Olen välillä itseni kanssa hieman ulalla... Toisena päivänä saatan olla aivan maassa ja voi olla niin pahamieli, että tekisi vain mieli itkeä. Ja taas toisena saatan olla todella iloinen ja itsevarma. Olen luonteeltani aina ollut ujo.
Pukeutumistyylini ei ole mikään hissukka (käytän usein korkkareita, vartalon myötäisiä vaatteita...) ja olen hoikka ja ulkonäöltäni olen omasta mielestäni ihan ok.
Mutta silti, välillä, kun olen esim. shoppailemassa niin minusta tuntuu kuin en olisi tarpeeksi hyvä tai niiden vaatteiden/kenkien arvoinen olemaan siellä kyseisessä kaupassa. Miksi minusta välillä tuntuu tältä? Että toisena päivänä tunnen olevani todella nätti ja kävelen kaduilla kuin olisin yksi maailman upeimmista ihmisistä ja taas toisena tunnen epäonnistuneeni kaikessa ja olemassa olollani ei olisi mitään merkitystä. Olen 20 v. ja tuntuu kuin en olisi saavuttanut mitään hyvää elämässäni. Minulla on vain yksi hyvä ystävä ja noin 2-3 ei niin läheistä kaveria. En ole ikinä seurustellut ja tuntuu kuin kaikki muut olisivat saavuttaneet kaikkia hienoja asioita.
Mielessäni jyllää paljon asioita, joihin haluaisin saada vastauksia. Miksi vielä tämän ikäisenä etsin niin paljon itseäni? Olen todella maassa, koska en seurustele ja kavereita ei paljoa löydy... Miten saisin itsetuntoni kohoamaan? Ja vaikka niin että löytäisin sen jonkun...
Pukeutumistyylini ei ole mikään hissukka (käytän usein korkkareita, vartalon myötäisiä vaatteita...) ja olen hoikka ja ulkonäöltäni olen omasta mielestäni ihan ok.
Mutta silti, välillä, kun olen esim. shoppailemassa niin minusta tuntuu kuin en olisi tarpeeksi hyvä tai niiden vaatteiden/kenkien arvoinen olemaan siellä kyseisessä kaupassa. Miksi minusta välillä tuntuu tältä? Että toisena päivänä tunnen olevani todella nätti ja kävelen kaduilla kuin olisin yksi maailman upeimmista ihmisistä ja taas toisena tunnen epäonnistuneeni kaikessa ja olemassa olollani ei olisi mitään merkitystä. Olen 20 v. ja tuntuu kuin en olisi saavuttanut mitään hyvää elämässäni. Minulla on vain yksi hyvä ystävä ja noin 2-3 ei niin läheistä kaveria. En ole ikinä seurustellut ja tuntuu kuin kaikki muut olisivat saavuttaneet kaikkia hienoja asioita.
Mielessäni jyllää paljon asioita, joihin haluaisin saada vastauksia. Miksi vielä tämän ikäisenä etsin niin paljon itseäni? Olen todella maassa, koska en seurustele ja kavereita ei paljoa löydy... Miten saisin itsetuntoni kohoamaan? Ja vaikka niin että löytäisin sen jonkun...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Näköjään on joo huono itsetunto ja kunnon alemmuuskompleksi menossa...
Yritä nyt vain päästä tuolta pohjamudasta rypemästä.
Jotta saa sen mitä haluaa,
pitää yleensä sitä varten itsekkin tehdä asioita.
Think about it.
Olet vain rohkeampi ja koitat pikkuhiljaa tutustua johonkin jäbään. Tuskin nyt onnistuu jos vain neljän seinän sisällä istut ja odotat vuosia että joku tulisi sinne luoksesi. Tuohan olisi jo suuri ihme jos tulisikin!
Joskus ihmiselle tulee sellasii hetkii.
Sä oot hyvä ihminen vaikka joskus ei silt tuntuis.
Kun mul on vähän mielimaas niin mä rukoilen.
Auttaa kun tietää että sua kuunnellaan.
Se oikee tyyppi tulee kyl vastaan.
Itsekin etin viel sitä tyttöä, jonka kaa olisin onnellinen.
Kyllä viel onnistaa :-)