Eli vanhempi nainen kontra nuorempi?
Isän ja tyttären välillä on vain lämmin suhde, poikiahan minulla ei ole. Ehkä syystäkin, en olisi osannut heitä koskaan kasvattaa.
Heti kärkeen hyökkää varmasti kymmenen äitiä puolustamaan omaa suhdettaan tyttäreensä.
Mutta joku tässä mättää...
Isän ja tyttären välillä on vain lämmin suhde, poikiahan minulla ei ole. Ehkä syystäkin, en olisi osannut heitä koskaan kasvattaa.
Heti kärkeen hyökkää varmasti kymmenen äitiä puolustamaan omaa suhdettaan tyttäreensä.
Mutta joku tässä mättää...
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kilpailevatko siis lapset keskenään, vai äiti ja lapsi?????
Äiti kun tahto määrätä kaiken, ja toinen samanlainen vastassa.
Omassakin perheessä tämän hyvin näki.
Tytöt tais vaan pärjätä lopulta paremmin, oikeassa kun olivat.
Niinkuin äitini ikäinen ikäpolvi sanoo.
Synti ois kuolla huonoissa alusvatteissa(paikatuissa), johan ne hauturitkin nauraa...
Minulla oma suhde äitiin oli ihan p:tä
Kun tyttäreni oli varhaisteini-iässä meilläkin paukkui ukkonen
ja räiskähteli salamat :)
Vaan nyt -itšekin välillä kuin ihmetellen, mietin :) - hyvin toimivat välit keskenämme.
Tykkäämme -onneksi - niin eri-ikäisistä pojista, ettei tämänkään suhteen tule kilpailutilannetta ;D)))
tosi lämmin suhde kunnioitin häntä suuresti sainhan häneltä ja isältä parhaat mahdolliset eväät elämään oman tyttäreni kanssa mulla on lämmin ystävyys ja työkaveruus suhde olen todella onnellinen että minulla on kaksi ihmistä jotka jaksavat välittää minun hyvinvoinnistani ja jaksamisestani se autaa minua jaksamaan välittämään heidänkin hyvinvoinnistaan ja jaksamisestaan.
Mulla on 2 tytärtä ja 1 poika joka on vanhin joka on lapsille ehdoton auktoriteetti hyvässä mielessä. Olemus on jotenkin sellainen, ettei kukaan lapsista sano vastaan. Tyttärien kesken, eikä äidin ja tyttärien kesken ole koskaan ollut kilpailua. Lapset eivät juuri riitele meitä vanhempia vastaan. Luulen sen johtuvan siitä, että on oltu ehdottoman tasapuolisia kaikkia kohtaan, lapset ovat itse muodostaneet suhteet keskenään. Mitä nyt murkku joskus siskolleen huutelee. Kaikkia on aina autettu ja kaikesta on keskusteltu ja se toimii hyvin edelleen. Yksityisasioihin ei ole puututtu koskaan. Myöskään vanhemmat eivät ole asettuneet toisiaan vastaan kun lapsista on kyse, muuten on kyllä tullut sanomista paljonkin.
Ehkä nämä kaikki ovat syy siihen, että perheemme on yhtenäinen ja sopuisa. Emme me vanhemmat silti aina ole toimineet oikein, eikä kai pidäkään koska ihmisiä vain ollaan, mutta kun sen myöntää, voi antaa ja pyytää anteeksi.
Jaa'a. Miulla alko kolkytä vuotta sitten poltot selkäsäryllä näihinaikoihin ja aamuön tunteina esikoistytär luiskahti maailmaan. Byäää-ää-ääh. ;-))
Hmm, jossain vaiheessa pikkutyttö rakastuu isäänsä ja haluaa syrjäyttää äitinsä ja äiti palauttaa hänet tyttölapsen ruotuunsa ja tytär hyväksyy sen lopulta. Näiltä tiimoin jää kuitenkin kapinan siemen ja joskus murrosiässä tapahtuu, jos oikein käy, varsinainen naiseuden kapina tyttären aivoissa ja hän katkaisee lopullisesti napanuoransa ja "tappaa" äitinsä henkisessä metafoorassaan. Tästä sitten alkaa myrskyn taltuttua ja laineiden tyynnyttyä vähitellen naisten välinen yhteisymmärrys äidin ja tyttären välillä. Outoa kyllä, monilla napanuora ei ehdi koskaan katkeamaan, tässä mielessä.
On se ainaski meillä katkennu. Kaks on jo lentäneet pesästä kolmas ovenraossa kärkkyy. Olis jo yhtenä päivänä halunnu omaan asuntoon, mutta sanon jotta kasva nyt vielä vähän (14 v).
Sitä myrskyä vaan ei oo tullu mistä liene johtunut.
hienosti kerrottu. Tuossa varmasti vinha perä. Ja totuuden siemen aivan varmasti mukana. Minulla kyllä tuo oma suhde isääni lähti jo ihan pikkuvauvasta. Omalle Äidilleni olin liikaa keskoslapsena..Hänellä kun siinä jaloissa kaksi muutakin pientä lasta hoidettavana samaan aikaan.. Isäni oli se ns. keinoemo joka piti hengissä. Hän kävi siellä sairaalassa päivittäin hoitamassa....aina töiden jälkeen ei oma äitini. Joskus, käy näinkin... Ylpeänä hän kertoili kaikille sitten kun olin jo isompi eikä enää varaa ollut että, olisin menehtynyt;)) Kuinka monta maitotippaa olin vauvana suostunut juomaan äidinmaitoa tuttipullosta;)) Minulle kun tuo ns.hätäkaste jouduttiin antamaan sairaalassa. Nooh, ihanat sukulaiset sitten...(realistija kun olivat) murros-iässä kun olin...kertoivat kuinka olivat rukoilleet että, tälläinen rääpäle ei jäisi henkiin;)) Enää en mikään rääpäle;)) Sisukas kun olen ollut niin, vielä täällä minäkin...muiden mukana...enpä olisi jos, Arvo Ylppöä ei olisi ollut eikä omaa isääni...siinä kaksi miestä joille todellinen olen kiitollinen omasta elämästäni...minäkin..
Tuota aina mietin että, vaikka äitisuhde on se pienelle lapselle tärkein suhde. Eloon jäämisen kannalta. Niin luonto järjestänyt sitten niinkin että, myös isä voi olla se joka on tärkeä...Ihmislapsi kun syntyessään tarvitsee tuon Rakkauden...ei riitä yksin ruokinta ja hoito...jos, jää ilman kuolee pois... Ehkä sitten vähän ylihuolehtiva äiti minustakin tuli;)) Sellainen vähän hössöttäjä...Onneksi tämä kundit tässä ovat ihania ja antavat nyt minun hössöttää eivä niin tosissaan aina ota...se on mude vaan...ymmärtävät minuakin..;) vanhaa hömppää...friidua.