Kun olin pieni äiti sanoi minulle:
hymyile niin he ajattelevat, että olet
onnellinen, ja hymystäni tuli minulle
naamio ,jonka taakse piilouduin häveten
esiin tulemista.liian myöhään tajusin että
naamio oli tarttunut kiinni sieluuni
enkä voinut riisua sitä, en tiennyt kuinka,
kunnes aloin oppia hymyilemään sydämmelläni
ja naamio alkoi hitaasti..hitaasti tulla esiin
sen takaa, jätin naamion hylättynä ja murtuneena
katukivetykselle voidakseni kääntää kasvoni
aurinkoon...
hymyile niin he ajattelevat, että olet
onnellinen, ja hymystäni tuli minulle
naamio ,jonka taakse piilouduin häveten
esiin tulemista.liian myöhään tajusin että
naamio oli tarttunut kiinni sieluuni
enkä voinut riisua sitä, en tiennyt kuinka,
kunnes aloin oppia hymyilemään sydämmelläni
ja naamio alkoi hitaasti..hitaasti tulla esiin
sen takaa, jätin naamion hylättynä ja murtuneena
katukivetykselle voidakseni kääntää kasvoni
aurinkoon...
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.