Oon lueskellu näitä Vauvakuume-palstan viestiketjuja ja aina välillä jään pohtimaan että kuinka monta pettymystä nainen kestää. (Nyt en tarkoita keskenmenoja tässä tapauksessa vaikka keskenmeno on varmasti suurin pettymys mitä odottajalle tulee.) Tarkoitan vauvakuumeilijan pettymyksiä: menkkoja ja sitä kun joku ystävä/kaveri ilmoittaa olevansa raskaana.
Olen mieheni kanssa jo tovin yrittänyt lasta ja täytyy myöntää että joka kerta kun menkat on alkanut, on pettymyksen ailahdus tullut. Hyvä ystäväni ilmoitti viikko sitten olevansa raskaana. Olen erittäin onnellinen hänen puolesta, mutta samalla pettynyt kun en itse ole raskaana. Ja tietysti taas tuli ne ajatukset että saanko itse ilmoittaa sukulaisille ja ystäville koskaan raskaudesta, mitä jos nämä pettymykset vaan jatkuu..
Olisi kiva lukea kokemuksia muiltakin.. Kuinka monta pettymystä kestää? Vai kestääkö niitä lukemattoman määrän?
Olen mieheni kanssa jo tovin yrittänyt lasta ja täytyy myöntää että joka kerta kun menkat on alkanut, on pettymyksen ailahdus tullut. Hyvä ystäväni ilmoitti viikko sitten olevansa raskaana. Olen erittäin onnellinen hänen puolesta, mutta samalla pettynyt kun en itse ole raskaana. Ja tietysti taas tuli ne ajatukset että saanko itse ilmoittaa sukulaisille ja ystäville koskaan raskaudesta, mitä jos nämä pettymykset vaan jatkuu..
Olisi kiva lukea kokemuksia muiltakin.. Kuinka monta pettymystä kestää? Vai kestääkö niitä lukemattoman määrän?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Eipä tähän tietenkään voi mitään tiettyä vastausta antaa. Jokainen meistä kun kestää pettymykset eri tavoin, ihan niinkuin jokainen kuumeileekin eri tavoin ja eri vaiheessa elämää. Itselläni tilanne on se, että olen ikuinen kuumeilija, mutta vasta nyt "tunnelin päässä näkyy valoa", toivottavasti. Miehenikin on siis vihdoin kypsynyt asialle ja olemme päättäneet alkaa yrittämään lasta parin kuukauden päästä, kun minulla loppuu pillerit.
Olen yrittäny jo nyt ajatella, etten tule raskaaksi ihan heti, että se kestää helposti sen puoli vuotta ainakin. Päässäni pyörii ihan liikaa ajatuksia kaikesta lapsiin liittyvästä. Olen ajatellut aikaa raskauden yrittämisestä sinne asti, kun lapsi on jo vanhempi. Yritän tietoisesti hillitä itseäni ja ajatella muuta, mutta aina kun asia sivuaakaan tätä unelmaani edes hieman, se on menoa. Niin moni tuttunikin on nyt raskaana, tai saanut lapsen vuoden sisään. Ahdistaa myös se, kun tietää sen faktan, että raskaaksi tulo menee harvoin suunnitelmien mukaan. Esimerkiksi paras ystäväni on lapseton, vaikka hän ja miehensä ovat molemmat aina halunneet lapsia (mies ei voi saada biologisia lapsia ikinä, tämä selvisi heille vuoden yrittämisen jälkeen) ja toinen kaverini taas sai lapsen yrittämättä.
Kaikesta ennakoinnista huolimatta uskon jokaisen kerran, kun menkat alkaa ennen raskaaksi tuloa, olevan erittäin masentavaa ja surullista. Mutta ei se auta kun ajatella positiivisesti ja jaksaa taas yrittää!
Plussatuulia sinulle ja muillekin!
Enpä olisi ikinä uskonut, että lapsen saaminen on näin hankalaa. Lähipiirissäni kaikki ovat raskautuneet suht nopeasti.
Epätoivo =(
Mites erotilanne lähipiirissäsi?
En tiedä johtuuko siitä että ystäväpiiri on suhteellisen samaa ikäluokkaa niin kaikki raskautuu samaan aikaan. Paitsi minä tietty!! :( Sit saa kuulla niitä ikuisia "ole onnellinen ettei sulla ole lapsia"-juttuja niiltä äideiltä jotka seuraavassa lauseessa hehkuttaa että lapsi on parasta mitä heille on tapahtunu. Miksen mä sitten saisi kokea sitä samaa onnea? Vaikka ei se aina helppoa oon niin ei se silti lopeta mun haluamista olla äiti.
HUOH.
Lähipiirissä kaikki yhdessä, kukaan ei ole eronnut.
mun kaveripiirissä kaikki jotka nuorena hötkyilivät ovat eronneita tai jos eivät ole tajunneet erota niin onnettomassa suhteessa.
Meidän lähipiirissä sama juttu. Ne, jotka menivät naimisiin parikymppisenä tai alle, ovat jo eronneet ja toisella kierroksella. Yleensä se on sitä, että jätetään nuoruus elämättä ja aletaan liian aikaisin leikkiä kotia.
Elämässä pitää olla iloa ja sisältöä ilman lastakin. Itselleni on ihan sama, tuleeko lasta vai ei, joten kestän kaikki pettymykset. Koen elämäni onnelliseksi, vaikkei lasta tulisi ikinä. Nautin monista asioista. Elämästä selviää vain asenteella.