vika omassa itsessään?

Kohtalo on hirviömäinen ja tyhjä. Hyvinvointi on turhaa ja katoaa aina olemattomaan.

Sehän riippuu kiusaamistilanteesta. Mutta voi olla että joku ei siedä sinua sen takia on olet aivan erilainen kuin hän, ja pitäisikö sinun silloin muuttaa itseäsi sen takia? Voi olla myös että olet parempi jossain kuin vihaajasi/kiusaajasi, pitääkö sinun silloin lopettaa sen asian tekeminen?

Selän takana puhuminen on typerää ja ulkonäön takia syrjiminen myös, mutta jos ihmiset ei vaan haluu olla sun kanssa, niin se vika saattaa olla sussa itsessäs. Tietenkin jos joku pirtee urheilija ei löydä yhteistä säveltä matikkanörtin kanssa, niin se ei ole kummankaan vika, vaan kyse on yhteensopimattomuudesta.

Itse olin tosi hiljainen kouluaikoinani, en vain jostain syystä osannu kommunikoida normaalisti, eikä mulla siksi ollu kavereita. Silloin mulle sanottiin että ei se ole mun vika, ja nyt musta tuntuu että just toi "ei se oo sun vika" -vakuuttelu esti mua tajuumasta sitä mikä oli ihan ilmiselvää. Ei kukaan halua istuu välituntia mun vieressä hiljaa (tai yksinpuhellen) kun on mahdollisuus puhuu ja nauraa ja pitää hauskaa muiden kanssa.

Nyt kun mä olen tajunnut oman ongelmani/vikani, mä voin päästä siitä eroon. Ei musta varmaan ikinä mitään sanavalmista hölöttäjää tule, mutta ei musta tarvitsekaan tulla sellaista. Työpaikalla osaan tervehtiä mumisematta ja osaan kertoa kuulumisista yli kymmenellä sanalla. Ei kenelläkään ole enää mitään syytä pitää mua omituisena, koska mä en ole.

Mutta syrjiminen voi kyllä johtua ihan silkasta ilkeydestäkin. Silloin kouluaikoina varsinkin tytöillä oli meidän koulussa joku sellanen ihmeellinen juttu, että vuorotellen aina joku oli pois joukosta. Vähän niinkuin "kierrätettiin kiusattavaa".

No joo, voisin sanoo että jos osaat jotenkuten puhuu ja joskus jopa saat porukan nauramaan niin ei sussa sitten varmaan mitään vikaa ole. Kai sä muistat itekki pyytää ihmisiä tekee sun kanssa jotai? Voihan olla et ne luulee ettei sua kiinnosta niiden seura. Vaik ois kuinka itsevarman oloinen ihminen niin kyllä tollanen ajatus voi olla ihan looginen.

Tuo on vähän kakspiippunen juttu. Itseäni sillä myös kiusattiin peruskoulussa ja mietin monesti mistä kiusaaminen johtuu. Usein päädyin siihen ajatukseen että kiusaajat ovat ääliöitä joilla ei oo parempaa tekemistä. Mutta joskus mietin että onko itsenäni vikaa. Olen kumminkin luonteeltani ujo ja tykkään välillä vetäytyä ihan omaan rauhaan (okei välillä tosi useastikin). Tarvin kumminkin kavereita ympärille joille voin jutella kaikesta ja pitää hauskaa. Olen myös aika huumorintajuinen ja kavereillani on aina hauskaa kun pääsen esittämään omaa huumorintajuani. xD
Mutta tosta huolimatta minua syrjittiin. Tämän pienen kaveriporukan lisäksi minulla ei ollut minkään näköisiä puhevälejä muihin luokkatovereihin. He syrjivät minua ja välillä haukkuivat ihan julkisesti. Minua myös syrjittiin ulkonäköni takia koska en täytä näitä ns. nykymaailman kauneuskriteerejä. Selvisin kumminkin yläasteen kunnialla läpi ja sain sanoa hyvästit kaikille kiusaajille.

Yläasteen jälkeen tulin siihen tulokseen että minun kiusaaminen ja syrjiminen oli loppujen lopuksi kiusaajien ajatus. Vika löytyy heidän korvien välistä. Isossa ryhmässä on sillä niin helppo vaan valita joku vähän muista "poikkeava" henkilö ja aloittaa hänen kiusaaminen. Onhan toki itsessäni se vika että olen hivenen erakko-luonne. Mutta mitä minä luonteelleni mahdan. Onhan minulla kumminkin kavereita ja ihana perhe joten ihan täysin erakko en ole.

Eli koko ajatukseni tiivistettynä: kiusaajilla on vika omassa päässään. Sinä olet vain joutunut ilkeästä kohteeksi. Luonteellesi et mitään mahda. Jos et halua jutella koko ajan niin ihmisten pitää tottua siihen.
Toivottavasti tästä on apua.

Erittäin hyvää Joulua kaikille ja tsemppiä kiusatuille! Kyllä se elämä paistaa risukasaakin! :D

jos joku vaatii itsensä palvontaa, pillinsä mukaan tanssimista, samaa käytöstä kuin itsessään, tiettyä vaatetusta tai jotain sellaista niin eihän silloin vika ole itsessä.

Tässäpä sinänsä hyvä aihe. Se, että jääkin enemmän yksin, voi olla omaakin vikaa, mutta oikeuttaako se kiusaamiseen? Ei todellakaan. Siitä huolimatta, että maailmassa on rasittaviakin ihmisiä, eikä niitten kanssa halua hengata vapaa-aikanaan, eikä tarvitsekaan, voi yrittää jotenkin tulla toimeen ja käyttäytyä normaalisti. Eli koulussa morjestaa, jos on tuttu, kuunnella joskus vähän tyhmiäkin juttuja ja antaa asioitten olla. Mikään, MIKÄÄN siis, ei oikeuta selän takana totaaliseen haukkumiseen, valheelliseen juoruiluun, vaikka joskus tarttisi todeta että pänniikin. Mikään ei oikeuta tuuppimiseen ja mikään ei oikeuta nimittelyyn. Mikään ei oikeuta väkivaltaan. Asoihin täytyy löytää muita ratkaisuja, ja jos puhuminen yksin ei auta, niin puhuminen porukalla vaikka opettajan tai opon johdolla, valitus rehtorille ja jos kukaan ei kuuntele, vaikka kouluhallitukselle.

On paljonkin tapauksia, missä kiusataan erilaisuuden takia, mitä se ikinä tarkoittaakin: jollain on vamma, jollain erilaiset vanhemmat, yksi on köyhä ja toinen rikas, ja kolmannella silmälasit. Suurin osa kiusaamisesta on todella törkeää ja turhaa kaikinpuolin, ja syitä ei todellisuudessa ole, ja se omituinen käytös onkin seurausta, siis kun kohdellaan huonosti, alkaa ihminen yrittämään kaikkea, mikä sitten voi olla pölhöäkin. Ihan samalla tavalla, ihminen voi reagoida omituisesti, jos kotona onkin asiat huonosti.

Pitää muistaa, että jokainen tekee virheitä ja jokainen meistä kaipaa hyväksyntää ja anteeksi antoa. Jokaisen pitäisi jotenkin osata siirtää itsensä joskus heikomman asemaan, ja miettiä mitä itse haluaisi. Sekä myös sitä, että kaikki saa anteeksi jotain, ja todella pönttöjäkin juttuja. Myös ne kiusaajat. Mutta miksi sellaista käytöstä pitäisi milläänlailla tukea, mikä on haitallista viimeistään aikuisina: jos kiusaaja ei opi, hän ei tule enää isona pärjäämään, sillä kukaan ei enää isona katsele päsmäreitä. Toisaalta, jos kiusattu ei uskalla irrottaa omasta alistuneesta roolistaan, hän saattaa jäädä yksin, vaikka tilanne olisi muuttunut jo aikoja sitten. Muutos on aina mahdollinen!

Kaikilla on omat outoutensa ja kaikilla on roskansa. Siitä huolimatta jokaisen toive on tulla hyväksytyksi ja vaikka joskus aiheuttaa hankaluuksia itse, niin tulla rakastetuksi. Itseään voi myös muuttaa hieman, eli jos itse on ilkeä tai huono ystävä, voi muuttua paremmaksi.

PS. Ja sillä ylivilkaalla kaverilla voi ihan oikeasti olla joku sairaus tms. esim. AD-HD, mille hän ei itse mahda mitään, ja ei siis tarvitse ehkä jatkuvasti rasittavan kanssa hengata, mutta voi yrittää muistaa, että ihmisillä voi olla omituiseen käytökseen myös syynsä. Tunsin kerran yhden todella, todella, todella omituisen tyypin, kunnes kuulin, että hänellä on MBD, eli siis hän vaikuttaa tavallaan normaalilta, eli pärjää ja osaa toimia tavallaan, mutta sitten on todella omituinen ja muuta: ja se johtuu aivovauriosta. Eli siis syynsä kaikilla, eikä heitä silti saa kiusata.

Vika on nimenomaan kiusaajien asenteessa. Heillä ei sellaista olekaan.