Luin viime vuonna Alexandra Fullerin romaanin "Ei hunningolle tänään - Afrikkalainen lapsuuteni". Kirjoittaja kertoo siinä lapsuudestaan Rhodesiassa, nykyisessä Zimbabwessa. Siinä tarinan pääjuoni yksinkertaistettuna. Kasvukertomus lapsesta aikuiseksi, mutta samalla myös kuvaus arkipäivän samoin kuin ympäröivän yhteiskunnan muutoksesta.
Se, mikä jäi kirjasta päällimmäisenä vaikutelmana mieleen oli kertojan tapa suhtautua lämminhenkisesti perheensä elämän tapahtumiin. Vaikka perheen äidillä on vaikeuksia alkoholin ja henkisen tasapainonsa kanssa, on elämä silti elettävä päivä kerrallaan ja kohdattava ne vaikeudet mitä eteen tulee. Arkipäivän arvostaminen tekee tästä kirjasta lukemisen arvoisen. Ja Afrikka-aiheisia kirjoja ei kovin paljon ole ainakaan Suomeksi käännetty, varsinkaan Fullerin kirjan tapaista, joka ei ole sievistelevää, romantisoitua siirtomaakirjallisuutta, jossa valkoiset juovat terassilla teetä samaan aikaan kun mustat tekevät työt.
Se, mikä jäi kirjasta päällimmäisenä vaikutelmana mieleen oli kertojan tapa suhtautua lämminhenkisesti perheensä elämän tapahtumiin. Vaikka perheen äidillä on vaikeuksia alkoholin ja henkisen tasapainonsa kanssa, on elämä silti elettävä päivä kerrallaan ja kohdattava ne vaikeudet mitä eteen tulee. Arkipäivän arvostaminen tekee tästä kirjasta lukemisen arvoisen. Ja Afrikka-aiheisia kirjoja ei kovin paljon ole ainakaan Suomeksi käännetty, varsinkaan Fullerin kirjan tapaista, joka ei ole sievistelevää, romantisoitua siirtomaakirjallisuutta, jossa valkoiset juovat terassilla teetä samaan aikaan kun mustat tekevät työt.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.