
Nyt vasta perehdyin tuohon matskuun mitä laitoit. Pitää yrittää etsiä noita opuksia kanssa käsiini. Kirjastosta lainasin kolme eri kirjaa, joista yksi käsittelee nimenomaan bentodiatsepiinivieroitusta Stefan Borgin ja Katarina Johanssonin teos Irti unilääkkeistä ja rauhoittavista aineista. Asiallinen ja varsin tyhjentäviä vastauksia antava kirjanen. Löysin siitä paljon hyviä ohjeita siihen miten ja missä tahdissa vieroitus tulisi tehdä. Kiitos todella paljon mielenkiinnosta ongelmaani kohtaan. Hyvät neuvot ovat todella tarpeen tässä tilanteessa. Toivon sinulle voimia alkaneelle vuodelle ja pienempiä paniikkeja myös ;)
Päätin aloittaa puolen vuoden täydellisen juomalakon, koska alkoholi vaikeuttaisi Rivatrilvieroitusta monella tapaa. Nyt olen puolisoni kanssa suunnitellut miten vieroitus toteutetaan. Näin alkuun päätin etä voin ottaa 1mg joka neljäs päivä. Sitten annostusta muutetaisiin niin että otan 0,5mg joka toinen päivä, jonka jälkeen annostuksen voi muuttaa 0,25mg joka toinen päivä ja siitä edelleen alaspäin. Puoliso saa pitää lääkepurkin piilossa, etten tule ottaneeksi enää liian isoja annoksia. Vielä pitäisi keskustella hoitohenkilökunnan kanssa, mitä he ovat mieltä tällaisesta järjestelystä. Pelottaa vähän että lääkäri haluaa lopettaa lääkkeen samantien, jolloin teen aika takuuvarmasti itselleni jotain.
Kiitos sinullekin hyvistä vinkeistä ja näkemyksistä :) Toivotan kaikkea hyvää alkaneelle vuodelle!
Onnittelut päätöksestäsi.
On hyvä suunnitella etukäteen ja noudattaa kaavaa. Ehkä kannattaa pitää vaikka päiväkirjaa vieroituksesta.
Ei se lääkäri sitä kerralla lopeta mutta hänellä on varmasti oma tapansa järjestää vieroitus.
Katsos, eihän se sovi että potilas kaappaa vallan lekurilta. Jos ehdottaa muuta kaavaa kuuntele idea ja noudata sitten omaa kaavaasi. Epäilisin omasta kokemuksesta että saattaa jopa lisätä lääkitystä.
Tärkein pointti on kuitenkin että vieroitus on tasapainossa. Eli turvallisti ja hallitusti alaspäin eikä mitään vuoristoratasysteemiä joka tekee hulluksi. Niin siis, sorry olen vähän sairas,,, että kehossa pysyy tasaisesti se sama määrä lääkettä.
Jos ajattelet tilastokäyrää niin ylhäältä alaspäin turvallisesti ja voithan tehdäkin se käyrän.
Esim. lääkityksen pudotus punaisella, olotila sinisellä ym.
Voi selventää tilannetta ja kiva että sulla on tukea mukana.
Voimia ja pidä pintasi.
t: theping (joo minä se olen mutten jaksanu kirjautua)
ps. mielellään hitaasti kuin nopeasti.
hyvää uutta vuotta sullekin. Tällä hetkellä mulla on ihan ok olo. Täytyy vaihtaa toi nimimerkki!!
Joo. Vähän uusiks meni tämä alkujärjestely. 1mg häviää elimistöstä parin vuorokauden kuluessa, mikäli olen ihan oikein asian käsittänyt. Oli sellaista hampaiden kiristelyä ja itkun tuherrusta tämä alku, että otankin nyt alkuun sen yhden millin joka toinen päivä. Helpottaa koulussa oloa kun ei tunne räjähtävänsä seinille hetkellä millä hyvänsä. Näin on myös helpompi alkaa tiputtaa annosta tasaisemmin.
Tuo päiväkirjan pitäminen on hyvä juttu. Minulla on jo pitkään ollut taulukkotyyppinen päiväkirja ahdistustasosta ja mielialasta. Merkitsen siihen aamun, päivän ja illan mielialojen heilahdukset ja ahdistuksen voimakkuuden. Kirjaan sinne myös ottamani annokset, minä päivinä ja minkä verran.
Minulla on vasta ensi viikolla käynti hoitajan luona, ja lääkäriajan saan luultavammin vasta kuukauden päähän. Pitää nyt toimia omana lekurinaan. En jaksa odotella sinne asti ennenkuin pääsen kokeilemaan omaa vieroitusohjelmaani
Kiitos jälleen hyvistä neuvoista :)