Meidän 2-vuotiaalla on ilmeisesti alkanu uhma. Päivät on välillä tosi raskaita, kun kiukuttelu alkaa jo heti aamulla herättyä, ja jatkuu niin kauan kunnes saadaan lopulta yliväsyneenä reilusti yli nukkumaanmeno ajan nukahtamaan. Kaikki sellaset asiat jotka on on ollu jo piktään ihan rutiinia (syömiset, pukemiset, nukahtamaset, potalla käynti), tehdään nyt kauhean taistelun kanssa. Yritän olla kärsivällinen ja johdonmukainen, mutta kylläpä se minunkin pinna vaan välillä paukkuu! Lapsen isovanhemmat asuu ihan lähellä ja he hoitasivat lasta mielellään vaikka joka päivä (olen viimesilläni raskaana), mutta ongelma on se, että hoitopäivän jälkeen lapsi on seuraavan päivän entistäkin kamalampi!! Ja isovanhemmille käyttäytyy kuin enkeli. Eipä siis ihan hirveästi houkuta viettää noita lepopäiviä, kun tietää mitä ilta ja seuraava päivä tulee olemaan. Ärsyttää sekin, ettei heiltä saa minkäänlaista henkistä tukea asiassa, vaan päinvastoin, ylpeilevät sillä kuinka kiltti ja helppo vahdittava lapsi on. Voimat on aika piipussa, mutta yritetään silti tulla toimeen. Olen nyt päättänyt etten hoitoonkaan vie, ainoastaan sellasina päivinä kun on pakko (neuvola käynnit ym). Toivottavasti tää tästä pian menis ohi tai ainakin vähän helpottas. :)
hoidossa enkeli, kotona piru
tiityy
15397
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Tietenkin hän hoidossa on enkeli. Sinä olet se jolla uskaltaa kiukkuilla. Minunkin tyttö jo selvästi isompi mutta isänsä luona aina enkeli ja kun sieltä tulee niin kyllä sen saa tuta!!!
Luottamuskysymyshän se on, yritä kestää, ei ole oikein neuvoa koska kuuluu kehitykseen. Jos olisi esim mummolassa paljon niin ehkä uskaltaisi kiukutella sielläkin. Näin se on nähtävä.
Heippa.
Meillä täällä nyt tyttö 4v.ja alkaa uhma vähän helpottaa... Pikkusisko 2,5v.vielä myös vähän uhmainen. Odotan että millos tuolla meidän 1v.llä se alkaa...
Pitkään se kesti tuolla vanhemmalla melkein kaks vuotta on sen kans saanut tapella... Mutta alkaa
jo helpottaa...
Voisimpa sanoa että kyllä se siitä elä huolehdi...mutta kun en voi. Totta on se että jossain vaiheessa se helpottaa...mutta sitä että missä vaiheessa,ei osaa sanoa...jollain menee puolivuotta vuosi tai kaks kuten meillä.... Ja sit ku se uhma loppuu alkaa jo kohta toinen... Hoidossa ei meillä lapset ole olleet,mutta kerhossa jne...käyttäytyvät ihan hyvin,mutta kyllä mummillekkin kiukuttelevat.Appivanhemmille eivät niinkään,mutta näkevätkin heitä tosi harvoin.
Isovanhempien kanssa ollaan pääasiassa kuin Herran enkeleitä, mutta kotona hoidossaolot otetaan takaisin sitten korkojen kanssa. Munkin vanhemmat aina ihmettelevät, että kun nuo tytöt ovat niin ihania ja helppoja lapsia ja heille sopii aina kaikki. Yeah right. Kerran mieheni oli käymässä tyttöjen kanssa yön yli mummolassa, kun mulle tehtiin yksi operaatio, ja voi taivas, mitkä raivarit sain illalla vielä päälleni. Vanhempi mutisi vielä puoliunessa, että sanon kyllä sulle rumasti taas huomenna ja sinulle tulee surumieli.
Sama juttu kerhossa. Olen pari kertaa joutunut tarkistamaan, että puhutaanko oikeasti mun lapsesta, kun hän on muka niiiin rauhallinen ja reipas ja ryhtyy kaikkeen, mitä käsketään. Sen kyllä uskon, että hän ei anna auttaa itseään ja haluaa tehdä kaiken itse, sillä kotona on näkyvissä samoja piirteitä. Monesti kerhon jälkeen tyttö on aivan piipussa, kun on tsempannut niin kovaa. :)
tästä viestistä ylläpidolle.
Jos muutkin ilmoittaisivat niin ehkä saisimme tämän yhden sekopään pois palstaa pilaamasta ja anettelle vinkumasta.
Että tää suomalaisten kateus on sitten hieno asia! Kuka oikeesti viittii nähä vaivaa vainotakseen jotakin tiettyä nimimerkkiä päivätolkulla??
Eli nyt kun ylläpito on poistanut Anettea vainonneen sekopään viestin, niin näyttää kuin valittaisin Anetten viestistä. Sitä en todellakaan tee! =)))))
Luin tuota Anetten aaloitusta ja ihan on tuttua tekstiä. Lapset ovat vieraalle "kilttejä" ja kotona näyttävät olevan sitten eri planeetalta. Meillä on noita ipanoita nykyisin niin monta, että päätimme, että jään kokonaan kotiin ja hoidan lapset ainakin kouluikäisiksi itse. Maksoihan se senverran, että en pitänyt työpaikkaa hallussani, vaan otin lopputilin. Nykyisellä koulutuksella uskon saavani työtä vielä sitten, kun nuorin on koulussa.
Jokaisella ei ole tätä mahdollisuutta, sen kyllä tiedän enkä ole arvostelemassa työssä käyviä äitejä.
Sosiaalisten apujen turvin ei elä mitenkään leveästi. Kovaa miettimistä vaatii ruoka- ja vaatehuolto. Joutuu valmistamaan itse kaiken, mihin vain pystyy. Lasten hoito on kuitenkin nyt helpompaa kuin ne ajat, jolloin kotiin tuli kolme kiukkupussia.
Minäkin olen kotiäiti, mutta silloin tälllöin lapset viettävät aikaa isovanhempiensa tai parin opiskelukaverini luona. Koska äippärahat ovat minimit ja työkokemusta ei ole, haluan ensi syksynä töihin tyttärieni ollessa 2 ja 4. Tuolloin mieheni alkaa tehdä osa-aikaista työpäivää enkä minäkään ota tolkuttomasti oppitunteja. Jos tarvetta on kodin ulkopuoliselle hoidolle, palkkaamme kotihoitajan. Ehkäpä tässä saa sitten taas ennen pitkää olla kotona, jos niin suodaan.
Nostan todella hattua ratkaisullesi. Koskaan en ole kenenkään kuullut valittavan sitä, ettei aikanaan tehnyt riittävästi töitä. Mutta useampi kuin joka toinen keski-ikäinen tuntuu valittavan sitä, ettei lapsille ollut aikaa. Kyllä sinäkin siis ehdit! Nauti lapsistasi!
Kiitos vaan! Eniro on ottanut kuulemma nyt tiukemman ja nopeamman linjan noiden häröjen tunnistamiseksi ja tekstien poistamiseksi. Ja tämän urputtajan, kenestä olet tehnyt ilmoituksen, on palstan vakiokamaa jo vuodesta 2006. Huono kirjoituksen jäsentely, jankuttava tyyli ja jumalattomat tyhmät kommentit paljastavat hänet aina. Miksi on siis ylipäätään hommannut itsellensä aikanaan nimimerkin...?
Siis sinä nimen omaan olet se kateellinen ämmä :)
Olipa aloitus mikä tahaansa, niin nämä keskustelut menee aina samanlaisiksi.
Yksi lobbaa miten kaikkien pitäis olla kotiäitejä ja työssä käyvät tekevät elämänsä virheen.
Sitten kymmenen muuta jeesustelee perse huurussa miten on kotihoitoa järjestelty.
Eikö ap:n aloitus koskenut ihan jotain muuta kuin tätä vanhaa samaa?
Käsitin kyllä, että A korjasi hänelle vastanneen ihmisen tiedot. Eli kun Anette puhui lastensa olevan hoidossa sellaisia ja sellaisia ja sitten siihen vastattiin, että heilläkin oli samanlaista kunnes äippä jäi kotiin. Ja se oli taas joku aivan muu, joka veti ylipäätään A:n kotiäitiyden puheeksi tuossa luojan kiitos jo poistetussa v-tuiluviestissä. Kukahan joo...
niin en ole mikään kotiäitiyden puolestapuhuja. Oma lapsenikin on ollut perhepäivähoidossa! Sen sijaan puolustan pienten lasten hoitoa kotona tai kodinomaisessa ympäristössä. Toki ihan pienen on syytä olla äitinsä kanssa jo ihan ruokinnallisista syistä, mutta mikä estää isää tai yhtä, tuttua hoitajaa hoitamasta lasta tutussa ja turvallisessa ympäristössä. Ja mitä puolestapuhumiseen tulee niin en väsy koskaan kannattamaan hyviä ja koulutettuja perhepäivähoitajia.
Päiväkoti voi olla aivan hyvä paikka eikä päiväkotiin vieminen pienenä tarkoita sitä, että hänestä tulee automaattisesti sekopää. Mistä sitä tietää, millaisia nistejä omista lapsistanikin tulee, vaikka he saavat viettää varhaislapsuutensa kotona. Kun puhutaan päivähoidon riskeistä, ei puhuta väistämättömistä seurauksista vaan riskeistä, joiden olemassaolo on osoitettu todeksi useammassa pitkittäistutkimuksessa. En jaksa linkittää niitä tähän sadatta kertaa. Jos joku ei suostu uskomaan niitä, niin minkä minä sille voin. Omat mielipiteeni perustuvat siis selkeisiin tutkimustuloksiin eikä tunteisiin. Vaikka toki minulle tärkeintä kotiäitiydessä on se, että saan olla kotona omia pieniä lapsiani varten eikä siihen tunteeseen vaikuta mikään tutkimustulos. Isommille lapsille päiväkoti voi olla aivan ideaali paikka, jos päivät eivät ole nyt aivan satatuntisia.
Onnellista joulua joka tapauksessa kaikille äideille ja ainakin yhtä onnellista joulua kaikkien lapsukaisille. Eipä ole joulu tuntunut aikoihin näin joululta, kun saa puuhata sitä omien lasten kanssa, jotka asiasta jo jotakin ymmärtävät.
meil on 1,7kk vanha tyttö jolla on myös uhma nostanut päätään.tiedän että se on todella raskasta ja varsinkin kun olet raskaana...meillä tyttö huutaa, ja lyö laittaa vastaan kaikessa missä vaan voi.itselläni on myös 8 vuotias poika ja hänellä ei tälläistä käytöstä ole ollut.eli olen itse myös "hukassa" tilanteen kanssa.olen ajatellut päivä kerrallaan meininkiä...ja muutoinkin on rankkaa kun mies töissä melkein jatkuvasti...mutta jossakin vaiheessa tää loppuu...vaikka näin sanoessa ja kiukkukohtauksien ollessa päällä se ei paljookan lohduta.meilläkin mumolassa ollaan tosi kilttejä.mutta rakas tuo äkäpussini mun on