Kärsin todella vaikeasta ahdistuksesta. Pelkään sairauksia, kipua ja kärsimystä, ja kuolemaa. Kärsin paniikkihäiriöstä. Nyt paniikkihäiriöni on ollut "jäissä" useemman kuukauden, ei ole siis kohtauksia tullut, mutta toisinaan välillä kylmä hiki, sydämen tykytystä, jne. mutta ei varsinaisia kohtauksia. Kävin paniikkiryhmänkin joka auttoi. Mutta nyt kun pakonmaiset ajatuksen saiarauksista ja koko ajan itseni tarkkailu (olisiko jotainmahdollisia oireita jotta saiarsu havaittaisiin hyvissä ajoin) väsyttää ja olen alkanut saamaan paniikkikohtauksia. Tärisen, en pysty syömään, en uskalla nukkua jne.
Miten pakonomaisista ajatuksista ja itsensä tarkkailusta pääsee eroon? Tuskinpa vaikka lääkärin pistäisi vaikka mihin tutkimuksiin ja aina vaan vakuuttelisi että ole terve tuskinpa sekään auttaisi koska kuvittelen koko ajan sairauksia mitä minulla voisi olla. Minua ahdistaa koko ajan. Mitä tehdä? Onko kotikonsteja milla lievittää ahdistusta (jokapäiväistä, kauheita pelkotiloja jotka johtaa paniikkikohtaukseen) kunnes pääsen psykologille/sielunhoitajalle puhumaan.
Miten pakonomaisista ajatuksista ja itsensä tarkkailusta pääsee eroon? Tuskinpa vaikka lääkärin pistäisi vaikka mihin tutkimuksiin ja aina vaan vakuuttelisi että ole terve tuskinpa sekään auttaisi koska kuvittelen koko ajan sairauksia mitä minulla voisi olla. Minua ahdistaa koko ajan. Mitä tehdä? Onko kotikonsteja milla lievittää ahdistusta (jokapäiväistä, kauheita pelkotiloja jotka johtaa paniikkikohtaukseen) kunnes pääsen psykologille/sielunhoitajalle puhumaan.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Hae lääkäriltä masennuslääkeresepti ja tarpeeksi iso annostus.
Ei tuohon "kotikonstit" auta.
Kuulostaa GAD:lta mutta varmaa diagnoosia ei tietenkään voi tehdä.
http://www.gsk.fi/asiakaspalvelu/potohjeet/ylahdistus.pdf
sairastuin reilut viisi vuotta sitten paniikkihäiriöön,jonka mukana tuli myös pakkoajatuksia.selvisin paniikkikohtauksista mutta pakkoajatukset jäi ja kärsin niistä vielä tänäkin päivänä.Joskus ne menvät ohi itsekseen,toisinaan saatan kärsiä samasta ajatuksesta kuukauden päivät.olo voi olla niinkin huono että vapisen,ruoka ei maistu,olo on ahdistunut ja paniikin tunne on päällä vaikken saa varsinaista paniikkikohtausta.olen koittanut keksiä monta tapaa päästä niistä eroon,mutta olen myös oppinut että ne helpottavat itsestään jos ja kun helpottavat.toisten kanssa jutteleminen saattaa helpottaa oloa,ainakin väliaikaisesti.Itse joudun joskus pakottamaan itseni töihin tai muuhun kun tuntuu että tekisi mieli käpertyä peiton alle ja jäädä sinne.sängystä nouseminen voi olla vaikeaa mutta toisten ihmisten kanssa toimiminen helpottaa oloa ainakin minun kohdalla jonkun verran.aikoinaan olin niin huonossa kunnossa etten tehnyt muuta kuin nukuin ja itkin.nyt pystyn kuitenkin käymään töissä ja joskus on päiviä jolloin en edes muista olleeni sairas.ehkä tämä sairaus helpottaa ajan myötä.välillä tuntuu ettei elämä ole edes elämisen arvoista mutta vaikkei aina siltä tunnu,elämässä on paljon hyviä ja tärkeitä asioita.Ne täytyy vaan jostain itse löytää,ehkä ne tulee eteen ajan kanssa.Toivon sydämmestäni että saat apua ja sillä välillä kuitenkin muistaisit,että tämä on kuitenkin elämää ja elämään kuuluu myös vastoinkäymiset.olen aivan varma että pääset erron oireistasi ja pakkoajatuksistasikin,ajan kanssa.hyvät jaksamiset:) t.jenni
minulla on ollut kohta vuoden paniikkikohtauksia ja pakkoajatuksia. juuri kun muutin omaan kämppään vanhempien luota mulle alkoi tulla paniikkeja. pelkään jatkuvasti vieläkin että minulla on skitsofreenia tms vaikka lääkäri sanoo että ei ole mitään. saan välillä järkyttäviä hermoromahduksia saatan itkeä ja raivota koska elämä tuntuu niin vaikealta. pelkään että teen itselleni tai läheisille ihmisille jotain ikävää. ystäväni sanoi että pakkoajatukset johtuvat tukahdetusta vihantunteesta -kun asuin kotona olin koko ajan stressaantunut ja vihainen koska vanhempani ovat todella vanhanaikaisia ja tosi tarkkoja säännöistä, menemisistäni ja tekemisistäni. olen yrittänyt kaikkea ei tunnu auttavan mikään. aluksi en voinut olla autossa koulussa kaupassa tai missään, se on kuitenkin jo vähän helpottanut mutta yhtäkkiä yöllä tai kavereiden seurassa tai ihan missä ja milloin vaan saattaa alkaa ahistamaan.. ja sitten alan pelkäämään että tulen hulluksi, todella ikävää tämmöinen.
Mulle tuli ensimmäisen kerran pakkoajatuksia 2002, säikähdin sitä aika kovasti ja luulin tulleeni hulluksi. Illalla katsoin vaan telkkua ja mietin, et mitä jos tämä ajatus ei koskaan lähde pois, mitä mietin? No, se sit jäi sinne. Monta kertaa sinä iltana mietin, et mitä helvettiä? Miksei se lähde pois? Ajattelin, et kyl se unohtuu..
No, se oli aamullaki siel, seuraavana päivänä, sitä seuraavana, jnejne. 8 päivää meni ja aloin olla vakuuttunu, et ei tää lähde pois. Viilsin ranteeni. En kuollu.
Vuos meni, ennen ku ajatukset alko jäämää pois. Sen jälkee ne on muutaman kerran tullu takas mut lähteny pois. Eilen illalla kävi taas niin, et ne tuli takas.
Se johtuu varmaa siitä, et ajattelin lopettaa lääkityksen ja olin yli 3 viikkoo syömättä lääkkeitä.
Se mikä täs on kummallista, on se et koko pakkoajatuskierteen laukas masennuslääke (SSRI), mitä yleensä syödää, et päästään eroon pakkoajatuksista.
Lääkäri otti multa pois sillon Cipramilin (mitä söin 60 mg) koska se toi liikaa vauhtia. Sen jälkee söin vaik mitä SSRI-lääkkeitä mist ei ollu mitää apua. Sen jälkee menin hakee cipramilin takas toiselta lääkäriltä koska se mielestäni autto mua. No, en kovin pitkää ehtiny syödä koko lääkettä ku pakkoajatukset tuli.
Ylilääkäri sano mulle psyk.osastolla, et Cipramil saattaa joillekki tehdä näin jos on taipumusta sellasee pakko-oireisuutee.
Sen jälkee ylilääkäri määräs mulle Cipralexia 5 mg (sama ku cipramil mut uus versio.) ja sen jälkee meni se vuos et ajatukset katos..
Nyt kun mä luin tätä niin tajusin, että mullapa saattaa hyvinkin olla paniikkihäiriö. Mulla oli pienenä pakkoajatuksia/toistoja ja tälläistä tarkistelua ja liikkeitä.. no jouduin terapiaan, ja puhuin siellä elämästäni ja huolistani, se auttoi. Mutta nyt mulla on tullut taas ihme pakko-ajatuksia. Ne alkoi noin vuos sitten.. eli eka suuri ahdistus, en menny kouluun jne. kesällä puhkes masennus, ja samalla pakko ajatukset sai musta vallan. Syksy meni, enkä muisa siitä mitään, ja pakko-ajatukset vain paheni, ja ne on ihan sairaita, ja luulen että koko ajan ihmiset ajattelevat musta pahaa, esim. on tosi vaikeeta liikkua ihmistenilmoillakin..nyt syön mieliallääkkeitä (jo noin 3 kk syönyt) ja ne on antanu mulle vähän voimaa. oon päässy jo pahimmasta masiksesta pois, koitan käydä koulua. Mutta nyt nämä mun pakko-ajatukset ovat tulleet, ja koko ajan elän jossain ihme pelossa, tietäen että jotain tapahtuu..syksyllä ajattelinkin sitten että mulla saattaa olla hyvinkin paniikkihäiriö.. tai joku vainoharha ?? apua mitä teen..haluun vaan tän masennuksen pois, mutta nyt nämä hemmetin pakkoajatukseni on mun päässä!! apuva..neuvoja?
"Se mikä täs on kummallista, on se et koko pakkoajatuskierteen laukas masennuslääke (SSRI), mitä yleensä syödää, et päästään eroon pakkoajatuksista. "
Lueskelin näitä juttuja täällä ja ihmettelen samaa asiaa... Mulla todettiin noin kuukausi sitten keskivaikeamasennus ja kävin sitten lääkärillä ja sain mielialalääkkeitä... ensimmäiset lääkkeet eivät sopinu mulle ollenkaan, sain järkkyjä ahistus/paniikki kohtauksia ja tuli ihan kummallisia ajatuksia... sit lääkkeet vaihettiin ja niistäki tuli järkky olo.. nyt en oo syöny kumpiakaan ja mulla on tullu vaan järkkyjä pakkoajatuksia... tuntuu et elämä oli helpompaa ennen noita lääkkeitä, mielummin olisin elänyt masennuksen kanssa, kun masennuksen ja pakkoajatusten kanssa.. tuntuu, et ne lääkkeet on vaan pilannu elämänlaatua entiseltään... ihan väsyny olo kokoajan... mut onneks en pelkää tulevani hulluks tai muuta vastaavaa vaan ymmärrän, että tää kuuluu elämään... mut kyllä se on vaan niin mieltä rassaavaa, kummallinen on kyllä tää ihmismieli ://