palsta haltuun,siis tehdä kaappaus.
Jättää iänikuiset kahvipöytä koristelut ja murrekeskutelut ja puhua ihan omalla suulla.
Tiedän,minulta ehkä luovuus kadonnut,kun tein pitkän muuttomatkan.
En voi rantaterassilla unelmoida ja olla luova.
Faktat,Monican mielestä olen katkera vanhaämmä,joka kirjoittelen ja loukkaan kaikia sanoinnoillani.
Ei tämä mikään suosionkalasteluyritys ole,mutta olempahan tullut näytille
entinen amateus,Joulurauhaa kaikille!
Jättää iänikuiset kahvipöytä koristelut ja murrekeskutelut ja puhua ihan omalla suulla.
Tiedän,minulta ehkä luovuus kadonnut,kun tein pitkän muuttomatkan.
En voi rantaterassilla unelmoida ja olla luova.
Faktat,Monican mielestä olen katkera vanhaämmä,joka kirjoittelen ja loukkaan kaikia sanoinnoillani.
Ei tämä mikään suosionkalasteluyritys ole,mutta olempahan tullut näytille
entinen amateus,Joulurauhaa kaikille!
Vastaukset 121
Vanhimmat
Höpö höpö vaan sullekin...
Jos jossain ketjussa ei nimitellä eikä torata pitääkö siitäkin tehdä kupla otsaan.
Nyt on laiturit kylmiä haaveiluun!
on se rantasaunan
Oletko kateellinen?
Olen sen maatilan,siis kasvattikotini lunastanut aivan markkinahintaan.
Sain juuri rakennustarkastajalta ennakkopäätöksen,että kaikki kunnossa valtakunnassa.
Ulkohuussi ja ja asuntovaununterassi saivat toimenpideluvan ihanaa.
etsivivä-amadeus olet ehkä dressaantunu, naapurit on nykyisessä paikassa liian lähellä, käyttävät autojaan, lapsiakin on ehkä meluamassa.
Kyllä sinulla luovuutta on vielä, kokeile vaan eri mahdollisuuksia, lataa tulemaan vaan.
älä kuitenkaan hauku muita, kaikissa on omat vikansa. Jos taas kehut muita, kohta muut haukkuu kehuttuja. Silleen se menee.
Olen katkera vanha ämmä en näe valoa tunnelinpäästä.
Olis kiva vasta,kun tietäis kenelle vastaa,minkätähden pitää puskiin piiloutua.
Avoimet kanavat ja ihmiset,kaiketi meistä ihmisistä on kuitenkin kyse,ei satuolennoista.
Ryhdikästä keskustelua ja sory,että muutin maalta tänne piireihin,siis sivistyksenpariin.
Olen se sama maalaistollo,mutta huutoni vastaan ja omalla nicilläni seilaan
ei täällä nyt kukaan ole riidan haluinen en minäkään, vaikka yrität,
ihan säyseästi toivon että sopeudut muiden joukoon, ilman oikkuiluasi.
jollei ole asioista samaa mieltä,mielestäni se on keskustelua parahin monica.
kun pidät hampaissasi jatkuvasti minua.
Tämän enempää en ala kanssasi kirjeen vaihtoon,,,, kiitti riitti.
Mitä ihanin maalaismiljöö tällä linnavuoressa,päivääkään en vaihtais pois.
Kuinka ihanan lähellä Siuronkoskibaari ja tytär testas,että menomesta ihan ihana.
Vene tuodaan keväällä.
Tyttäreni talleille 25 heppaa kurvaan,kun iskee työinnostus,ihanaa elää taas yhteiskunnassa jossa olemme
yhtäköyttäyhdistystä
Maalla oli vain juoruavia ja pahansuopaisia naapureita
onnellinen mateus
Kuinka törkeästi Sinä olet haukkunut kaikki,erimieltä olevat ja omilla aivoillaanajattelevat
keskutelupalstoilla??
Herää jo huomaamaan,että meillä muillakin on aivot.
kanssa.
Kamala touhotus ja makkarakeittoa väsämme.Surkuhupaisaa sanoisin minä jollei omalle kohdalle sattuis tämä huolehtiminen.
Älkää vain rakkaat ystävät tuoko esiin fraasia,ettei minun ole pakko,ei se teidän eläkkeestä ole pois vaikka teenkin ilmaista työtä yhteiskunnalle
samoin kuin insesti,ei niitä voi tuoda julki.
Se haavoittunut lapsensydän on vieläkin haavoittunut,
vaikka se sykkii vanhuksen kehossa
Monilla ei ole asiat noin hyvin. Omaisuutta on kertynyt, terveyttä riittää ja elämä kaikin puolin mallillaan.
Hevoset ja veneet, pah!
Meikäläinen itse on vaan jäykkäkoipinen koni ja venekin kesällä pahainen soutupaatti.
Amateus on oikea porvari ja yhteiskunnan hyväosaisimpia.
Ukkoni ei sairasta alzeimirin tautia, mutta osaa olla muuten aika rasittava. Kaikessa aina eri mieltä kanssani.
Nipottaa ja kärnää.
Täällä palstalla on usein todella v- mäistä.
Pitäisi lähteä käymään Kahvipirtissä. Saisi siellä ainakin kuulla kenen nimipäivä on tänään ja paljonko pakkasta missäkin kaupungissa tai maakunnassa.
Joskus tänne kirjoitteli Hajupoika. Silloin sai ainakin nauraa. Nyt sekin on vissiin jo kuollut. Vanhahan tuo olikin ja dementoitunut, koska muisti asioita miten sattui. Oli sellainen valikoiva muisti.
koska säälin lähinnä älyttömiä ihmisiä, jotka ovat usein vielä itsekkäitäpaskiaisia.
Minusta Etsivä-A. on jollain tavalla tosi fiksu ja epäitsekäskin, joten:
vaikka otan osaa niihin kovan kohtalon iskuihin, mitä jo pienelle sattui,
silti miltei ihailen häntä.
Vaikka joku haukkuu hänet, hänen sisäinen olentonsa ei yhtään madallu.
Onnea sinulle edelleen, Etsivä!
ja kerro minullekin,että miltä nyt tuntuu?
Pidin Sinua tervejärkisenä ajattelevana ihmisenä.
Sorry,minulla oli mahdollisuus ostaa lainayksiö ja lainaa siis velkaa siirtyi jälkipolville,olen siis tilallinen ja velallinen.Jokaisessa vuokranmaksuosiossa lyhennän myös velkkani ja ne hevoset ei ole tyttäreni,vaan hän tekee pyöreitä päiviä vanhustenhoidossa yökkönä ja hoitaa hevoset sivussa.
Ei luulis,että sitä elämää,jota nuorin tyttäreni vetää,tulis kademieli ja minä olisin täyttä saastaa,jopa
porvari
Olen todella ylpeä nuorimmaisesta tyttärestäni.Hän vetää vuokratallia 25 heppaa ja käy hoitamassa vanhuksia kaupissa öisin.
Ammulla hän menee suoraan talleille yökön tehtävistä.
Olemmeko todella me vanhukset joko kateellisia,vaiko mikä meitä riivaa?
Autan tytärtäni joskus,kun mieheni alheimer parempi Hyvää kateetonta Joulua amateus
ihan kyynel herahti,silmäkuoppaan ja leinoa tässä tuli mieleen,
ei paha ole kenkään ihminen,vaan toinen on heikompi toista,
Elämä ei todellakaan ole kohdellut minua silkkihansikkain
Sättimiseen,kateuteen, säälittävää.
Tulkaa yhdeksi päiväksi elämään sitä,kiiretöntä,kateetonta elämää tänne yksiöön,avoimetovet.
Kissat ulos kello 3,00 aamulehden voikin noutaa samalla,kun koiran vie aamupisalle.
Tottakai,teidän mielipide,että lahdatatkaa lemmikit.
Olen vain jotenkin myrkkyä keskustelupalstoilla,koska en kulje joukonjatkona,minulla noita omiakin mielipiteitä amateus
Kuitenkin olet taasen liian pienessä asunnossa, arvelisin yksiö ja sairaan kanssa ei ole ihme jos pimahtaa hrmo.
Jotka ovat sinulle kiukustuneet heille voit kiukutella vastavuoroisesti mutta rajansa silläkin.
Ehkä ei ollut oikea päivä tulla esiin.Tai ylleensä vaikertaa vaivojansa.
Se on toi naisen logiikka päivä ja oikku,sorry pitäydyn tulemasta esiin,jotta jatkoja ja Jouluja kaikille,varsinkin palstan ylpiälikölle monicalle
jos ja kun Sinulla on jotain tajuntaa ihmisten sairaukista,kirjoita sitten.
Sairaanhoitaja omasta takaa oma tytär,että Hän varmaankin hommaa hoitoon Sinun ei sitä tarvitse tehdä
En yhtään ihmettele koulusurmia,kun vihanpito jatkuu meidänkin saitilla,lyödään kuin vierasta sikaa.
Olemme luultavasti sivistysvaltio ja me setsemänkymppiset elämme kuin sananvapaudenpellossa
oppilaat, vaan kun kuuluu julkikeskusteluissa että opet kiusaa toisensa hermoraunioiksi.
Omaa asemaa pönkitetään eikä ollenkaan ajatella toista ihmistä, siinä on opeparka tosi kovilla.
Suomalaiset ovat varsinainen kateellinen kiusaajakansa.
Nämä saitit on purkauspaikkoja monelle, pientä tämä vielä on Amateus, minä sain jo murhaajan ja miesten-nielijän maineen, dekkarihan siitä on syntymässä :D Se on niin, kun me leikkiin lähdetään saamme leikin kastää, ei marista eihän!
Tuolla maailmalla ja suomessakin pyörii rikollisuus huumeet ja vaikka mitä, että pidetään mittasuhteet oikein.
Moikka pilvi
kun saan omistaa tervejärkiset lastenlapset ja omillanikin toimeentulo taattu siis lapsillani
Henki voi lähteä jos on väärät mittasuhteet mutta mehän osataan nämä aineet kokonaan väistää.
Ainoa keino on huumorin ja Amadeuksen vahvan itsekunnioituksen avulla selviytyä ja miksei Pilvin positiivisuus joka tilanteessa, on toinen keino.
Nykyinen valvoja sallii ihmisten tuulettaa arjessa syntyviä paineita. Näin se sallii sananvapauden silloinkin kun asiana ei ole pelkkää hyväosaisten hymistelyä.
Ymmärrän Etsivä Amaa, koska itse toimin samalla tavalla; välillä pitää kirjoittaa niillä sanoilla, jotka omaan 'pelitilanteeseen' kuuluvat.
Yleistäisin näin'ikään: Traumaattisia kokemuksia elänyt ihminen nyt vaan elää joskus omalla 'jaksoluvullaan'. Toivotan EA:lle hyvää Joulua ja jaksamista.
Pilvi samanlainen.
Teitä en kyllä muuten osaa nimittää kuin palstanvaltaajiksi.
Oikein sydämen pohjasta kouristaa tuollainen isottelu. "Lunastetaan" muka maatiloja ja ajellaan muskeliveneillä. Välillä taas ravurin rattailla.
Pilvi näyttää taas saamattomille ihmettä. Kolme ukkoa ainakin "ottanut".
Itsellä vaan yksi, eikä silläkään voi kehua.
Pilvi ja Amadeus ovat palstan suurimpia levestelijöitä. Taiteita tehdään ja laiturin nokassa istutaan köyhiä pilkkaamassa!:-(
Yhteispeliillä se sujuu:) Luonto ulkona kauneimillaan tänään!
Ukkoko on nyt harmistuttanut meijän Sekun, höh, vaiko joulustressi, se tahtoo ny tapella :D
päässyt rikkaiden kerhoon,velkainen vanha ämmä
Seku oletko seonnu?
Näin sivusta seuraamaan ja lukemaan tulleena olen päälikirjoittajan kanssa samaa mieltä, vaan miksi sitten kuitenkin mennään lukemaan juuri näitä vähän muulaisen ja samaa jauhavan tekstejä. Miksi?
Luulisi, että ihmisiä ja kirjoittajia kiinnostaisi moninaiset kirjoitukset, mutta ei näemmä ole niin.
Myös outoa, että sananlaskuja luetaan, kun niitäkin on kirjat pullollaan tai ainakin vanhemmat kirjat, joista niitä on sitten tännekin kopsattu.
Samoin joulu, voi jestas, olen sitä jo täynnä, mutta ei se mitään, minä en edes avaa kirjoituksia, luulisi, että omassa joulussa on jo tarpeeksi ja, että pitää viedä nimettömänä tuoda joulunsa keikkumaan tänne.
Onhan noita sivuja mielin määrin kirjoiteltavaksi.
Toisaalta hyvä, kun tällainenkin purkausmahdollisuus on olemassa, kiva olisi vain, jos itse alkaisin tällaista, että itse saisi myös pois ne omat kirjoitukset, jotka ovat jo aikansa eläneet ja usein vanhentuneetkin, siis päivittää.
~~~~
Ja toden totta, se että ihminen selviytyy itse ja auttaa vielä toistakin
ilman yhteiskunnan tukea
vaikeista lapsuusajan traumoista huolimatta,
se on ihaltava ja kunnioitettava asia!
:)
Miksi tosiaankin mennä lukemaan samaa toistavan kirjoituksia kun on toisiakin samaa toistavia ketjuja, jos joku uskalias vaikkapa jostakin kirjasta tekee aloituksen sama valitus, mistä näitä äijiä löytyy jotka näitä aloituksia tekee.
Laita hyvä mies sellainen aloitus mihin kaikki pystyy vastaammaan : -Meistä vähistä.
voi olla kiva lukea parin vuodenkin perästä, kesällä minäkin luin kuin romskua kun satoi:)Mutta tuosta purkauksista, saattaa tulla tavaksikin, eikä se kyllä mieltä ylentävää tietenkään ole.
Mulle soitti yks Mäntyharjun ukko äsken ja voi kuinka se filosofoi ajatuksiaan ja ääni särisi korvaan, mutta vaihdoin toiseen, ja ukko oli iloinen kun sai hetken turista.
Aina se muistaa sanoa, kuinka hän on olinen kun saa höpöttää jonkun kanssa, Oli varmaan kurkku karhea kun niin särisi.
tulee se äitylin merimies tausta.Laivaemäntä olihan se jotain maalaismöllikälle,hyasentinsipuleiden syönteineen,kun sitä tietoa ei ollut.
Lastenlapset nauraa,että mummi yritti syödä hyasentinsipuleita.
Ei se elämä niin auvoista ollut karpiidilampun valossa,mutta tunnen että suuremmilta vaurioitta selvisin.
Lehmienlypsyn opin samoin kuin uimaan jo pentuna
Samaa toistoa on kuin edellisetkin ketjunsa.
Miten tämä nyt poikkeaisi?
sinulle oli tämä viesti, itse et saa aikaan mitään nin tänne tulet sitte ihmettelemään, yyritä edes.
ja sinä teet aloituksia? häh?
joka itsensä ylentää,Hänet alennettakoon ja näin kävi,kun kurkoitin kuuseen,niin katajaan kapsahdin
suu on suuri mutta missä näytöt, hÄ.
Jotenkin nyt tuntuu siltä että varsinainen asia on unohtunut ja jomkunlainen suunsoitto on vallannut palstan.
Me tällaiset asialliset kirjoittajat jotka emmä halua sotkia itsiämme alaarvoiseen pohd. poistumme vähinäänin.
En ole sen parempaa palstakirjoittajaa tavannut kuin maanviljelijä- nikillä kirjoittava. En minä tiedä mitä se nikki tarkoittaa, joka tapauksessa laittaa näin: mv.
Enkä niiden kirjoitusten hyvyydestäkään nyt menisi mitään sanomaan, muuta kuin että ketju on kamalan pitkä, joten tein johtopäätöksiä.
Osallistujia aina Ruotsin maata myöten, tai oikeastaan sieltä yksi, mutta sitäkin aktiivisempi.
Jotenkin rivien välistä luettuna näyttäisi siltä, että tämä ruotsalaisfani, Nati Nati, on rakastunut maanviljelijäämme.
Kerrankin viestitteli, että kun rakas, siis nimimerkki maanviljelijä, tulet tänne Ruotsiin, niin laita villahousut jalkaan, ettei palennu.....se, siis palennu, suomeksi sanoen munat.
Hajupojan jälkeen ei tällä palstalla ole ollut niin henkevää kirjoittajaa kuin m.v.
Sanokaa mitä sanotte! Minä uskallan ilmaista mielipiteeni ja piste.
PS Onko se Mäntyharjuun muuttanut se Haj...filosofi?
Obana ja Kiinan pressa istuvat nyt kaksistaan neuvottelemassa, suurimpia saast. kun ovat. Toivotaan toivotaan toivotaa a a aan! Kylläpä tämä keikkuu, ei meinaa kohdalleen osua.
Kiitos Amateus kun avasit kivan ketjun, pääsin vasta illalla minäkin mukaan :D
Tavallinen korpikylän asukki Karjalainen evakko. m.v. on kait minä vaan olen luullut, näitä vilosofeja alkaa tässä iissä tulla enenevässä määrin. Ukollesi terveiset, moi
helvetti, "haju" ei Iissä ole kuunaan käyny. Eikä koko läänissä, johan sen hajusta tietää, hyi helvaata.
koko päivän oon sua molnet väntannut. Sinä impyeni ihanainen.
olis tuttu naapuri rallimies sanonut sieltä keskisestä suomesta. Kiitos,teille ihanat ihmiset kannanotoista,olen todella otettu,että sain näin pienellä kannanotollani säpinää. Tunnen,että olen taas osa tätä yhteisöä,kiitos amateus
Pilvikö nyt olisi immeksi muuttunut? Melko vahvasti terästettyä glögiä näyttävät palstalaiset nauttineen.
Amadeuskin mukkelis makkelis katajapuskassa.
Itse asiassa, ei tämä nyt niin kamalan huono palsta olekaan.
Tosin Hajupoika toi aikoinaan väriä, kun sai vatsa kipeänä nauraa sen itsekehuisille jutuille.
Siellä Mäntyharjussa nyt elelee ja päivätansseissa käy, mitä nyt välillä Pilville filosofoi puhelimessa, sekä tuossa yempänä.... "impyeni ihanainen"...heko heko.
uskomatonta toi mielikuvitus.En vielä ole edes korkkia narauttanut,saati astunut sen päälle,
Tuotinko Sinulle suurenkin pettymyksen.
Tulin koiranni kanssa lenkiltä ja netti oli auki,joten senverran uteliaisuus heräsi,jotta piti katsahtaa kuinka maa makaa ja mielikuvituksentuotetta eetteriin suoltaa joku.
En usko Joulupukkiin,mutta selvinäkijät ovat haluttua kamaa lehtienpalstoilla.
Seku Sinun kannattais mennä sinne
päivän päätteeksi oikein hauska hetki teidän seurassanne. Oikein mukavan kevyt ketju näin iltamyöhään.
Minun käy kyllä kateeksi tuo Amadeuksen koira. On niin mukava saada lenkille seuraa. Mewikätyttö yksin saa lenkkeillä paitsi tietysti on kepit seurana. Ukko on niin ylen laiska lähtijä. Kyllä hän tennistä pelaa ja golfaakin silloin tällöin, mutta kävellä ei viitsi.
Kumma ilmiö täällä kuitenkin on. Jotkut ovat kateellisia Amadeuksen omaisuuksista ja vieläpä tyttären vuokrahevosista. On sitä aikoihin eletty.
Ollaanpa vielä kateellisia Pilvin 3 miehestä, jotka tuo ressukka on kaikki menettänyt. Melko huonoa tuuria, ei ole syytä kadehtia.
Ihan hyvä kanava tämä on purkaa paineitaan. Siitä vaan.
Ei todella ole sitä muuatta poikaa ikävä tänne saitille. Rettelöitsi vaan kaiken aikaa.
Minä en osaa edes rettelöitsijä, saati sitten muutenkaan kirjoitella.
Mukava, kun olet Amadeus päässyt asetumaan sinne yksiöösi ja että olet taas mukana purisemassa.
Hyvää Yötä. Terv. Atolfia
Mielenkiinnolla luin loppuun, kun kerran aloitin. Etsivivä Amateuskin rauhoittui loppua kohti.
Katselin muuten uutta TV-kanavaa, sitä Suomi TV:tä ja avauskonserttia sieltä. Voi miten ihana on tämä tangokuningas Amadeus, häntä olisi kuunnellut vaikka kuinka kauan, niin kauniisti nuori mies lauloi ja söpökin, kuin mikä.
huomenta kaikille ja kiitos myötäelämisestä kanssani.
Koiran käytin jo pienellä lenkillä ja Aamulehden hain laatikosta.
Mieheni lähtee sitten pitemmälle lenkille,Hän käy Siurossa kääntymässä joten matkaa tulee yli neljä kilometriä.
Päivällä sitten talsimme pururadalle joka on kolme km pitkä ja ylämäkiä vielä,että kyllä siinä hiki tuppaa tulemaan.
Tuosta luonteestani vielä senverran.Olin kauan kynnysmattona elämässäni ja sittenkun tuli kuppi täyteen,niin aloin pitämään puoliani ja nyt minun ylitse ei kävellä.
Söin masennuslääkkeitä vuosia ja kuljin vain,tietämättä mistä tulen ja minne menen.
viimeinkin vie, eikä kävelläkkään niin! Kävelty täälläkin on, kaffetta hakien ja hörpäten,jo herätty iloseen ja hyvään mieleen. Kokkailkaa nyt luovasti siellä yhres,
huumorilla höystettyjä ja vaikka kyynelilläkin, meillekin luettavaksi. terveisin
Parempaa kuin tuo iltapuhde.
Vaikka kyllä minua vieläkin vähän nyppii tuo joittenkin hyvä tuuri. Meinaan, "vallattu" kolme miestä ja rapiat päälle.
Palstallakin tehty vähintään nurkanvaltaus.
Sitten vielä hehkutetaan kuinka lenkillä painetaan menemään mäkeä ylös ja alas. Meikäläinen kontturakoipi vaan täällä sisätiloissa kyhnää.
"Poika" kyllä ilmaantuu vielä hauskuuttamaan kun häntä aikansa huhuilee.
Olen jo puskaradiosta kuullut, että siellä Mäntyharjussa silmäätekevien kanssa vietti riehakasta pikkujoulua. Aveckina kuulemma joku eksoottinen vähän vierasperäisesti suomea puhunut rouva koirineen. Aveckin ääntämisen pohjalta kuului selvästi jonkun maakunnan korostus. Olisiko ollut hämettä vai karjalaa. Eri tempoisia nuo murteet kyllä ovat, mutta jos muutaman glgilasillisen jälkeen.....
Nyt oikein korostan, etten sillä koiralla tarkoita missään tapauksessa Amadeuksen lemmikkiä. Mieluumminkin Monican mahdollista koiraa. Sehän emäntineen on kuin ulkomaalainen. Haukahtelussa temperamentinen ulkomaalainen sointi, niinkuin emännälläänkin.
hyvä Seku kun yrität käyttää mielikuvitustasi,,,, siitähän se ura urkenee,
kaikennäköinen poppakonsti tulee tutuksi, jopa ihmistuntemus.
Silloin satuilun maailmakin tuntuu tutulta, ja voit eläytyä yhä uudelleen,
luullen olevasi, satumaailman tulkkina.
Opittuasi käyttämään täysin mielikuvitustasi, ja luovuuttasi näet jo koiria
siellä missä ei luulisi olevankaan, mutta luulo on väärin, koirat haukkuu ja
karavaanit kulkee.
Mitä tulee äänen väriini, voin taas todeta että äänijänteelläni on
taipumusta tulehtua aina joskus, joten on oikein, että hyvällä
hoidolla on merkitystä, ja näinollen on joskus hyvinkin tarpeellista
käyttää äänijänteitä.
Hyvää jatkoa uudelle valitsemallesi uralle !
Mielestäni tämän ketjun aloitus oli niin mielenkiintoinen, että se inspiroi minut vähän hulluttelemaan.
Laitoin "englantilainen hedelmäkakku"- nimisellä reseptillä kakun uuniin, ja sen kypsymistä odotellessani katsahdin mitä palstalle kuuluu.
En minä pahaa tarkoittanut kun vihjaisin poksahtelevasta temperamentistasi. Enkä ilkeillä tahtonut Pilville ja Amadeuksellekaan.
"Pojalle" ehkä vähän, mutta hän on ilmeisesti siellä jossakin. En tarkoita että poistunut lopullisesti, mutta muissa maisemissa täällä maapallolla.
Hyvää joulun odotusta ja touhukkaita askareita kaikille!
siihenhän sisältyy ripaus huumoriakin, huumoriton
elämä onkuin kuiva kelohonka, pystyyn kuollut
lehdetön puu.
Siis huumorinkukka kukkimaan, aina tarpeen tullen.
Mutta ei kaksinaamaista huumoria. Siinä on ero.
Mukavaa viikonvaihdetta ja joulumieltä itse kullekin.
ääneen sai nauraa Mäntyharjun tarinointia....voisit kirjoitella naistenlehtiin, niinkuin se ameriikkalainen pelätty juorutädin tyyliin aikaanaan,--- mutta sinulta syntyy hauskasti:D jatkaisit tuohon tyyliin.....:)
Luin ketjua tässä aamu-unisena ja ajattelin että sinulla on oikea suhtautuminen kanssasisariisi ja
-veljiisi!
Hyvää uutta vuotta sinulle!
Kun puhuu omalla suulla, on aidosti oma itsensä, ei ole tarpeen jälkikäteen muistella mitä ja kuinka tulikaan sanottua.
En tunne tarkemmin tietäsi, mutta palstoilla olen voinut havaita, ettei ruusuilla ole sinunkaan polkujasi kukitettu, piikeillä enemmänkin.
Omaishoitajan arki on paljon muuta kuin korulauseilla kerrottavaa elämää, mutta jokainen omaishoitaja tekee arvokasta työtä ja nostan hattua sinulle ja muille.
Omaa arkea pyörittävänä jokaisella on ne vastamäet joita ei voi kiertää. Joku vain pääsee vähemmällä vaivalla onnelliseen lopputulokseen, viettämään eläkepäiviä ja leppoisaan vanhuuteen. Toisille meistä elämä on jakanut huonommat kortit, mutta sisukkuudella nekin kortit käytetään.
Omaa elämääni varjostaa neljän, tavallaan perhepiiriin kuuluvan ihmisen vakavat sairaudet. Joku jo kertaalleen toipunut, mutta uusi pesäke muhii... osalla toivokin mennyt, ei valoa tunnelissa.
Tässä tilanteessa huomaa kuinka paljon voimia kysytään täällä hiukan etäämmälläkin, saati ihan lähellä olevilta kanssaeläjiltä.
Eipä ole paljon kiinnostanut palstan "jokapäiväisyydet" ja riitelyt.
Puhuttais asiaakin, elämä kun ei ole silkkihansikkaat kädessä poskelle sivelevää keijun tanssia, se on painavissa saappaissa, kivistä ja mäkistä tietä päätepistettä etsivää vaellusta jossa ei aina naurukaan ole herkässä.
Toivon sinulle voimia ja vahvuutta, omana itsenäsi, taipumatta pokkuroimaan silloin kun siihen ei ole mitään aihetta. Omaishoitajan työlle ja omille mielipiteille, niiden kautta sinä kuitenkin elät aidoimmillasi.
Hyvää joulun aikaa ja terveyttä kaikille.
Sopua ja suvaitsevaisuutta, toisen kunnioittamista, vaikka kuinka pahoja iskuja kohtaammekin, hyväksymällä omat ja muiden viat elämä on sittenkin helpompi retki.
Menen valmistamaan joulua kotiin jossa sairaus on läsnä joka hetki, tumma varjo kulkee rinnalla ja kyyneleet pakottavat ihan tuossa luomella.
Kun jaksan olla läsnä, olen paikkani ansainnut.
Voimia ja lämpöä jaettavaksikin!
Minulle ei koskaan ole puhuttu kauniisti.Se lapsuus,jonka vietin kasvattikodissani Äitini hykäämänä kahden vanhana tuotuna sotapakolaisena,ei ollut todellakaan ruusuista. Tätini oli tunteeton orjapiiskuri,työtä oli tehtävä,kun vain kynnelle kykeni. Lähes ummessaolevia lehmiä lypsin ja heiniä hevosella ajoin,ennenkuin lukemaan opin. Ainoa lämminhenkinen ihminen oli mummoni,jonka syliin monta kertaa nukahdin. Kasvattiisäni palatessa sodasta Hän oli ihan hermoraunio.Peloitteli pyssynsä kanssa,kun viinaa sai. Tätini jätti minut niinsanotusti pönkäntaakse,kun meni iltalypsylle. Itkin ja rynkytin ovea ja sain sen hieman raolleen,muttei se pieni käsi yltänyt siihen pönkkään. Isolla tuvanpöydällä oli vain pieni öljytuikku.Karbidi lamppukin oli,mutta olisko se aine mitä siinä poltettiin ollut kallista,koska öljylamppua käytettiin enemmän. Aloin saada viiskymppisenä panikkikohtauksia niitä tuli ruuhkabussissa,tavarataloissa,hissiin en voinut mennä lainkaan. Kun sitä elämää ja lapsuuttani käytiin terapiassa ja psykiatrilla läpi,niin sieltähän ne patoutumat löytyivät. Olen kyllä monta kertaa ihmetellyt,että en sentään sulkeista saanut niistä traumoista,siis joutunut suljetulle osastolle
"Tuoksun" viesti oli rohkaiseva, lohduttava ja aivan kuin balsamia kolhitulle itsetunnollemme.
Pohjavireenä Galatalaiskirjeen 2, luku 6.
Hyväksymistä kaikkine puutteinemme tarvitsemme, haluaisimmme nauraa kyynelten lomassa ja tulla
ymmärretyiksi kaikkine vikoinemme ja vajavaisuuksinemme.
Mietin pitkään erään norjalaisen papin sanoja :" Hän, joka on kohdellut sinua kaltoin, ei koskaan voi antaa sinulle anteeksi."
Eihän sen niin pitäisi mennä. Kuitenkin uskon, että siinä on totuuden siemen.
Itse väärinkohdeltuina jatkamme elämäämme, mutta hän, joka on tehnyt pahasti ja väärin, elää huonolla omallatunnolla, jos kyseessä ei ole täysin sairas ja harkintakyvytön ihminen.
Kaikkea hyvää palstakirjoittajille! Tuntui, miltä tuntui. meidän tunteitamme suurempi on kuitenkin totuus ja tietoisuus siitä, että olemme arvokkaita ja rakastettavia. Ellei joku rakasta meitä, niin myönnämme tosiasiana sen, että meidänkin rakkautemme ja hyväksymisemme muita kohtaan on vajavaista. Emme kuitenkaan tahdo tehdä tietoisesti pahaa kenellekään.
Tämän "saarnani" jälkeen menen lisäämään lintulaudalle auringonkukan siemeniä.
ja rakkautta omana itsenään, vikoineenkin.
Ehdotonta rakkautta olemme saaneetkin ainalin äidiltämme ja isältämme vauvoina.
Jokin raja silläkin kuitenkin on.
Ei toisen lapsen murhaaja voi edellyttää itselleen ehdotonta hyväksyntää "vikoineen"!
Jos ihmisyyttä vastaan on rikottu, hyväksyntää ja rakkautta on turha vaatia.
Ei voi myöskään sanoa, että lapseen kohdistettu väkivalta, jolla halutaan vahingoittaa vanhempia
(motiivina raha ja vallanhalu) olisi oikeutettua puolensa pitämistä.
Täysin sairaista ja vastuuntunnottomista ihmisistä ei ole puutetta nykyisin,
vallanhimo on kasvanut, rahanhimo samoin,
ja niitä saadakseen ihmiset ovat valmiita "esittämään" hurskasta ja filantroopista naamaa!
Naamarin alla on sitten oikea karva!
Narsisteja riittää, siitä luin juuri hyvän kirjankin, GOOGLE:ttamalla selviää nimi.
Voi laittaa siemeniä linnuille tai lähettää kännykällä pari kolikkoa SPR:n keräykseen.
Ja olo on taas kuin silkkiä vaan: "Mikäs täällä on ollessa valmiissa maailmassa!"
Jos ei koe antamisen iloa, niin muutaman lantin laittaminen hyväntekeväisyyteen saattaa olla farisealaista tekopyhyyttä.
Itse laitoin tänään menemään sen 20 euroa Sri Lankalaiselle kummipojalleni ja ajattelin kyllä, että sillä rahalla olisin voinut ostaa uuden ulkovalosarjan vanhan "kertakäyttöisen" tilalle.
Sitten jo heti häpesin ajatuksiani.
Minun pienellä avustuksellani Dunudhava poika pystyy käymään koulua, mihin hänellä ei olisi muuten mahdollisuutta. Siellä sisällissodan runtelemassa maassa ei voi käydä koulua, ellei vanhemmilla ole varaa maksaa koulumaksuja, hankkia lapselle koulupukua ja niin pois päin.
Dunudhavan yksinhuoltajaäiti ansaitsee 13 euroa kuukaudessa punomalla narua.
Minun sosiaalinen omatuntoni on koko ikäni ollut huono.
Täällä "valmiissa maailmassa" ,länsimaissa ei todellakaan ole mitään hätää aineellisesti.
Pelkäämpä kyllä että henkinen tyhjyys ja hätä ovat monien ihmisten arkitodellisuutta.
On yksinäisyyttä, sairautta, perheväkivaltaa, alkoholismia ja huumeita.
Luku sinänsä ovat onnettomat, ulkoisesti hyvinvoivat, jotka hakevat sisältöä elämääänsä shoppailemalla, vaihtamalla aviopuolisoa, kilpailemalla talojen, autojen ja muiden kulutushyödykkeiden paremmuudella. Sisällä on kuitenkin tyhjyyttä. Sisäinen lepo ja rauha puuttuvat.
Nätisti sanottuna peffat olalle (suom.) perskänni. Mut kokemuksen karvas tie on suositellut tyytymistä vain kahteen lasilliseen enimmillään. Tulen nääs hyvin kipeeksi %-juomista, jos otan niitä liikaa.
Kuiten aina pidän yöpöydän alla konjakki tai brandypötikkää.
Jos ihan hirmuinen blac out iskee, on just passeli napanderin aika. Kun olo tulee yks narmal, lääkitystä ei jatketa. Kun joudun yllättäviinkin ajoo lähtöihin, on oltava tiellä ajokunnossa.
Niinpä jouduin 0,4 promillee hönkäisemään sereffin koepilliin. Johti huomautukseen sekin.
Tärkein selviämisstrategiani on tieten hyvälaatuinen uni. Palaudun miten kuten edellispäiväisistä paineista hyvin tuuletetussa punkassani.
Joskus uni ei taho tulla tressitekijäistä johtuen. Silloin alan luettelemaan ulkomuistista:
Ruben
Simeon
Leevi
Juuda
Daan
Naftali
Isakasr
Josef
Benjamin
Torkahan tossa Isaskarin paikkeilla.
Ruuben
Simeon
Leevi
Juuda
Daan
Asser
Isaskar
Sebulon
Joosef
ja Benjamin
Oliks joku Naftalikin vielä?
:)heh
Niitä pitää olla 12 poikaa, minäkin yritän, lieko oikeita nimiä ?
Ruuben,
Simeon,
Leevi,
Juuda,
Daan,
Naftali,
Gaad,
Asser,
Isaskar,
Sebulon,
Joosef
ja nuorin Benjamin.
juutalaisille tärkeistä sukuluetteloinneista, kai senaikaiset väestörekisterit heitillä.Kyllä nuo kouluaikaiset opit on päähän jääneet...itse en pääse rannikkokaupungeista eroon..Tornio kemi oulu raahe kokkola pietarsaari uusikaarlepyy, vaasa kaskinen ristiina pori rauma uusikaupunki. Kaupungit muuttavat nimeään, mutta nimet on kuin historiankirjassa muistissa. Miksiköhän länsirannikon ,,,taisi ope väsähtää....tai olla länsimielinen:D
Silloin ei ajatus valikoinut vielä vaan päntättiin vain päähän :D
Noita Sebuloneja en tankannut, ei vaadittu...
Ikaalinen Karjaa Karkkila Lohja Loimaa Nokia Nurmes Salo Suolahti Valkeakoski Vammala Äänekoski,
tässä kanssa yksi ritirampsu, sen aikaisista kauppaloista ;-DDD
Johonkin sijoittui Malmi ja Haaga, nekin olivat silloin kauppaloita kai?
ollut joku, en tiedä peräti kauppala, vaikka kai siellä kauppojakin oli.( Pienois Ahvenanmaa:D ) Mahtoikohan olla siltaa siihen aikaan kun Helsinki sijoittui Kauppatorin ympäristöön ja Skattalle. Eduskunnan kallioilla kuivateltiin pyykkejä paikalla olevasta pesulasta, ja Punavuori oli käsityöl. ja merimiehien asuinaluetta.
Tähtitornin kalliot olivat varmaan ihana luonnonmukainen näköalapaikka silloin. Äitini kertoi Mustikkamaan olleen yleinen virkistysretkikohde lapsiperheillekin sunnuntaisin ja Seurasaari:) Muistikuviakin on vielä minullakin Seurasaaresta ja rantakallioista jossakin Pihlajasaaresta.
..
eli loppupäässä Daan, Naftal, Gaad, Asser, Isaskar... jne
Kuiten kerran sattui seuraavanlainen tapaus; oltiin lähdössä merelle verkkoja kokemaan. Paatin sattui omistamaan 'pastori'.
- Mukaan et pääse, ettet muista mitään Bipliasta, vaati pastori. Muistin nuo nimet koulun uskontotunnilta. Ne luettelin.
- Hyppää paattiin syntinen, lupasi pastori armeliaasti.
Laajasaloon missä nykyisin on vielä Aino Acte´n huvila...mentiin höyrylaivalla...oli puhdasta maaseutua. Samoin kuin Vuosaari ja Ramsinniemi missä oli kesähuviloita...ei mentiin laivalla. Kerran tapasin siellä lahdenpoukassa merenrannalla erään iäkkkään vanhuksen joka alkoi minulle näistä ajoista kertomaan ja muistelemaan omia kultaisia lapsuuden kesiään. Mustikkamaalla mekin kävin uimassa lapsena;) Mustikkamaalla vielä käydään mekin;)) Uimassa. Omasta lapsuudesta muistan että, kun Kulosaaren silta ylitettiin faija sanoi: Nyt alkoi maaseutu ajatettii Porvooseen ja sieltä Lapinjärvelle tädin luokse OIKEELLE maaseudulle...Ajomatka kesti kokopäivän...monta tuntia..On Helsinki minunkin lapsuudestani muuttunut ja paljon.
ei se amateeuksen aloitus mennykkään noin ikkään. Voi sitä joskus erehtyäkkin,niinkun justiinsa minä.
ottaa ja joskus taas te! Niin minunkun --mutta en silti nahoistani hyppää?
Joulurauhaa!
Hyvää Tuomaanpäivää teille kaikille!
Katson keskustelun ja tuuletuksen päättyneeksi,kiitos kaikille osallistuneille.
Nyt on pakko alkaa rakentamaan joulua tähän pieneen yksiööni,tosin aattona nuorimmainen hakee meidät vanhimmalle tyttärelleni jouluaterialle ja viettämään perhejoulua.
Mieheni suku ja Hänen ensimmäinen vaimonsa on haudattu Kangasalalle,joten haudoillakin käymme.
Oikein ihanan valkean joulunkin saimme.amateus kiittää ja kumartaa,on aivan kuin syntinsä olis anteeksi saanut,kun sai kunnolla tuulettaa ja kiitos Sefulle,että et puuttunut keskusteluun
nyyt vasta kerkisin.Ei minulla kiire mihinkään kuitenkaan,tänä jouluna "heittäydyn ihan tekemättömäks"...en syömäänkään kettään kutu.Ja siinä tulikin tehtyy ihan oikein, pääsen yhen joulupäivänä yhen tyttöin luokse Kangasalle,eestaas luvattu kuljetuskin.Tottahan se on,harvoin ainakin minä olen valmiiseen pöytään päässyt.
On niitä kaikenlaisia jouluja ollutkin ja työssä ollessa piti olla niin omasta mielestä viimmesen päälle kaikki,että sittenpä kaatukin aattoiltana reporankkana sänkyyn.No,nyt tässä viimmesen kymmenen vuoden aikana kerinny jos mitä,yks joulu meni mukavasti Kuljussa kaljabaarissa....höh...ei istuissa,vaan töissä,tuurasin isäntäväkkee.
Kiitos vaan tytöille,tais joku poikakin olla mukana,elävistä kerronnoista ja Hyvää Joulua
toivottellee susmorsiin-varpunen jouluaamuna.
Uskokaa tai älkää,ni tuohon tuli ensin jouluhaamuna,pittäähän sellanen virhe korjata.
Oikein Hyvää ja Lämmintä Joulumieltä Susmorsiamelle perheineen!
t. pilvi
oonhan tään jossain ennenkin kertonut, mutta vielä kerron.Varpunen on minun mielilintuni...no kurjen ohella siis toinen, toinen tuikahtelevine silmineen uutterana vaatimattomuudessaan, toinen rohkeana, kestävänä,yltiöpäänäkin,Viron kurki, ne kymmenettuhannet Viron kurjet,jotka lensivät ikkunani ohi siellä aamuisin. Viron ystäväni sanoi kerran minua varpuseksi,vuosia sitten. Silloin olin syvästikin loukkaantunut,minäkö joku varpunen...enkö ylväämpi,komeampi lintu.Muistan tarkkaankin,miten myöhemmin ymmärsin,että se oli suuri kohteliaisuus.
lukaisin uudelleen näitä ylläolevia keskusteluja,totta totisesti....olipa onni,heh...etten sattunut yhtaikaa olemaan paikalla,aikamoinen mekkala ois syntynyt,kun sus viel ilmestyy paikalla,joha siel pilvet,etsivät,kukkahameet,Monica persoonallisuudessaa,kapukin ym.ym. Ihan levolliseks tulin...ei tartte miun yksin melskata.Enhän mie yksin "melskaa",sanon vaan "painavii sanoja."
Oon niin tullu hellämieliseks ja lempeeks näin ajan muuttuessa valoa kohti mentäessä.No,niinhän mie oikeesti oonkin.
Kiitos Pilvi osallistumisistasi...on se niin hulluu,mie tunnen jotenkin kuin olevani siusta huolehtija.Eihän suoria sanoja ja mielipiteitään sanoisi,jollei ihmisestä välittäisi.
jos joskus tulee mielees susmorsian piirroksiisi yhdistää, piirrä pieni varpunen,ylväs kurki tai iloinen leppäkerttu sinne mukaan,siel on sus.Moni lapsi ja lapsenmielinen-kin on sanonut,että tuo on ihan kuin sie mummi,minulla on sellanen pieni pullea hattupäinen leppäkerttu-kukkatikku....heh Virosta ostettu tietysti. Tärkeimpiä tavaroitani on muuten sellanen kirkkaan keltanen lävikkö,siilari ja se venäläisen sotavangin mulle tekemä pieni rasia (30x40cm)noin 1943 Viipurissa,ai niin ja kirkkaan keltaiset kukko ja kana Virosta.
Tautologiaa välttääkseni tms. se siilarikin Virosta.
Ettei nyt joku vaan sanos,johan nyt on piru tuo sus virosa kanssa.
"Sus", poikkeepa minun mieheni ,äitini ,hänen lähisuvun, serkkujeni, ja appivanhempieni haudalla. Se riittää kun muistat ohitse kulkeissas, että Ullamummun koko suku on (melkein kaikki) sielä Messukylän kirkkomaassa.
Täälä on Isä haudattu ja vien hänellekkin kynttilän ,vaikka emme olekkaan asuneet koskaan samankaton alla.
Rauha maassa ja ihmisillä hyvä tahto!
Messukylähän tuossa iha lähellä, muutenkin oon sellanen hauta-ihminen,,,aina oon tykänny kuleksii hautuumailla. Sinnehän minäkii voisin oman kynttiläin siun sukulaistes haudoille viiä,kun omani Helsingissä kaikki.
Eri kaupunkien hautausmaat tunnenkin aika hyvin,varsinkin selaiset vanhimmat,esim.Haminassa oli mielenkiintoista vanhalla hautausmaalla käydä,huomasi,miten nälkävuosien aikaan monet pienet lapset kuolleet.Ja oon kertonut siitä Haapsalun hautausmaasta,miten 50-100 vuoden takaisista haudoista pietään huolta.
Kiitos, kun välähti mielees, vien terveisesi haudoille.Mut mie kun en voi välttää huumorin kukkaa,nii huuanko siel portilla...missä ovat UM:n sukulaiset.Eihä miul kaikille hauoille riitä kynttilöitä,vaik pallaahan niitä taas nytkin joka paikassa,minulle tuli on voimaa antava elementti,rauhoittava.
Hyvää joulua...god jul!
susmorsian
Lupaan laittaa leppäkertun tauluuni ja kirjoitan siihen kaulukseen Sus' niin ettei pilkut mene sekaisen näen sen jo, musta pää sauma keskellä silmät eroittuu puolipalloina puhtaanpunainen pohja mustille pilkuille ohhoh nyt tuli inspis. Puutarhan kukkasia ihanan virhreät alkukesän lehdet ja siinä heleän vihreällä pohjalla leppäkerttu.Teen normaalia suuremmaksi, maisema ei ole tärkeä tuossa otoksessa. Nyt olit Sus muusana, ihanaa.
En uskalla luvata koska saan sen valmiiksi, mutta onhan härkäviikot edessä. Hauskaa! Jos saan sen onnistumaan otan valokuvakopion ja lähetän sen sinulle. Nykyään saa niin upeita digikuvia ja ennenkaikkea värit tulevat oikeuksiinsa. Joudun kirjoittamaan sus pienellä kirjaimella, muuten epäsäännöllisyys vaivaisi, luonto on säännöllinen kuoriaisessa. Pilkuissa ei haittaa Sus'n pilkutkin hyppelevät niinkuin haluavat...kangaskin on tuolla seinällä kiilakehyksissä vapaana.....:D
Kerrohan susmorsian jotain niistä haikaroista, jotka siellä Virossa pesivät. Bussilla kun Viron halki ajeltiin, niin siellä täällä niitä näkyi. Olivatkin aina niin näkyvällä paikalla pesissään jossain katolla ja savupiippujen päässä. Onhan ne vierailleet lahden tälläkin puolella, mutt' eivät liene pesimään vielä alkaneet.
Hauska teitä Pilvi ja Sus......n seurata. Pakko ihailla teidän sanailujanne. Ei meinaa tuo Pilvi millään suuttua, hihh. Susmorsiamesta löytyy monta puolta, ei niitä pysty edes laskemaan. Iloista joulua vaan teille, kamraatit.
u keskellä ja s molemminpuolin, siitä tulee soma! Kyllä sitä kysytään miksi sillä on sellainen "koru" niskassa, ja sitten kerron tarinaasi:D. Joskus kirjoitan taulun taakse vaikka hyvin harvoin. Sus, joka rakasti intensiivisesti elämää :D
eräs muutamien vuosien takainen miesystäväni oli sellainen,ettei hään lähtenyt kun hautausmaille,käytiin kunnostamassa hänen vanhempiensa hautakin aina (naurattaa sekkii aika,eihä täst ko viis vuotta, miul jääpi aina kuiteski hyvät kuvat jälken ystävistäin),niin hän ol,siis tää isä,siis ystäväin isä...herraisä sentään...ihan natsinäkönen. Voiskohan minnuu kohta natsirakastajaks sannoo, kun hää,siis tää miesystäväin, sano että hänen isänsä ois tykänny miusta. No ohan minnuu vaikka jo vaikka miks kerittykin, polshevikiks,sotien aikaan rajoilla riehuneeks desantiks, joihinki etelämaitten sotieenki osallistuneeks ja heh...tallinnan ilotytöks. Viimenen vois jopa pittää paikkansakkii,vaikka paikka on väärä.
Mutta siis haudoille riemurinnoin!
impulsiivinen exhibiotismi ja idioottimainen intuitiivinen ilo elämästä, kaukana Dostojevskistä...mite lie tullunna mieleeni tuokaan.Gorki minun mieleeni ja Gogol,no Pasternak tietysti....ja viel naurattaakseni teitä kerron,että keittiöni seinällä kuvat Pääsiäissaarten kiviukoista ja kohokohtana ylväs kuva Libyan pääukosta Gaddaffista kaikkine kunniamerkkeineen ja kivinaamoineen.
Taitaa tulla susille nukkumaanmenon aika.
Ai viel, siskoin kun asui miehineen aika kauan siellä Libyassa, en onnistunut nenäkkäin Gaddaffia tapaamaan...mut...hmmm.
nyt kummasti vähentyneet.Siellähän on suunilleen samanlainen talvi kuin täälläkin.Mutta niistä kurjista olen kertonut,kun Saaremaa yksi lintujen levähdyspaikka muuttomatkoillaan,myös hanhet tietysti.
Mutta en ymmärrä vihjailua "sanailuun", pikemminkin kyseessä ajatusten vaihto. Omalta puoleltani ainakin todella suora,en vihjaile mitään salaa...puhun mitä päähäni pälkähtää.
Ja niin pitää tehdäkin!
Kyll ny kävi simmottos ett sull sanailu merkittee muut ku mul. Mul sanailu on värikäst kielen käyttö. Ei noit ajatuksika voi ilma sanoi palstal tuora. Ja viel ilmasin senki ett teijä ajatusten vaihto on hauska lukke, iha ihailunki vilpittömäl mielel ilmasin. En mää yhtän mittän vihjaile ja tosi inhottavalt tunttu ku sää tommost viittisit eres epäillä.
tästä kehkeytyikin.Minua ei niinvain tyrmätä,eikä kukaan tosissaan yrittänytkään.
Sus morsmaikkukin ehti mukaan.Luen mielenkiinnolla Hänen kommenttejaan,niissä on aina säpinää.Minä reppana en oikein noita sivistyssanoja ymmärrä,kun korvessa kasvanu ja hatunalle tuullu.Eikä tuo ylioppilaslakki ole kutreilla keikkunu,joten sivistyksessä on sen lakin mentävä aukko.
Minulla noi professuurit jääneet saamatta ja kradut tekemättä.
Neljällä mukulalla olen maapallon väestötiheyttä lisänny ja toista ukkova kulutan loppuun.
Kaikesta huolimatta olen suhteellisen tyytyväinen itseeni
vaik niin iltauninen oon.Lempäälän Pirkko soitti kuulumisiaan.
kerron vaan vitsiks tarkoitetun. Pari vuotta sitten mulla oli vielä kaupungin vuokraama puolen aarin tilkku.
No, kerran tulin keasvimaatilkultani uusien perunoitten kanssa ja siihen aikaan tunsin enemmä näitä muukultuuri-ihmisii, niin mustalaispojat tavatessani pihalla,kysyivät,mistä tuut. Sanoin, perunoita kävin kasvimaalta,niin pojat; ai kelt varastit. Hyö ihan tosissaan.Aatelkaas sus varastamassa pottuja jonkun perunapellosta!
Mutta kyllä nämä kulttuurijutut ovat niin tosia,olen itse saanut sen kokea joittenkin kansojen kohdalla sinisilmäisyyteni vuoksi,en kehtaisi nimetä ketään,mutta esim. albaaneilla....miksi et ota jos näkyvillä on mitä trvitset ja itselläsi on puute.
Ei kaikille ajatuksiaan vapaasti kerro jos ei luota ihmiseen. Itse taidan olle semmonen hömppä, että luotan aina viimeiseen asti ja yhtäkkiä kaikki onkin taas hyvin. Ei niitä viuluja ole paljojakaan heittää sinne joutsenlampeen, voipi jäädä sävel soittamatta vallan:D jos liikaa nyrpistyy.
Heräsin niin kauniiseen uneen, ettei sitä voi kertoakaan, mutta kahvit juotuani menen vielä nukkumaan. Öitä vielä.....
Akupunktiolääkärini kysyi minulta kerran,että näänkö sinisiä unia,kun Hän laittoi akuneulan navan alle.
Kaikenvaralta aloin tiedustelemaan,että saapiko toi neula aikaan syntisiä ajatuksia...
muutkin!
Enhän miekään tarkottant loukkaavast sannoo,mie tosjaan sen sanailun ymmärrän ens kuulemalta vähän tappluks ja ilkeilyks. Miun sanastossain ei pilvin kans vois sanaillakkaa,on hää niin lempeeluontone ihimine.Kylhä mie ossaan "pirruilla",mut en koskaan ilkeest. No se asja selevä.
Asjat seleviävät,kuhan ain puhutaan.
hehheh,manttaalienomistajatar! Joko olet eteläsiiven puolella lukaaliasi käyskennellyt, minä tässä palatsini jo katsastellut, pohjoispuolen pitkällä terassillani helekutisti lunta.Täutyypä komentaa renkini Aatu putsaamaan. Joka-aamuinen hiusrulla jo tuos otsallain jos sattus joku sulho vierailulle vaikka, kutsuvasti on mulla tuo ovi kyl auki. Toivo antaa uskoa elämään!
Pakko näin aamusta tunnustaa,ettei kukkaan hermostu,että totuuden mukkaan puhuisin mulla on noin 54 neliöö kerrostalon alakerrassa. Tuo paplari on kyl totta ja sit tuo Toivo (tunsin kerran Usko-nimisenkin).
Justiisa nii selviää, ku vastapuolen on selväjärkinen lähimmäine. Mie en oo nyt selväjärkine oikein, ku koko yön oonki valvonnu. Pahus vie ku joku nyt neuvois miul miten hyvän kalkkunarullan laitan, jott se vieraalle kelpais. Sitä koko yön vuntsasin. Niit maustehii mietin ja siivutanks mie enne uunii pannoo vai vast sen jälkee.
Vissii se selviää enne tapaninpäivää.
mietittään tässä päivän aikaan,että laitatko poikittain vai pittuussuuntaan.Mut ei niikauaa,et joku tullee ja hotkasee sen kittaansa.Piä ovet varmuuen vuoks lukossa.
Näin ihanan pitkään nukuin, eikä ole tarve keittää kahviakaan. Kaupungille tarttee lähteä, mutta hetki seurassanne. Sitten alkaakin päivän vaatimukset viedä osan ajastani:Dielä, ja niin k
Oli se romanttinen uni ihan hymyilyttää !
kyllä ne sitte kaikki tulee kuuluksi ,koska niitä on ripoteltu sinne vähän joka puolelle, Tuli ihan huojentunut olo Nyt monen vuoden päästä on toikin toimitus tehty, on huomattu koko suku samalla kertaa.
Kiitos ,Ja rauhallista joulua sinun perheellesi myös!
Meillä oli kotonani paljon omenapuita, jokaisella lapsella oli oma nimikko-omenapuunsa.
Sen alla oli multapenkki, pyöreä, melkein oksiston levyinen.
Idänpuolen puutarhanportti oli avattuna ja yksi omenapuu oli ravisteltu tyhjäksi sillä aikaa, kun mustalaisnainen pyyteli äidiltä leipää ja palvattua lihaa sisällä. Hiukan siinä mustalaisia alettiin sitten karttaa ja vieroa, eikä syyttä.
Aiheesta on kaskukin olemassa.
Kun pienen talon ovella illalla myöhään mustalaisukko kolkutteli jo suljettua ovea,
- (siinä kaskun talossa oli oven sisäpuolella säppi, jonka avaamisessa tarvittiin kirveen
hamaraa) -
niin isä huusi, että hei,tuokaa kirves, täällä on mustalaisia!
Mutta kun ovi saatiin auki, ei siellä ollut ketään.
Hauskaa luettavaa tuo on ollut. Siinä on kerrottu elämän saavutuksiakin.
Kolme miestä tähänastisen elämän aikana on ihan kohtalainen saavutus. Kahteen kaksilahkeiseen ehtineitä on niitä melkoisesti, ellei peräti enemmistö. Joku on tunnustanut ehtineensä vasta yhteen.
Miltä mahtaakaan tuntua sellaisesta, joka vielä tässä vaiheessa ei ole ehtinyt yhteenkään? Ei varmaan uskalla tunnustaa, ainakaan tässä seurassa.
Mahdollisimman suuri miesten määräei kai sentään (naisella) kaikkein tavoiteltavin saavutus ole. Ei sitä puolta toisaalta väheksyäkään saa.
Ei tuollainen ole mikään saavutus. Saavutus on se, että on onnistunut heti ensimmäisessä valinnassaan, eikä vaihtaminen ole edes mieleen tullut.
http://www.youtube.com/watch?v=xLXRuYdStnM
Luojalleni siitä, että valintani onnistui aivan täydellisesti. Sanotaan, ettei mikään ole täydellistä,
mutta ainakin lähes, sanoisin. Se oli ikävää, että hänet vei syöpä liian aikaisin.
Vaikka jotkut asiat olivat alun alkaen eri linjoilla, joustimme, hän suostui mukanani jopa pojan
ripillepääsyn yhteydessä ehtoollispöytään aivan 'pakottamatta' , itse.
Pakottanut en olisikaan, sen hän tiesi.
Samoin myöhemmin tyttäremme ollessa rippikoululainen.
Kai minäkin joustin raittiusasioissa, viiniä oli usein ruuan kanssa hiukan.
En ymmärrä naisia, jotka ovat monien miesten kanssa.
Eipä minun tarvitsekaan, itsehän he elämänsä elävät.
Se "sattui" vaan se mies, eli tuo, jonka kanssa olemme elelleet yhteiseloa jo 50 vuotta.
Jotkut sanovat kohtaloksi, minä sanon johdatukseksi.
Päinvastoin kun Sadulla, meillä on riidelty tulikivenkatkuisestikin.
Ei tämä liitto mikään unelma-avioliitto ole ollut, enkä minä ainakaan omana ansionani pidä sitä, että vielä tässä yhdessä tönötetään.
Meidän tutuissamme on pariskunta, jotka innostuivat eroamaan 70- vuotiaina, oltuaan vuosikymmenet aviossa.
Minä sanoin ukolleni, että sinä se varmaan eroaisit minusta jos joku nuorempi sinut huolisi. Ukko sanoi, että voi olla.
Omahyväiseltä kuulosti Sadun ajatus:" En ymmärrä naisia, jotka ovat monen miehen kanssa."
Minä kyllä ymmärrän. Jos ihminen jää leskeksi, tai tulee avioero. Kaiken ikäisenä kaipaa vierelleen kumppanin, jakamaan elämän ilot ja surut.
Sellaisen joka on onnistunut ensimmäisellä kerralla taitaa olla helppo kokea itsensä hyväksi ihmiseksi, paremmaksi kuin joku useampaan kertaan avioitunut.
Minä realistina ajattelen ja muistan, että pienestä on joskus ollut kiinni.
aikaa, sehän on toteamus. Oman vajavaisuutensa tunnustaminen on realismia.
Seku kuulostaa omahyväiseltä kun kaiken ymmärtää.
Ehkäpä hän taas on riitaa virittelemässä, nyt tällä ketaa täällä,
milloin missäkin.
Hänet jo tunnetaan.
johtaa sylttytehtaalle.
Tuo on jo tahallaan Sekun väärinymmärtämistä. Lukeaapa tarkemmin, että ette olisi itse riitelynhaluisia.
joka niin hiljalleen palstalle ilmestyneenä jo tunnistaa Sekun?
En minä jaksa riidellä noitten maisakaisojen kanssa.
Tai oikeammin yhden ainoan , sieltä sylttytehtaalta:D
mv kaikki ovat samaa lähtöä
karjaa,enkä puolisoa.Siis en ole rikkonut käskyjä(kieltoja)vastaan.
Elämäni on vain johdatettu kulkemaan niin,että ensimmäinen puolisoni oli tai kehittyi ajanoloon,
vastuuttomaksi juopoksi,naistenhelmojen koluajaksi.
Otin siitä hampuusista eron ja elin yksinhuoltajana vuosia,kunnostaen samalla paria asuntoani.
Siitä hyvästä olen saanut palstalla porvarinleiman otsaani,kun on kuulema likaa omaisuutta kerääntynyt.
Ensimmäisen humalani koin 44vuotiaana,että lapseni eivät ole Äitinsä juopottelua nähneet.
Palstalla tuntuu olevan niin siviätä sakkia,että enkelit perseestä kurkkii..
Puolustuksella on ollut puheenvuoro ja sen olen käyttänyt amateus Joulurauhaa jälkijunassa!
Tässä mitään puolusteluja tarvita, eikä "enkelit perseessä kuki". Älkää tahallanne ymmärrä väärin.
Taavi kirjoitti, että "Kolme miestä tähänastisen elämän aikana on ihan kohtalainen saavutus".
Minä siihen, että "Ei tuollainen ole mikään saavutus. Saavutus on se, että on onnistunut heti ensimmäisessä valinnassaan, eikä vaihtaminen ole edes mieleen tullut".
Satu yhtyi sanomaani. Protestoimme vaan tuota ilmaisua -saavutus-, ikäänkuin meidän yhden miehen naisten pitäisi jotain alemmuutta tuntea.
Emmehän tyhmiä ole, ettemme ymmärtäisi avioerojen syitä ja kuolemaa.
katleija yksi
surkeudet, ei siitä hyvää suraa useinkaan.
Silloin avioero onkin onneksi helpottava ratkaisu, ainoa ajateltavissa oleva.
kysyttiin joskus tanssipaikoilla,kun tyttöporukassa kuljin ja vapaudestani nautin.Olimme vuoroin kuskeina,ravinteleissakin kävimme.Meitä oli kolme eronnutta neljävitosta mukavaa elävänleskeä.
Ei siellä mitään toistenomia ukkomiehiä kalasteltu,tanssittiin ja hauskaa pidettiin.
Siihenaikaan eronnutta naista pidettiin miestennielijänä ja vaikkaminä onnenonkijana.
Minulla oli pilkkiminen hobbynä ja että ahvenia narrasin,miehet jäivät vähemmälle huomiolle...
amateuksen elämää avioeron jälkeen
Sitä on vaikea selittää tai ymmärtää, mutta näin on aina ollut. Ei ole ollut vähäisintäkään vaaraa,
että olisin ollut lapsilta viemässä isän taikka kotia rikkomassa.
Sisäinen esto, samoin kuin mainosten katselussa, en n ä e niitä.
Tuo on hyvä ettei painosta uskonnolla,
esimerkiksi ehtoolliselle, vaan jättää hienotunteisesti miehen ite päätettäväksi,
osallistuuko lastensa ripillepääsyn jälkeiseen vanhempain yhteiseen ehtoollispöytään.
niin se on uskonnonvapauslain kirjaimen mutta ennen muuta lain hengen mukaista.
Rippilapselle on varmaan ikimuistoista nähdä vanhempiensa kävelevän alttarille ja polvistuvan yhteiseen pöytään muiden vanhempien kanssa.
Uskonnon moraaliin kuuluu myöskin uskollisuus puolisoaan kohtaan ja kunnioittaminen.
"Toinen toisenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne!"
kohtaloita. Itselleni on kohtalo suonut aikanaan miehen, jonka kanssa vieläkin elelen. Luojan kiitos, että näin on. Olemmehan ehtineet yli 50 vuoden aikana jopa tappelemaankin, mutta vain sanoilla, emme lyömällä.
Luinkin juuri, että avioliitto, jossa ei ole erimielisyyksiä, ei voi olla onnellinen, koska siinä on toinen osapuoli alistettu, jompikumpi. No jaa, pitäneekö paikkansa.?
Olemme aivan sovinnolla käyneet ehtoollisella lastemme rippipyhinä. Emme ole uskonnollisia, mutta se on ollut kuitenkin tärkeä tapa.
En myöskään voisi olla monen miehen kanssa, moinen tuntuu aivan mahdottomalta.
Koskaan ei ole tullut mieleen ajatustakaan, että voisi erota. Jo lasten takia on sopu ollut aina ainoa ratkaisu. Meillä lastenlapsetkin sanovat, että ukki ja mummi ovat kuin paita ja peppu, aivan erottamattomat.
Toivon myös, että lasten avioliitot kestäisivät.
ymmärtää niitä kaikkia, johtuneeko samasta aaltopituudesta kanssanne.
Asiat voivat olla eri linjoilla, mutta jos halua on, puhumalla - ja joskus puhumattakin - asiat lutviutuvat
parhain päin.
Varmaan ratkaisevaa on se, miten puhutaan. Toisen loukkaaminen ei koskaan auta selvittelemistä, vaan
se kunnioitus on silloin aina tärkeä katalysaattori yhteisen linjan löytämisessä.
Hyvyydellä on maailmassa aina saatu enemmän myönteistä aikaan kuin pahuudella.
Oli ilo lukea viestejänne, monenlaisia ovat olleet polut, joita olemme kulkeneet,
ja varmasti kaikilla ovat olleet niin myötä- kuin vastamäkensäkin elämäntiellä eteenpäin yritellessään.
Näin ainakin minulla.
Mukavaa, Atolfia, että olet saanut pitää miehesi edelleen. Harvoinhan täältä yht'aikaa silti lähdetään,
sillä olen itseäni lohduttanut.
Hyviä vuoden viimeisiä päiviä ja onnellista uutta alkavaa vuotta kaikille
toivottelee Satu.
Sinusta voin minäkin oppia ottaa. Monenlaisia ovat kohtalomme iloineen ja suruineen. Tulkoon meille hyvä uusi vuosi jokaiselle.
"Oikeastaan ei ole olemassa oikeaa tai väärää. On vain omaksi parhaaksi tapahtuvia asioita"