Saku uros 13 vko. Puree koko ajan. Niskasta ottaminen, huulten painaminen hampaiden väliin, kiljaisu, kielen painaminen, vesipullo eivät auta mitään. Esim kun yritän ottaa niskasta osaa väistää ja murisee, näykkii ja alkaa pyöriä selällään lattialla. Laitan koiran jäähylle. Mutta ulkona onkin vaikeampi kun pentu tarttuu housuista kiinni ja lujaa. Remmilenkeistä ei tule mitään. Jahtaisi myös koko ajan ihmisiä ja autoja. Vetää remmissä. VINKKEJÄ????
Riiviö pentu, apua!!
aapuuva..
62310
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kuulostaa ihan meidän koiralta kun se oli pentu. Pennulle tehtiin selväksi laumajärjestys ja se että tuollaista käytöstä ei siedetä, ei sisällä eikä ulkona. Paras apu oli erilaiset virikkeet ja leikin kautta opettaminen. Kun leikki lipui siihen että pentu rupesi puremaan, joutui se koiraportin taakse eristyksiin.
Ulkona pysähdyttiin kun hihna kiristi ja jatkettiin matkaa vasta kun hihna oli löysä. Käytiin paljon paikoissa joissa liikkui autoja, pyöriä ja ihmisiä. Näissä paikoissa leikittiin ja harjoiteltiin rauhoittumaan ja katselemaan paikalta ohikulkevia.
Kärsivällisyyttä ja muista olla johdonmukainen. Se mikä tänään on kielletty on myös huomenna. Äläkä anna pikkusormea, vaikka pentu olisi kuinka söpö ja ihana, vaan pysy linjassa. koirastasi kasvaa varmasti kiva kaveri kun maltat sinnikkäästi opettaa sille asioita.
jos ei pikkupennun kanssa edes pärjätä.Varmaan eka koirakin ja nainen kysymässä.Saksanpamenkoira ei ole suositeltava rotu ensimmäiseksi koiraksi ja onneksi moni vastuuntuntoinen kasvattaja ei enään anna aloittelijalle pentua.
...miessovinisti siellä laukoo totuuksia... Kyllä nainen pärjää sakupennun kanssa siinä missä mieskin, ei siinä "munia" tarvita. Kyse ei todellakaan ole omistajan/ohjaajan sukupuolesta vaan rauhallisuudesta ja määrätietoisuudesta sekä riittävästä auktoriteetista. Ja kaikilla meillä täytyy joskus olla se "ensimmäinen koira" jonka kanssa kokemus karttuu ja onhan niitä vaativampiakin rotuja kuin sakemanni.
Kysyjälle tiedoksi että jos on hyvä vietikäs pentu niin ei sen kanssa helppoa ole, mutta se täytyy vain kestää ja jaksaa pysyä rauhallisena eikä hermostua pentuun. Koeta saada pennun huomio itseesi jollain positiivisella tavalla ja palkkaa se siitä. Villin pennun kanssa kannattaa yrittää mieluummin rauhoittaa tilanne kuin alkaa pentua kovasti rankaisemaan, se saa siitä vain lisää virtaa. Aina kun saat pennun keskeyttämään riekkumisen ja tekemään jonkin pyytämäsi yksinkertaisen asian, josta voit sen palkata, olet edennyt askeleen eteenpäin. Tsemppiä!
Ihan kun meidän pentu... Tohon autojen jahtaamiseen mietin itse kikkoja jos toisiakin (koitettiin myös tuota ehdotettua leikkimistä esim pyörätien vierustalla = ei toiminut), kunnes löytyi apu. Minipaloja nakkeja taskuun ja tien poskeen kävelemään. Aloin tehdä niin, että menin tien varrella ainoastaan aamuisin kun oli vähemmän autoja. Näin kerkesin itse näkemään auton ennen kun pentu oli huomanut sitä. Saman tien aloin puhua sille iloisella äänellä (ihan mitä tahansa) ja otin lyhyen nakkiseurantasession. Autoa ei edes huomattu. Pari viikkoa tätä ja lopettelin nakkien kanssa pikkuhiljaa, jatkoin puhumista, katseltiin tien penkkaa ja annettiin autojen mennä takaa ohi. Nykyään ollaan jo siinä tilanteessa että vilkkaan tien reunalla mennään ilman mitään ongelmia. Huom: muista ettet palkitse väärässä kohdassa. Jos koira ehti huomata auton ja reagoida siihen, ei nakkia!
Tässä metodissa oli se hyvä puoli, että ei tarvinnut mennä ns kovan tien kautta. Pentu on osoittautunut niin kovaksi luuksi, että sen kanssa saisi kaikki helposti menemään pelkäksi riidaksi.
Kärsivällisyyttä :-)
Olen NAINEN joka on kasvattanut kolme KUNNON saksanpaimenkoiraa; pentuina riiviöitä ja aikuisina tottelevaisia, ihania koiria. Pentuajan ongelmat olen selvittänyt lähinnä maalaisjärjellä; esim. pennun purressa olen kylmästi jättänyt sen huomioimatta, jolloin pentu huomaa, että pureminen ei olekkaan minusta hauskaa... Koiraporukoissa on olemassa aina "asiantuntijoita" joiden neuvoja olen kuunnellut "suodattimella" ja itse antanut neuvoja tyyliin: näin minä teen... mutta jokainen koira on yksilö ja yleisneuvoja ei ole olemassa. Mietin usein koulutustilanteessa itseni koiran asemaan ja yritän miettiä koiran kannalta sen käyttäytymistä; onko kyseessä pelko vai liika into. Ainakin pelkotilanteessa väärät koulutustavat vain lisäävät häiriökäyttäytymistä. En todellakaan tarkoita, että tällä palstalla annetut neuvot olisivat huonoja, vaan sitä, että asetu hetkeksi koirasi asemaan ja mieti mikä on paras koulutustapa koirallesi... Rauhallisella ja määrätietoisella koulutuksella pikku riiviöstäsi kasvaa iso ja tottelevainen upea koira... :o)
Meillä tohon autojen jahtaamiseen auttoi kauko-ohjattava sitruunapanta. Alun perin hommattiin se kyllä
siksi että kissat saa kulkea rauhassa. Oppi sen avulla hyvinkin nopeasti. Sitten päätin kokeilla sitä myös
ylettömään autojen jahtaamisviettiin ja käveltiin kohtalaisen vilkaisliikenteisen kadun varrella "harjoittelemassa", heti kun otti kyttäysasennon auton lähestyessä ni tsuhtsuh vaan ja sitten
makupaloja ja kontakia minuun. Oppi senkin hyvin äkkiä että kannattaa mielummin tillittää minua kun
tielle autojen mennessä ohi.