Miten päästä yksinäisyydestä ? En käy kapakoissa,enkä ole työssä.
Mistä löytyy apua yksinäisyyteen ? Viikonloput on ehkä kauheimpia,kun ei ole ketään ystävää.
Olen kokeillut vapaaehtoistyötä,mutta sieltäkään ei ole ystävää löytynyt. Työtä on ,mutta ei ketään jolle puhua.Kirkkoon en kuulu.
Täällä tietty voi valittaa,mutta aika yksinäistä tämäkin on,joku ehkä vastaa jotain ympäri pyöreetä.
Varaa ei ole matkustaa mihinkään.
Nyt ehkä joku ehdottaa jotain vanhustenhoitoa,mutta tuskin se yksinäisyyteen auttaa pidemmän päälle.
En ole ihan nuorikaan enää,tuntuu ettei ole mitään sellaista paikkaa missä olisi muita keski ikäisiä samassa
tilanteessa.
Mistä löytyy apua yksinäisyyteen ? Viikonloput on ehkä kauheimpia,kun ei ole ketään ystävää.
Olen kokeillut vapaaehtoistyötä,mutta sieltäkään ei ole ystävää löytynyt. Työtä on ,mutta ei ketään jolle puhua.Kirkkoon en kuulu.
Täällä tietty voi valittaa,mutta aika yksinäistä tämäkin on,joku ehkä vastaa jotain ympäri pyöreetä.
Varaa ei ole matkustaa mihinkään.
Nyt ehkä joku ehdottaa jotain vanhustenhoitoa,mutta tuskin se yksinäisyyteen auttaa pidemmän päälle.
En ole ihan nuorikaan enää,tuntuu ettei ole mitään sellaista paikkaa missä olisi muita keski ikäisiä samassa
tilanteessa.
Vastaukset 23
Vanhimmat
sulla, kyllä ihminen löytää ainakin tuttavia ja ehkä sitä kautta ystäviäkin.
Osaatko laulaa, liity kuoroon.
Harrastatko liikuntaa, mene jumppaporukkaan.
Luetko, liity kirjallisuuspiiriin.
Pyydä joku tuttu kävelylle.
Teetkö käsitöitä, mene käsityökeskukseen ompelemaan, kutomaan tai askartelemaan.
Kansalaisopistossa on paljon erilaisia harrastuspiirejä.
Olin hyvin yksinäinen eroni jälkeen koska en ollut oppinut olemaan yksin. Nyt kun olen selvinnyt sen asian yli, nautin yksinäisyydestä. Olen aina kyllä ollut koti-ihminen ja tykkään täällä tehdä kaikenlaista. Luen, lenkkeilen, käsityöt ajoittain, netti, tv, leivon lapsille. En edes nuku pitkään aamuisin ja nautin kun saan käydä kirjan kanssa sänkyyn.
Tällaisia ihan yksinkertaisia asioita teen. Säästän ja ostan taas jotain kivaa kotiin, itselle tai lapsille. En kuulu kirkkoon enkä ole suunnitellut vapaaehtoistyötä. Vanhuksia olen hoitanut työkseni joten ei kiinnosta.
Jospa sinun pitää vain hyväksyä tilanteesi ja täyttää arkesi pienillä asioilla. Jos yksinäisyys masentaa, siitä voi syntyä noidankehä jolloin kannattaa hakea ammattiapua. Vaikea tietää mikä auttaisi kun en tiedä missäpäin asut. Itse asun kaupungissa. Maalla se voi tuntua pahemmalta. Tällainen ympäripyöreä oli mun vastaus ja elämäni voi tuntua jostakin tylsältä, mutta itse en koe niin.
Päivät on kivoja ja monimutkaisia...
Sehän kuullostaa hienolta. Tuossa vastineessani hain sitä ajatusta, ettei ne tekemiset aina niin kummoisia tarvitse olla. Maasta se pienikin ponnistaa sanottiin mun siskolle joka on ihan hukkapätkä. Niin ja voihan se prinssi löytyä muualtakin kuin makkarapakerista:)
Se on muuten maailman inhottavin lause jonka myös kuulin koulun korkeushyppykilpailuissa kentän vahtimestarilta, ja mie en oo mikään hukkapätkä (en ainakaan tunnusta).
Ja tuohon yksinäisyyteen, joka välillä rassaa kun silloin just ei ole ketään kun olen yksinäinen, ja muulloin ei niin ole väliäkään.
Paljon olen pohtinutkin tuota sanaa ja useimmiten yksinäisyys tulee päälle kun on ryhmässä joss kaikki puhuu jotain hepreaa, esim. lapsistaan ja ukoistaan ja perhemenoistaan.
Aloittajalle sanoisin että jos kaiken vapaaehtoistyötä myöten olet kokeillut niin en osaa vastata, koska aikoinaan juuri vapaaehtoistyö oli minulle paikka tavata samoin ajattelvia ihmisiä. Ja sieltä myös löysin ex-mieheni.
Tällä hetkellä riittää kyllä työkaverit ja kun ulos menen niin siellä on heti tuttuja.
No, ite oon lähinnä erakko- Naimisissa ja kissa, se riittää pitkälle. Netissä tulee kirjoiteltua ajankuluksi, ystäviä täältä ei ole ikinä kukaan saanutkaan. Puhelin on yleensä hukassa, eikä kukaan ikinä edes meilaa.
Mutta ei tässä mitään, tuttuja ois valtavasti, tunnen älyttömästi ihmisiä. En vain jaksa enää olla ns. "sosiaalinen. Luultavimmin melkein kaikki luulee, että on pirun kiireistä sosiaalieloa ja puhelin pärrää kokoajan. Höpönhöpö. Hyvä jos joka kuukausi joku sattuu soittamaan.
Se on tämä hyötyossa. Jos jollain paukahtaa tietokone, akka lähtee vieraan mukaan tms. SIlloin muhun ollaan yhteyksissä. Ekaks puol tuntia jutellaan kivoja, ja sitten aletaan kerjäämään jotakin. Tympäännyin joskus asiaan.
Yksin oleminen ja yksinäisyys eri asioita. Mä olen kai aika yksin, mutta en ole yksinäinen. Jos kerran viihtyy hyvässä seurassa, ja se hyvä seura yleensä tarkoittaa omaa seuraansa. Jne.
No joo, mene bingoon tai päivätansseihin. Plaah. On niitä maailmassa hyviäkin ihmisiä. Niihin vaan on vanhemmiten vaikeempi tutustua. Kaikista kun pakkaa tulemaan laisiaan. Mä en ees muista koska oisin viimmeks koittanut tutustua keneenkään. On noita tuttuja ihan tarpeeksi, ei niitäkään jaksa katella.
Kaikenlaiset suvut ja kerhojenjäsenyydet ja ties mitkä ompeluseurat on sinällään varmaan hyviä tapaamistilanteita. Mutta jos ei huvita tavata ketään? Helppo homma, ei vaan tapaa ketään.
Kaikille ei yksinäisyys sovi. Tai itekseen oleminen. Siinäon vaan yks pirunmoinen voimavara. Pärjää ittensä kanssa ja sitten on jonkinlainen yllätysmomentti. Hirveen paljon ihmisiä, jotka luultavimmin ei osaa edes itse pyyhkiä takapuoltaan vessasta lähtiissään, ilman kaveria. Se aiheuttaa närää. Mulla on aina vastassa vähintään jokin perhe tai liitto. Mä oon aina vaan yksin liikenteessä. Se hämmentää muita. Essonpaarissa kai tiedetään mun asiat paremmin kuin ite tiedän, sattunut hauskoja kommelluksia aiheen tiimoilta. MM aikanaan kuulin asuvani ihan eri kaupungissa, kuin missä oli asunto jne.
Mut jos seuraa haluat. Ei kande mennä paariin tai kirkkoon. Niistä tule kuin tympeä mieli. Tsekkaa suku läpi, siellä voi olla hyviä tyyppejä. Yks ois tietenkin työ. Se vaan on aika veristä nykyään, vaikee saada kamuja. Harrastukset, joop, punttisali ja paikallinen lätkätiimi. Yks kaveri hommas vanhoilla päivillään naisen Punaisesta rististä. Onhan niitä.
Ei se oikeastaan ole silleen itestä muuten kiinni, kuin että pitää olla "tyrkyllä". Siis siellä, missä on muitakin ihmisiä. Nih, kaiken takana on melkein aina tuo hyötymismeininki. Oottele vaan, joku änkee ainakin seksiä tai rahaa vonkumaan, vaikket olisi kiinnostunutkaan.
Hah, oon viimmeks käynyt kylässä viime heinäkuulla. Nyt aattelin ottaa lipeekalan mukaan ja käveleskellä naapuriin pariksi tunniksi. Kuulee juttuja ja saa höpistä itekkin. Mutta tää ei oo silleen seuranhakua. Tää on vaan sitä, että on pakko pitää naapureihin suhteita. Vähän siis kuin duuni.
Nih, meitsi on media-alalla jne. Oikken sosiaalinen tyyppi :DDD Minkäpä sille voi, jos ei pidä ihmisistä noin yleensäkkään.
Hmmm, latasin puhelimenkin. Ihme kyllä muistin vielä pin-kppdin :DDD Pitäis kai soittaa neiti-ajalle, tietäis toimiiko koko puhelin enää.
Ja mä siis en mitenkään kärsi yksinäisyydestä, päinvastoin, tää sopii mulle. Ei kaikille.
Ai niin. Seuranhaku ilmoitus Maaseudun tulevaisuuteen!!
Mä joskus kymmeniä vuosia sitten hankin tyttökaverin yhelle kamulleni. Täytin ilmoituksen maatalousnäyttelyssä sen nimissä. Styylas net jonkin aikaa :DDDD
=DW=
olet siis käynyt maatalousnäyttelyssä, vau ;)
Ei kannata sanoilla juuri elvistellä.
Löytää pian itsensä happilaitteesta, haluaa sanoa, muttei pysty...
Vaatimuksesi tuntuvat melko kovilta jos ei mistään ketään löydy. Se siitä ja voi-voi. Liity meidän väärinymmärrettyjen nerojen kiltaan vaan. Itketään yhdessä jos viittimme toisiamme kuunnella. Useimmiten emme.
Olla yksin.Tuntuu aina pahalta kun kuulee jonkun sanovan tuon sanan,olen yksinäinen,se riipii oikein sydämmestä asti,sillä eihän kenenkään pitäisi olla yksin jos ei sitä itse halua.
Jos tää ytään lohduttaa,niin tiedoksi että ihminen voi olla yhdessä mutta yksin ja se on vähintäänkin yhtä raastavaa ja surullista.
Hankalaa antaa mitään neuvoa...Mutta se on varmaa että saat olla yksin jos et kiilaa itseäsi sinne missä taphtuu,enkä tarkoita tietystikkään kapakoita tai sellaista,mutta joku jumppa tanssijuttu ja mielellään sellainen mihin tarvitaan vähintään kaksi tai useampi osaanottaja.
Ystävyys on vaikea saavuttaa hetkessä,mutta harkitulla avoimuudella ja rehellisyydellä ystävys-suhde syntyy kuin itsestään.
En mää osaa oikein antaa mitään rakentavaa,vaan tätä ympäripyöreää vaan..
Joo minä en ole sen enemmän seurassa vaikka olisin kylässä tai jossain, taidan olla erakkoluonne. Mulle riittää nyt vain sukulaiset ja lapset. Oli mulla ystävätär mutta se muutti muualle. Taitaa olla vähän luonnekysymyskin tuo. Kun ajattelen omaa sisarusparveani, meistä on kaikki melkein jollakin tavoin yksin ja asutaan ympäri Suomea joten kyläily on satunnaista. Siksi kai viihdyn yksin, enkä halua edes koiraa, tai muutakaan eläintä.
Minä olen muuten toinen hukkapätkä, mutta meistä tuli sitäkin pippurisempia. Systerikin painaa kahta työtä vaikka on yli 60 ja rahaa kuin roskaa, ei tiedä minne laittais, mutta se on hänen elämäntarkoituksensa, tärkeä. Käytin nuorinta lääkärissä ja hän varoitteli, että äiti et sitten ala riehumaan... Olen joskus liian suorasanainen ja saan takkiini, siksi kirjoittelen puskasta varmuuden vuoksi. Toisaalta osaan nauraa itselleni, en ole tosikko. Täällä joskus naureskelen itsekseni näille jutuille, aamulla viimeksi kolmen hiiren loukulle.
Kyllähän se juttelukaveri olisi ihan kiva tietysti, sellainen jonka seurassa voi olla oma itsensä, ilman muodollisuuksia. Työni olen tehnyt palveluammatissa joten olen joutunut noita leukaniveliä kuluttaan.
Mutta kuten näet, et ole yksin, se ei vain taida lohduttaa..
Samassa jamassa ollaan ja meitä on vähän helkkaristi. No,eipä taida juuri lohduttaa....
Muista,olet ainakin arvoisessasi seurassa,eikä tule suurempia riitoja;)
Akkahan se pitääs ottaa, tai teherä puusta, kuinka ny vaan. Välihin sitä kaipaa toista ihimistä, tottahan ny.
Jos sellaanen kiva likka löytyyskin niin heti pääsis sepäänemännäksi, kauhat ja kaulimet on tualla kaapiis, ne vallan välikappalehet ja mä oliisin tottelevaanen. Ihan isä Jumalan parhaanta vilijaa. Sen 25 vuotta ennätettihin olemahan vaimoovainaan kans koivet samaan pöyrän alla. Sopi ne sinne, pikkuusen joskuus ku siirreltihin. Mitään isompia traumoja ei sitten kuitenkaan oo vissihin jääny, uskoosin, ku uurenkin tohtisin ottaa tuahon vierelleni. Niinkuun Kalevalas sanottihin notta: "elolaarin laukojaksi, jyväpurnun purkajaksi.
Vaikka leskimies on kuulemma se huonoon vaihtoehtoo ku; sehän syrijin syö, seliin makaa ja puhuu aina akkavainaastaan.
Opettamalla vois mustakin jonkulaasen ristin itteleensä saarakin. Tervetuloa vaan yrittämähän.
terv. seppä ja pieni Tiitu kulta kylymältä lakeurelta.
kirjuuttanu joulupukille? :)
uhrauksia, elikäs ne periaatteetkin ovat elämälle jarruja tietyissä tilanteissa, kapakassa ei tarvitse olla humalassa eikä humalaisten seurassa, tanssit, erinlaiset kerhot ja miettiä hiukka itseäkin mitkä asiat kiinnostaa ja missä muualla voisi olla ihmisiä samalla kiinostuksella..
Työtön olet, ainakin aikaa sinulla pitäisi olla live puolelle.
Kunnassasi on varmaankin netillä sellainen kunta-sivu, vilkaise sieltä, ehkä siellä on jotain kerhotoimintaa ja varmaankin näin joulun alla voi mennä kuuntelemaan jonnekkin joululauluja, joulumyyjäiset, erinlaisia joulun aiheisia esityksiä/tapahtumia.. uudenvuoden vastaanottajaisia, sen sellaista.
Ihmisten ilmoille ja toivotaan et ystävyys kolahtaa.
http://www.youtube.com/watch?v=DQlUAhdvkXA
Sinulle varpunen aamuisin. Oliki kovasti kaunista ja sellaasta rauhoottavaa kuunnella. Tällaasehen on hyvä päättää päivä ja työviikkookin.
Kaikkia hyvää sinne Sinulle ja joulun orootusta.
terv. seppä ja pieni Tiitu-kani, me lakeurenlapset
niitä kun harvoin saa niin suuresti lämmittää. Samoin teille sinne täältä keskeltä Suomea.
Kaunista, todella kaunista. Kiitos.
http://www.youtube.com/watch?v=6OniF8WbSns
Kiitokset vaan kaikille, piti sanomani vielä, että yksinäisyydessä musiikilla voi mennä tunnelmasta toiseen.
Nyt lähden tuonne yöpuulle kukkumaan, eiku nukkumaan. Siis hyvää yötä ja kiitos seurasta:))
kauniisti soitetttuna...... olen aina kuullut tämän laulettuna.
Ainoa toimiva tapa on muuttaa omaa käytöstään. Jos vain olet ja odotat, tulee seuraasi hyvin vähän ihmisiä. Mene ulos, avaa suusi ja juttele muiden kanssa niitä näitä, mieluiten mukavia, älä valita. Huomaat, että ihmiset ovat yllättävän ystävällisiä.