Sairastin anoreksiaa hiukan yli vuoden. olen nyt alkanut syömään normaalisti, mutta ajattelutapani ei ole paljoakaan muuttunut. kokoajan tunnen olevani liian lihava, enkä pysty katsomaan itseäni, tahtoisin taas laihduttaa, mutta vanhemmat huomaisivat sen heti. olen taas todella masentunut. täytin juuri 14, ja elämäni on kokonanaan tätä. ruokaaruokaaruokaa..
tältä vuodelta jäi koulussa uinnitkin. en vaan pysty katsomaan itseäni. en osaa kunnolla selittää, mutta toivottavasti joku ymmärtää. kun joutuu päivästä toiseen esittämään että kaikki on ihan hyvin. eikä asiaani auta yhtään se, että koulussa ollaan nyt käsitelty tätä aihetta niin paljon. ollaan katottu ainakin 3 aiheeseen liittyvää videota. luokkakaverit on vaa ihan silleen " hyi , hirveen näköne " " kannattaa laihduttaa joo.. " että mua ärsyttää kun ne ei yhtään tiedä mistä on kyse.
tältä vuodelta jäi koulussa uinnitkin. en vaan pysty katsomaan itseäni. en osaa kunnolla selittää, mutta toivottavasti joku ymmärtää. kun joutuu päivästä toiseen esittämään että kaikki on ihan hyvin. eikä asiaani auta yhtään se, että koulussa ollaan nyt käsitelty tätä aihetta niin paljon. ollaan katottu ainakin 3 aiheeseen liittyvää videota. luokkakaverit on vaa ihan silleen " hyi , hirveen näköne " " kannattaa laihduttaa joo.. " että mua ärsyttää kun ne ei yhtään tiedä mistä on kyse.
Vastaukset 2
Vanhimmat
ite oon aika samassa tilanteessa... bmi jotain 17 mutta tunnen itteni kauheeks norsuks! jos laihduttais parikin kiloa niin olisin 10000 kertaa paremmalla mielellä.. nyt en kestä kattoa peiliin (paitsi joinakin hyvinä hetkinä, jolloin hyvä tunne kyllä kaikkoaa sekunnin murto-osassa poies)
pakko tehdä jotain.. tai jättää tekemättä (syömättä siis)
vihaan itteäni : (
mulla ihan sama juttu. en pysty syömään normaalisti sitten yhtään, heti tulee hirveät tunnemyräkät pään sisälle "paljonkohan tässäki on kaloreita?!" ja inhoon sitä, kun on kylläinen olo. haluaisin elää taas normaalisti, muttei vaan kykene. en osaa syödä normaalia ruokaakaan ahmimatta, yleensä vielä ns. yllätän itteni ahmimasta ja tulee paniikki, joten sullon itteeni vielä vaa lisää kaikkea paskaa. sillon lähtee sit koko homma hanskasta ja ahmin, ahmin seuraavat pari pvää ainakin. eli se on joko a) syön todella vähän (alle kulutuksen)/paastoan tai b) ahmin.