lumiset oksat
taipuvat painon alla
syvyyttä kohti
katson sieluni kuvaa
kätesi liikkuessa
(17 12 2009)
taipuvat painon alla
syvyyttä kohti
katson sieluni kuvaa
kätesi liikkuessa
(17 12 2009)
tanka
aitiparta
6289
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
luuletko että
vuodet voivat marssia
läpi huoneiden
uurtamatta jälkiä
kaikille pinnoillesi
(22:32 - 22:33)
vaan tiedän, ne marssii todellakin.
Ja jättää jälkiä, vaikka ummistaisit silmäsi niiltä.
se ei ole lainkaan huono, eihän. Elämiseen kuuluu elämän jäljet.
On kuitenkin asioita jotka voisi jättää tekemättä, asioita joista jo tehdessään tietää että joutuu maksamaan kovan hinnan, ja tekee siitä huolimatta, hetkellisen ilon tai jonkin muun muka pätevän "hyödykkeen" vuoksi. Silloin olisi hyvä muistaa että väärä on väärää tuntunee kuinka hyvältä tahansa. Jos ymmärtäisi kuinka tavattoman syvä jälki asioista jää - ehkä se auttaisi pysymään kiinni hyvässä, kieltäytymään näennäishyvästä?
Jotain tämänkaltaista tunnelmaa oli ajatuksessa mikä häivähti mielessäni tankaa tehdessä.
Vaikka luulen kyllä ettei sekään auttaisi...
Ainoa mikä voisi auttaa olisi rakkaus totuuteen, kyllin syvä ja tarpeeksi ehdoton. Sellainen rakkaus voisi auttaa tekemään oikeita ratkaisuja. Ja myöntämään oman vastuullisuutensa asioiden edessä sekä menemään eteenpäin silloin, kun on tehty vääriä ratkaisuja. Eikä ainoastaan voisi vaan auttaa.
Todellinen rakkaus on valmis kieltäytymään kosketuksista ja jopa kääntämään selkänsä, jos rakkauden kohde on esim. varattu tai jos muuten on moraalisesti enemmän oikein toimia niin kuin toisin. Se saattaa sattua ja sisin ikäänkuin särkyy mutta näiden särkymisten jäljet ovat kauniita elämän jälkiä, kunnioitettavia uurteita. Rakkaus totuuteen synnyttää laulua sellaisissa jäljissä... vastakohtana toisenlaisille jäljille, mitkä toden totta olisivat saaneet jäädä syntymättä.
Voi hyvin ystäväni Linda.
- - -
VANHOISSA RAKENNUKSISSA
Seisot peilin edessä
vavahdellen
hytisten,
kuuntelen syvältä kumpuavaa itkua
Rakkaani
Olkapääsi nytkähtää, kädet painuvat silmille,
elämä on niin tavattoman julma
tällaisina kirkkaina aamuina:
löysit kasvoiltasi uuden juonteen, yön aikana ilmestyneen rypyn
Tule syliin
Anna minun suudella kasvojesi ihoa,
uurtuvaa ihoa;
kuluvana olet kaunis
(23 10 09)
sydämenlyönti
talvisen illan kello
helähtää hiljaa
alastoman huoneessa
kätköpaikaton hymy
(22:40 - 22:48)
Hiljainen kello
tikittää yhä jossain
Hiljainen ääni
minuutti minuutilta
kaikuna vastaa sydän
runon mielenmaisemaa...
Kiitos Mys.