Ennen vanhaan...hyvään aikaan duunattiiin ?
Ei istuttu netin takana.
Skriivaa tänne niitä kivoja lapsuuden Joulunvalmistelu muistojasi.
Ei istuttu netin takana.
Skriivaa tänne niitä kivoja lapsuuden Joulunvalmistelu muistojasi.
Joulunalusviikko....mitä silloin joskus
riippakukka
12283
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
joulukoristeita, sellaisia värikkäitä paperirenkaita liitettiin pitkiksi ketjuiksi yhteen
ja joulukuuseen aikanaan ripustettiin.
Myös oljista tehtiin pieni koristeita, joskus jopa himmeli.
Pienenä poikanakin. Silloin oli kunnon olkia mistä tehdä. Vois tehdä' vaikka vieläkin, kun olisi niitä ryhdikkäitä olkia.
illoin vuoleskeltiin lahjoiksi kirveenvarsia ja puulusikoita. Päivisin jyväaitassa eroteltiin jauhoista hiirenpaskoja. Päivällä auteltiin, kun äiti leipoi pettuleipiä.
Hoideltiin nuorimmaisia, jotka temmelsivät lattianrajassa, siten vältellen allergeeneja.
ennen vanhaan, valmistettiin viimeiset lahjat pukin konttiin. Leipomisia ja ruoanvalmistusta riitti moneksi päiväksi. Aamu varhaisesta äitini kuori ja keitti juureksia laatikoita varten.Keitti aladoopia.Porukkaa oli paljon, joten kulutusta oli paljon. Pullaa, pipareita, joulutoettuja, lusikkaleipiä, hannatädinkakkuja ym. sai tehdä moneen kertaan. Täytekakku viimeksi ja kinkun paistaminen. Niin ja rusinasoppa. Riisipuuro laitettiin uunissa ja sitäkin vuokatolkulla. Mökki koreisteltiin vihreellä ja punaisella kreppipaperilla tehdyillä nauhaleteillä, jotka ripustettiin mökin kattoon. Me nuorimmaiset tehtiin himmeli oljista ja joulukuuseen koristeita.
ihan silloin pienenpienenä tyttönä........
Meillä oli isoperhe, vanhimmat sisarukset leipoi torttuja ja pikkuleipiä monena iltana, äiti leipoi joululimput ne vietiin jyvälaariin säilöön.
Joulukoristeita tehtiin. Kiiltokuvia, enkeleitä laitettiin ikkunoille.
Paljon oltiin ulkona, koti on pienen mäen rinteessä.
Laskimme tiellä potkureilla mäkeä pitkällä kelkkajunalla, kaikki kylän penskat kokoonnuttiin iltasella yhteen.
Autot ei ollut silloin haittana, jos kolme meni aamulla, sama kolme autoa palasi iltasella.
Kaikkea kivaa osattiin ennen lapsuudessa tehdä ja viettää aikaa ulkona ja toisten seurassa.
Ei koskaan ollut kysymystä, ei ole mitään tekemistä..... sehän on nykyisin kaikkien penskojen päivittäinen valitus.
Hauskaa aikaa se oli, kun sais yhden päivän tuolta takaisin varsinki näin joulunalla.
huulet sinisenä, että mitä kivaa se despoottinen, jurrissa oleva isä tänä jouluna keksii.
tällä palstalla entiset pettymyksesi. Tai ainakin hae lohtua ja ymmärtämystä meiltä jotka tunnemme myötätuntoa sinua kohtaan.
Mikään ei ole uutta auringon alla. Mutta sen voi kertoa monella eri tavalla.
todella ikävä kuulla. Otan osaa. Itselläni kun lapsuus oli onnellista aikaa. Vain hyviä muistoja joulun vietoista. Paljon se merkitsee myös näille meidän jo aikuisillekin kundeille. Juuri tuossa mieheni kanssa kahdestaan naureskeltiin että, vieläkin pitää "piiloittaa" lahjat tältä nuoremmalta. Ja joulusuklaat ja makeiset....niin ne voi ostaa viime hetkellä;))
Tänään kun nuorimies tuli omista joulujuhlistaan silmät sädehtien...Kaverinsa kun oli ajatella soittanut kitaraa ja laulanut miten se uskalsi? Hänkin haluaa nyt kitaran. Jotta oppisi vielä soittamaan kitaraa ja uskaltaisi myös itse laulaa kaikkien kuullen..(pianolla jo osaa soittaa) mutta ajatella soittaa kitaraa... Pieni kangaskassi oli mukana mihin heille oli jokaiselle laitettu vähän joulumakeisia ja pipareita mukaan pienee paperipussiin ja toivotettu kädestä pitäen Hyvää Joulua...Ajatella HÄN sentään malttoi tuoda kassin kotiin;))) ei ollut ahminut kaikkea makeita yhdellä kerralla...Minun lapseni...ja ikää jo.. ;)) Joulu tulee minullekin nyt näistä hetkistä... Onni on hyviä asioita sellaisia ihan pieniä välähdyksiä..
Niitä toivoo sydämestään Friidu nyt Teolle....eivät ne surullisia lapsuusmuistoja pois vie...mutta, vähän lohduttavat...kuitenkin.. lämpöisin ajatuksin...
kymmeneen asti olla sisällä ennekuin se kirves kourassaan tupaan pinkaisee!
Pöydät nurin ja kun taas on akka perkele tiineenä vaikka en oo sormella koittanu!
(hmmm...sormi?)
Naama mustelmilla mamma selittää että kaapinkulmaan kun siivosin...
ihan pikkasen kompastuin...
Ai niin...vapusta ja juhannuksesta samat muistot. Usein onneksi oli lämmintä kun pinkaistiin pihalle.
Jouluna usein påisteli kylymä varpaisiin.
Sellasia eestaas neuloksisia tiimalasin mallisia lenkillisiä kudelmia äitille joululahjaksi; = pannulappuja. Jouluhimmelinkin oon tehny joskus.
Muistan kun kerran kun kynttilöitä tehtiin.
Vanha -Deligates kurkor- purkki ja purkin alla vanha sähkölevy, purkissa oli vettä pohjalla ja siihen päälle oli sulateltu itsenäisyyspäivän ikkunoilla poltettujen kynttilöiden jämät.
äidin sukkapuikkoihin oli solmittu sydänlangaksi mitälie puuvillalankaa ja sitten vain kasteltiin ja kuivateltiin ja taas kasteltiin, kerros kerrokselta. Aikamoisia vinkkuroita niistä tuli, lahjaksi annettiin, ja kaikki kehuivat, että ihanko itsetehtyjä. No, ihan.
Kyllä mun kotona oli isi ja äiti töissä ihan viimehetkeen asti. Jouluaamuna sitten isän kanssa pennut koristeltiin kuusi ja koti, että äiti sai hikipäässä keittiössä tehdä ruuat. Syötiin ja me pennut tietysti levottomina, koska (vaatimattomat) lahjat saa avata. Ei ne aina jaksaneet, isä ja äiti, joskus avattiin lahjat jo iltapäivällä...