Jälleen kerran hämmästelin ikäisteni mammojen meuhkaamista kirjolohien tarjousaltaalla.
Kalat ovat kuin identtisiä kaksosia mutta mammat paiskovat niitä kuin koivuklapeja etsen jotain!
Eihän mikään tuore elintavike siedä paiskomista.
Kananmunien jälkeen vähiten pehmeä kala.
Vähäiset painoerot saa selville kääntelemällä varovasti pussien pyrstöpuolten vaakalappuja.
Parhaimmillaan mammat paiskovat samat kalat useampaan kertaan.
Maailmassa on paljon asioita joita en ymmärrä ja tämä meuhkaaminen kuuluu niiden käsittämättömimpään päähän.
Josko joku valaisisi syytä paiskomiseen ja perustelisi sen harmittomuuden ko. syötävien laadun kannalta.
Kalat ovat kuin identtisiä kaksosia mutta mammat paiskovat niitä kuin koivuklapeja etsen jotain!
Eihän mikään tuore elintavike siedä paiskomista.
Kananmunien jälkeen vähiten pehmeä kala.
Vähäiset painoerot saa selville kääntelemällä varovasti pussien pyrstöpuolten vaakalappuja.
Parhaimmillaan mammat paiskovat samat kalat useampaan kertaan.
Maailmassa on paljon asioita joita en ymmärrä ja tämä meuhkaaminen kuuluu niiden käsittämättömimpään päähän.
Josko joku valaisisi syytä paiskomiseen ja perustelisi sen harmittomuuden ko. syötävien laadun kannalta.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Päällimmäiset leivätkin pysyvät pehmeinä kaupassa kun jokainen mummo käy niitä puristelemassa leivän tuoreutta tutkiessaan! :)
enpä taida tietää minäkään. Myönnän etsiväni itsekin, mahdollisemman pienipainoista, pakastin täysi, ja itsekseen eläen, en saa koko kalaa oikein menemään, tuoreena.
Eläkkeen pitää kestää 4/1 asti, joten voihan hintalapun merkitys olla monillekin suuri.
Graavaan puolikkaan ja aatonaattona paistan lopun. Syön sitten heti osan, ja salaattiin loput.
Ostankin, kyllä vasta silloin.
Olisin valmis maksamaan hieman enemmän, jos voisi ostaa fileen,, niiden hinta vain nykyisin paljon korkeampi, kuin koko kalan.
Hallista saa,, sentään vielä.
Kysy ensi kerralla, purkavatko arvon daamit patoutumiaan, vai kuvittelevatko nuijasodassa olevansa ;)
Enpäs ole aikoihin nähnyt kaupoissa kokonaisia lohia. Tarjouksetkin on aina näitä fileitä, hinta vaihtelee 3,90- 5,50.
Oleto koskaan laskenut, kuinka kalliiksi tulee kokonaisen lohen file? Se pää painaa melkoisesti :-)
siis kirjolohia, tai joskus norrjan lohia. Fileethän tulee vakuumissa kauppoihin, missä vain otetaan pussista pois.
Ei kovin turetta, mutta lehtien mukaan hygieenistä.
viisi kiloa "paiskoin fileiksi, ja pistin pakkaseen - nuapurin "onkimia" olivat. Enkä ollu yhtään marttyyri, vaikka ensin pesin ison lattian (olohuone keittiö ruokailutila), ja vahasin ne lopuksi - on tuo selkä kyllä jo aika kipeä..oivoiminua raukkaa..nyyh nyyh..
P.s. Huomenna on uunikalaa, purjon ja sinihomejuuston kerman kanssa kypsennettyä, nam. :)
sitä kaupan kalojen lonimista :)
käydään puristelemassa joka ikinen tomaatti, ja banaaneja kun muistaa puristella, niin varmaan mustuvat. Ja sitten vaatepuolelle penkaamaan, revitään paketit auki, otetaan yöpaidat, alusvaatteet pois pusseista, jätetään siihen levälleen. Jos myyjänä käyn kysymässä, että voinko auttaa, niin sanotaan, että me vain katsellaan. Teipatkaa kädet sinne taakse kiini, kun kerran katselette, ette teettäisi niin paljon tyhjää työtä. Kyllä tekisi joskus mieli
..kuulemaan, kun kaupassa vihannes- ja hedelmäosastolla toinen myyjä sanoiu toiselle, hieman vino hymy
huulilla: "Rouva puristelee vaan, kyllä se siitä kovenee." Minuakin ärsyttävät ne tuotteita ruhjovat asiakkaat, ihan vain asiakkaana.
Kerran tuolla Välimeren matkalla opas kertoi, että tietyt liikkeet eivät päästä suomalaisia mummeleita
ollenkaan sisälle, koska nämä eivät osaa käyttäytyä. Käyttäytyvät tuotepöytien ja hyllyjen luona juuri
kuvaamallasi tavalla. Liike, joka myy kauniita ja hinnakkaita tuotteita, ei kaipaa sellaisia asiakkaita.
Penkovat, heittelevät, viskovat sikin sokin, liike on käyntinsä jäljiltä kuin hurrikaanin jälkeen. Ymmärrän erittäin hyvin porttikiellon.
kun aina sanotaan että pohjalla parasta, niin pakkohan se..:)) kattoa..
22-vuotta ruokamarketin kassalla istuneen vaimoni kanssa olemme samalla, "puristelemattomalla" linjalla.
Tekstiilit ovatkin jo toinen juttu.
Kaupungilla kävellessämme, rättikaupan lasioven osuessa sopivalle kohdalle, ottaa elämäni sulostuttaja jo ulkona tähtäyksen johonkin hyllyyn ja sitten menoksi.
Tuskin mitään hurjaa mylläkkää jälkeensä jättää.
Ei sovi tyyliin.
En pysty todistamaan koska vuosikymmeniin en ole lähtenyt porukoihin yhtä 10-vuoden takaista Tallinnan reisua lukuun ottamatta.
Olen hyvilläni että hän on löytänyt naisseuraa kerran, pari / vuosi tekemilleen tyttöjen matkoille.
Yhden kerran olen ollut todistamassa kun vaimo on saanut myymäläetsivän peräänsä ( Ramsgatessa ) ja toisen kerran kun torimuija veti häntä reippaasti kynsille kun yritti aloittaa toripöydälle viiktun rätin hypistelyä.
En ymmärrä miten jotkut kankaan retaleet villiinnyttävät muuten järkevänä pitämäni ihmisen!
Todellista vahinkoakin on tekstiiliaddiktio hänelle aiheuttanut.
23-vuotta sitten, mennessämme notariaattiin viimeistelemään asuntokauppamme papereita, singahti vaimoni kadun varressa näkemiensä rättien pariin.
Seurauksena asunto jäi vain minun nimiini.
Olen testamentannut sen lapsillemme mutta jalomielisesti jättänyt iltaruskoni lämmölle nautintaoikeuden.
Hyvä laiska-lasse! Mukava lukea juttujasi. Miehelleni luin ja nauru heltisi.
Tavat jäävät ties minne, olen huomannut kaupoissa. Lenita vaan asialle ojentamaat mummot ruotuun.
Kerran Norjassa osuin kohdalle, kun lauma suomalaisia turisteja kävivät ruuan kimppuun. Häpesin sitä ahneutta ja ruuan määrää lautasilla. Viimein merkitsevien katseiden saattelemana tarjoilija vei jälkiruuan loput pois. Kyseessä oli kehitysvammaiset hoitajineen. Mistähän johtuu, että kovin monet heistä ovat valtavasti ylipainoisia?
Kehitysvammaisetko oli ruokailemassa, ja se hävetti kun hoitajat ja kehitysvammaiset olivat ylipainoisia..ymmärsinkö oikein?
Kyllähän kalan käsittely alkaa jo pyydyksellä... Tänäänkin, kun noudin muutaman suuren mateen katiskoiltani, niin tuo "verestäminen" onkin kalan tainnuttamisen jälkeen eka toimenpide jo järvellä... Myös tuo mateen "nahkominen" heti kotiin päästyä... Niin, maksa ja mäti pakkaseen ja ylimääräinen kala naapureille ja ystäville... Joskus mokomat moittivat noiden "sisusherkkujen" puuttumista...
..mateen maksaa, on kuin mies ilman.... en kehtaa sanoa... :-)
Hyvä keitto tai pata tulee ilman maksaakin. Ikinä en käytä mateen maksaa. Tai melkein ikinä, joskus painostettuna saatan käyttää.
Ennen leipä mateen maksan kanssa kun nainen sen kanssa, jota en viitsi sanoa... :))))
..leivänkin päällä, mutta keitossa sellaisia namipaloja, kuten...... hmmm
Tavoittaessani suuremman mateen suolaan sen pyrstöpuolen.
Osan paksuista selkäfileistä paistan ja lopuista keitän liemen, poistettuani kidukset.
Mäti pakastimeen ja vaihtoehtoinen maiti sekä maksa liemeen ja sieltä leikkeleeksi (mitä en tule närkkineeksi suoraan).
Tiedän että mateen muuta kuin keittokäyttöä vierastetaan mutta minusta se on erinomainen myös suolakalana.
Ps. Minulle kelpaavat myös kesämateet.
hyvää, jos on kirkkaan veden asukki, muuten maistuu liiaksi mudalle.
Suolattua madetta? Eipä ole tullut mieleenikään, mutta olenhan kotoisin kalaisten järvien maisemista, jossa kalaa oli jopa kisasoille heitettäväksi.
Asiasta viidenteen, niin kukaan ei kai itse uskoisi, että särjen selkälihat/fileet ovat parhaimpia suolakalana. Voittaa mennetullen kaikki muut kalat.
Päätalo kirjoitti kesääntyneistä särjistä, joita he söivät. Itse kuvailisin aurinkokuivattuihin, tai uuninlämmössä kuivattuihin kaloihin ja niitä eivät olleet särjet, vaan kuhat ja hauet.
Meillä ne oli "kapakaloja" ja niistä keitetty soppa oli erinomaisen hyvän makuista. Olikohan silloinkin ruoka pula?
naissukupuolelle tyypillistä tuollainen? En usko, varsinkin kun miehet enemmänkin ostelee kalat, vaimot huitelee sillävälin muilla osastoilla. Semmoinen tuntuma minulla ainakin.
Ainahan meistä vanhemmista naisista moitittavaa on löydetty, mutta että kalatkin kahteen kertaan paiskoisimme...
En ole näillä main nähnyt tuollaisia kala-altaita, mutta jos joskus näen, niin parkkeeraan kyllä lähistölle suorittamaan pientä tilastolaskentaa.
naisii nyt vaan sattuu olemaan enempi ku miehiä, ja tässä ikäluokassa, taitaa kolmella kymmenestä, olla se ukko. Loput yksin eläviä.
noi otan räkningeissä huomioon. Tai sitten ihan normaalijakaumalla vaan, ajatuksena, ettei yksinäiset naiset osta kokonaisia kaloja.
Luultavimmatusti kuitenkin valitsen sellaiset tunnusluvut, joiden avulla voin osoittaa Lassen olevan väärässä.
ai, kyl mä vaan, ja mun tutut, ostaa sen 1-2kg kalan. Osa graavia, osa paistettu, osa keittoon, tai pakkaseen valmiina paloina, keittoon sit myöhemmi.
En kait mä mitään vanhaa kalaakaan osta, ja sitä ne on tiskis.
Sillonku on tarjous kaloist, on ne altais, ja niit myydää satoja kiloja.
kyllä hakemalla hakemaan, kun joskus savustettavaksi kokonaista kirjolohta tarvitsee. Samoin täällä on tiskissä myytävien kalojen pyyntipäivät ja -paikat näkyvillä, usein liitutaululla. Ei tarvitse vanhaa ostaa - edellyttäen tietysti, että kauppias on rehellinen...
Varmasti tuollaisia tarjouksia täälläkin on, mutta ei ole aikoihin kohdalle sattunut kuin muualla Suomessa ollessani.
Tilastomatematiikan käyttökelpoisuus omiin tarkoituksiin sopivan tiedon esittämisessä oli minulla enempi "pointtina" kun kirjoittelin...
Kaiken pahan alku ja juuri on vanhempi nainen.
Tälläkin asuinalueella on yksi ukkeli kymmentä nais- leskeä kohti.
Kyllä siinä ukkeli tuntee itsensä elämää suuremmaksi, niin kova kilpailu tuollaisesta harvinaisuudesta on leskien kesken.
Ostan loheni tiskiltä, näytän kädellä että otan tuon kunhan olen ensin katsellut sopivan kokoisen ja värisen.
Tykkään ostaa tummemman kirjolohen jostain syystä.
Ehkäpä asiallisesti btoimivat eivät pistä silmään meuhkaajien lailla?
Hyvin harvoin täällä noita kokolohien allastarjouksia onkaan.
Pahalta vain tuntui arkojen fisujen suruton paiskominen.
Tiskiltä ostajaksikin olet harvinaisuus.
Yleensähän mammat vasta omalla vuorollaan alkavat miettiä tarpeitaan.
Päätöksen tehtyään käännättävät tiskin myyjällä kaikki fileet tai vastaavat ainakin kertaalleen. Useimmiten samat useampaankin kertaan.
Et ole voinut olla näkemättä.
Harvemmassa paikassa taidetaan enää palvelutiskissäkään käsitellä kokonainen kala asiakkaan toivomusten mukaan.
Luulisin että kauppahalleissa mutta kun meillä ei sellaista ole.
Nautin asioimisesta Espanjan taajamamme kauppahallissa ja palveluliikkeissä.
Kalojen ja lihan valmistelu on vain mielikuvituksesta ja kielitaidosta kiinni.
Tiskihenkilökunta osaa ja ovat ilmeisen ylpeitää siitä.
Käsittely ei nosta kilohintaa mutta pilkottava elukka / pala punnitaan ensin ja sitten pilkotaan.
Espanjalaisia mummeleita olen ihaillut heidän taidostaan teettää valmista.
Lukumääräsuhteista en tiedä.
Taitavat leskimiehet turvautua enemmänkin eineksiin tai kuppiloiden tarjontaan.
Saattaa myös olla niin että pareista ruokaostoksilla käy useimmiten nainen joten papparaiset ovat harvinaisempi näky tarjousaltailla ja palvelutiskeillä?
oletko tietoinen millä nämä nk. kassilohet ruokitaan jotka siellä kaupan tiskillä makaa?