Itsemurha ei ole itsekästä ne on tyhmiä jotka niin sanoo.
Joskus ainoa keino, erittäin surullinen keino mutta joskus oikea ratkaisu itselle.
Toivottavasti edes joku ajattelee samoin.
Joskus ainoa keino, erittäin surullinen keino mutta joskus oikea ratkaisu itselle.
Toivottavasti edes joku ajattelee samoin.
Vastaukset 39
Vanhimmat
Toivottavasti hoituu se itsemurha edes kerralla, jottei tule turhaa vaivaa ja häslinkiä muille, kuten tavallista. Suosittelen junan alle asettumista.
Ymmärrättekö että itsemurha on ihan järkyttävää ja itsekästäkin vaikka toki ihminen on sairas kun tekee itsemurhan mutta silti se on itsekästä. Päästät itsesi helpolla lopettamalla vaan elämän mutta jätät suuren surun vanhemmilles yms läheisille ja jos hypäät junan tai rekan alle ni siin menee sit sen junan kuljettajan tai rekkakuskin työpaikka koska ne ei voi ikinä unohtaa sitä syyllisyyttä mitä ne kantaa ihan turhaan..
Siinä on vain se ongelma, että itsemurhakandidaatilla ei ole sellaista harkintakykyä, joka kertoisi milloin itsemurha on oikein. Ei tällaista asiaa voi jättää sekopään arvioitavaksi.
tein nopean päätelmän tästä, tahtoisit siis että vaikka lääkäri tekisi analyysin koska masentunut henkilö olisi valmis tappamaan itsensä? masentuneet eivät aina ole sekopäitä.
Masentuneet eivät yleensä ole sekopäitä. Sekopäistä voidaan puhua vasta psykoottisessa vaiheessa. Jos tää masennus olis kohdallani uusi juttu, voisin vielä myöntää että mulla ei harkintakyky ole nyt aivan kunnossa, mutta kun tätä paskaa on jatkunut ainakin kahdeksan vuotta ja ajatusmaailma on muuttunut niin pessimistiseksi ja kylmäksi että ei tässä juuri ulospääsyä näy.
Ajattelen nykyään itsemurhaa lakkaamatta! Mieheni sai minut lopettamaan masennuslääkkeiden käytön koska ne eivät todellisuudessakaan sopineet minulle. Seroquel/Ketiponor.
Nyt olen tyystin masentunut koska parisuhteemme ongelmat vaan jatkuvat ja syyhän on tietysti minussa ja menneisyydessäni, hänellähän ei menneisyyttä ole....
En koe itseäni millään tavoin tarpeelliseksi. Olen vain vaiva ja taakka kaikille. Haluasin olla onnellinen, mutta eihän minusta ole siihenkään.... kuulemma.
Nyt vain mietin miten itsemurhan voisin tehdä kaikkein varmimmalla tavalla. Tiedän että te toitotatte kohta hoitoon hakeutumista, mutta tiedän jo mikä on ainut oikea hoito. Mieheni on ehdottanut kuulaa kallooni.
Miten toteuttaisin itsarini. Haluan sen onnistuvan. Mietin hukuttautumista, mutta pelkään senkin yritykseni epäonnistuvani.
Mikään itsensä viiltely ei tule kysymykseen, tuskin onnistuisin siinäkään.
Juonko itseni umpitunneliin ja menen metsän kylmyyteen odottamaan. Pitäisi päästä niin kauaksi ettei olisi enää mitään mahdollisuuksia palata elävänä.
En enää jaksa elää. Olen turhaakin turhempi ja "paska, hullu, tyhmä, idiootti, lapsellinen, ruma, ala-arvoinen, paskasakkia, huonosti käyttäytyvä, narsisti, kateellinen mieheni todellisista ja oikeista rakkauksista...." Haluan kuolla pian, mutta miten sen teen?????
Oikeiden masennuslääkkeiden löytäminen ei ole helppoa, mutta se kannattaa!! Monet joutuvat käymään läpi useita merkkejä. Ihmiset reagoivat niin yksilöllisesti.
Miehesi kuulostaa vittumaiselta kusipäältä. Hittoako häntä kuuntelet? Tuon perusteella hän on se, joka ansaitsee kuulan kalloon. Jätä hänet, ota yhteys lääkäriisi ja sano haluavasi uudet lääkkeet ja aloita uusi elämä.
Mieheni on hyvä ja kunnollinen ihminen. Minä olen se joka vetää häntä suohon ja paskaan kuulemma hautaani asti. Voihan siinä niinkin käydä. Toivoisin kuitenkin hänelle kaikkea parasta ja kaunista loppuelämäkseen vaikka/koska minä lähden. Erota en halua - ei ole "uutta elämää". Toistan: mieheni on hyvä ja kunnollinen ihminen. Hän on ainut helmi joessani. Jokeni vaan on samea kuin suomurakko.
Hyvä puoliso ei haukkuisi tuolla tavalla sairasta ihmistä. Ajatteleppa asiaa ulkopuolisen silmin. Mitä itse olisit mieltä jos jonkun tuttusi puoliso käyttäytyisi noin?
Jos kerran aiheutat niin paljon kärsimystä hänelle, miksi hän ei eroa? Mikset itse eroa? Kuulostaa aika tuhoisalta suhteelta molemmin puolin. Voisittehan ainakin pitää "taukoa" sen aikaa että toipuisit.
Meinasin aluksi neuvoa oikeasti kätevän ja uskoakseni kivuttoman keinon ( lääkäri kaverini teki sillä itsarin vain 25-vuotiaana ). Kivuttomuus perustuu, joko nopeuteen ( esim. haulikko ) tai, kuten tässä tapauksessa ensin seuraavaan syvään tajuttomuuteen.
Sitten tulin järkiini: Sinä OLET oma ainutlaatuinen itsesi. Älä tapa itseäsi, kyllä meille kaikille loppu tulee muutenkin. Menisit lääkäriin ja kokeilisit lääkkeitä jotka sopii ja toimii ja yritä kaikkesi lähetteeseen psykoterapiaan, missä voi puhua v-tuksensa ja tuskansa ulos.
Minä oon masentunut, psykoterapiassa - nyt tuli häätö ( vuokraaja myy asunnon ), velkaa ja oon ulosotossa, työtön 48 v. Isä ja äiti kuollut - ei sukulaisia. Ei enää kavereita. Looseri. Taistelen päiväkerrallaan eteenpäin mottonani: Ennen oli ennen ja nyt on NYT ! Olen terve ja hyvässä kunnossa fyysisesti, ei päihdeongelmaa. Päivä kerrallaan - kevättä ja kesää kohti vaikka siihen on ikuisuus. Onnea elämääsi !
Ei ole "oikea" keino. Kuka sen määrittelisi, niinkään päin?
Vaikka itsekin pohdin, usein ja aika vakavissani. Jos joskus toteutan, niin en siltikään varmaan oikeana keinona pidä, lähinnä helvetin surullisena.
Mieshän tossa on idiootti ja se vois mennä itteesä jätä sun mies ja tutustu uusiin ihmisii ja tajuut ettet oo yhtää paska voi helvetti et pistää vihaks tollane mies!
Itsemurha on täysin oikea vaihtoehto - esim. murhaajille ja raiskaajille.
Hepä vaan eivät tahdo kuolla - rakastavat yleensä itseään liikaa!
Tosiaan, kuten "Sohvan pohjalta" sanoi, masentunut ihminen on SAIRAS eikä tosiaankaan kykene näkemään tilannettaan objektiivisesti.
Olen ollut masentunut koko ikäni. Silti olen päättänyt, että yritän ainakin vielä. Vielä yhden kerran.
Sillä erotuksella, että itse näen kaiken ihmisen toiminnan "itsekkääksi". Se mitä yleisesti pidetään epäitsekkäänä, on solidaarisuutta (johon liittyy pohjimmiltaan oma hyötynäkökulma). Ihmisellä on yleensä vain yksi tiedostava minä/itse, joka pyrkii joko välittömästi tai välillisesti AINA suojelemaan itseään - tilanteessa kuin tilanteessa. Vain idiootit eivät tätä tajua (tai myönnä).
Tästähän on kyse esim. siinä, kun itsemurhan tuomitsemisessa vedotaan omaisten tuskaan. Itsemurhaa hautovan tuskallako ei sitten ole mitään merkitystä? Ei kovin epäitsekästä ajattelua sekään.
Otapa se "miehesi" (jeesus mikä ämmä miehenä!) mukaan lääkäriin ja kertokaa kaikki tuo mitä tänne kirjoitit. Sitten usko sitä lääkäriä kun se alkaa puhua tilantesta.
Mieheni on sanonut että jos hakeudun hoidettavaksi, emme enää tapaa toisiamme. Hän on myös sanonut että varmasti minä osaan vääntää asiat edukseni??????????????? ja selitellä "asiat" toisin kuin ne ovat. Hän ilmoittaa kaiken olleen leikkiä ja vain sanailua, sanontoja jne.... Minun tunteillani ja tuntemuksillani ei ole mitään merkitystä ja nehän ovatkin vain harhojani. ?????????
Sun ei tarvitse pelätä miehesi uhkailuja. Tilanne kuulostaa ikävältä ja olet varmasti hätääntynyt jo miehesi toiminnan takia. Saat varmasti hakea apua ja tossa tilanteessa itse menisin lääkäriin ja kertoisin kaiken ja saattaisin jopa ottaa yhteyden poliisiin ja hommata lähestymiekiellon.
Miehesi estää sua paranemasta enkä voi ymmärtää mikä on motiivina.
Älä sittenkään ota sitä miestäsi lääkärin luo mukaan ja kerro tämä kaikki siellä. Jos miehesi lähtee niin suri taakka tipahtaa harteiltasi tosin eron tuskan joudun kärsimään, siitä ei päse mihinkään. Minusta sekin on parempi kuin tilanne että suunnittelet itsemurhaa miehesi takia.
En ollut kirjautunut.
Tapasin joskus sairaalassa olessani äidin jonka tytär oli kuollut. Yksityiskohtia en tietenkään mennyt kyselemään. Se oli ollut ehkä tapaturma tai ehkä itsemurha. Sen äidin suru jäi vain niin elävästi mieleen. Tyttären kuolemasta oli jo vuosia mutta hän ei vain päässyt yli. Läheisiä kohtaan itsemurha on aivan hirveä teko. Siltikään en pidä tuosta "itsekäs" sanasta, koska ihminen joka on niin syvällä kärsimyksessään, että on valmis riistämään henkensä, ei ole itsekäs vaan epätoivoinen. Tuskin siihen enää syyllistäviä sanoja tarvitaan.
Minä sairastan vakavaa masennusta, joka lääkityksellä - jota tulen käyttämään loppuikäni - pysyy hallinnassa ilman akuuttia hätää. Tiedän, että jos jätän lääkitykseni pois, joudun tuskaiseen tilaan, jossa itsemurha-ajatukset hallitsevat koko olemista, elämä ei tunnu mahdolliselta eikä elämisen arvoiselta.
Ja kas, tämä tila ajatuksineen ja tunteineen ei MITENKÄÄN riipu ulkoisista elämänolosuhteista. Vain lääkityksen puutteesta ja sairauden pahenemisesta. Viime viikolla saattoi elämän lopettaminen olla ainoa mahdollisuus; tällä viikolla, vaikka se elämä ei ole miksikään muuttunut, elämä on ihan OK...
Siksi depressio sairaus onkin.
Itsemurha on sallittua ja jopa suositeltavaa, jos et käy töissä. Kyllä siinä taas herrat heittävät kärrynpyörää, kun saadaan yksi loinen pois koneistosta.
olen ja kuten nim, Näin se on sanoikin että yleensä vedotaan vain siihen kuinka omaiset joutuvat kärsimään ja vähät välitetään siitä hirvittävästä tuskasta josta itsaria suunnitteleva kärsii. On todella halpamaista pakottaa joku elämään vain sen takia että läheisillä olisi hyvä olla.
Listasin noita syitä masennukselle. Tässähän tulikin jo esille kohta jossa kehoitin olemaan kuuntelematta muita. Ymmärrän että eri ihmisillä on erilaiset taipumukset suggestiolle, on herkkiä sekä kivikovia joille mikään ei mene jakeluun. Yleensä viimeksi mainituilla on helpompaa, heillä on sentään itsetunto.
Miten sitten kiltti ihminen voi yhtäkkiä alkaa sanoa vastaan? Hän voi ajatella loukkaavansa muita jos ei ota huomioon kumppanin tai muun läheisen ihmisen jokaista pientäkin mielenliikettä. Todellisuudessa näin ei ole, vaan tuo toinen ajattelee että no, onpa helppoa olla tämän hölmön kanssa (pahoittelut jos joku loukkaantuu tästä).
Pahinta on se, että nämä ihmiset ovat kaikkein herkimpiä ja empaattisimpia, ja usein älykkäitäkin. Kun ei ole oppinut omaa ihmisarvoaan, ei vain pysty vetämään rajaa mitä sallii itselleen tehtävän.
Kun arvostaa itseään, muutkin huomaavat sen ja alkavat arvostaa sinua.
"Kun ei ole oppinut omaa ihmisarvoaan, ei vain pysty vetämään rajaa mitä sallii itselleen tehtävän."
munmielestä tossa on lause jossa se kaikki jo onkin.
itsemurha oikee ratkasu. mun mielestä murhaajilla on oikeus itsemurhaan.
eli, oliks tää mun vastaus nyt sit "kyllä"
ihmisen ei tarvii sietää yhtää "paska, luuseri" kommenttia.
kyseenalaista ittes, jos noita siedät. kyseenalaista muutenki, vaikka et sietäiskään.
elämä on matka. semmonen maksimissaan reilu 100 vuotta kestävä. joillekki 5v, joillekki 50v.
sinä aikana voitsit tehdä PALJON hyvää tai pahaa. mieti kenen elämään säkin vaikutat teoillasi (myrkytät/kohennat elämän laatua), sanoillasi ja haluatko sen olevan niin.
ehkäpä säkin nostat mun verenpainetta, saan susta päänsäryn, tai sit musta tulee ilosempi sun jutuista! eli se on elämää taas vähemmän tai enemmän.
täs mä vietän aikaani koneella, lukiessa näitä teidän juttuja. kirjottaessani omia. ollaan kaikki ihmisiä.
voidaan olla sitä myös toisille.
"Kun ei ole oppinut omaa ihmisarvoaan, ei vain pysty vetämään rajaa mitä sallii itselleen tehtävän."
- joo ehkä mäkään en oo oppinut arvoani. kun sallin itseni olla tässä nyt. tai sitten oonkin, kun tulin tänne lukemaan juttujanne, osotin jonkinlaista kiinnostusta teitä muita kanssaeläjiä kohtaan.
ehkä tää autto mua. tai jos ei mua. niin sua, tai sun naapuria, lastasi, ystävääsi, kumppaniasi.
Moi!täällä yksi samoin ajatteleva.tuska tietysti jälkeen jääville on kova aluksi mutta heidän pitäisi opetella ajattelemaan että ko jutun tehneellä on kaikki hyvin ja muistas ne kaikki hyvät asiat.osa näistä läheisen itsemurhaa pelkäävistä ovat hieman omahyväisiä ja ajattelevat vain omaa itseään.itse selvisin kaverini itsemurhasta ajattelemalla että hänellä on kaikki nyt hyvin.oli todella painavia syitä miksi hän teki sen.
Mitä ihmeen painavia syitä voi olla itsarille?? Fyysinen kuolemaanjohtava sairaus on ainoa mitä keksin, eli eutanasiatapaus.
Mulla on joku fyysinen sairaus, mutta lääkärit eivät saa selkoa mikä. Elämää hankaloittaa tämä aika helvetisti ja ei auta yhtään sitä että olen vuoden verran ollut masentunut..
Hoin vuosi sitten itselleni että tämä olo menee ohi. Ei mennyt eikä tule menemäänkään.
Tänään on ollut taas todella rankka päivä, itsemurha on oikea ratkaisu, en vain tiedä miten äitini selviäisi siitä. itkettää.
En oikeesti tiie mitä tehdä. Tuotan läheisilleni, varsinkin äidilleni, tuskaa pelkällä olemassa olollani, kun oireilen masennustani ja syömishäiriötäni. Äidilläni on takana rankka lapsuus, ja hän on sen minulle sanonut ettei kestä tätä/minua enää. Toipumisestani ei tule mitään. Tarvitsisin tukea kotona, mutta minulla on täysi työ tukea perhettäni, pikkusisaruksiani ja vanhempiani. Jos tuotan muutenkin tuskaa elämällä, olisiko sitten niin paha vetäistä laastari nopeasti pois? Olisinhan tietysti halunnut elää pidempään kuin 16 vuotta, mutta ei tämä ole elämisen arvoista elämää.
Ei olisi ehdotuksia miten tehdä itsemurha niin ettei perhe löydä ruumista ja ettei se sattuis niin paljoa? Miten vois tehä helposti, en osaa mitään myrkkyjä valmistaa enkä omista asetta.
Opiaatti-itsemurha, sammuminen keskelle metsää talvella kovalla pakkasella.
Turhake0
Hae ilman muuta apua:
http://tinyurl.com/ndcjn9y
Toimiiko paikkakunnallasi syömishäiriöliiton tukipistettä:
http://www.syomishairioliitto.fi/
Apua saanut
Kiitos linkeistä. Saan kyllä apua, käyn psygologilla, psykoterapeutilla, sisätautilääkärillä, psykiatrilla ja terveydenhoitajalla. Joskus vain tuntuu etten jaksa, ja ettei hoito johda mihinkään. Välillä on parempia hetkiä ja välillä huonompia. Eilen oli todella huono. Välillä kaikki tuntuu niin ihanalta ja välillä taas pyörittelen puukkoa kädessäni ja kuvittelen kuinka viillän itsestäni pahan pois. Mitään en silti ole vielä tehnyt.
Tänään löysin paperin, jonka vanhempani olivat minulta piilottaneet. Siinä minulla todettiin keskivaikeamasennus. Ei se minua yllättänyt, arvasin sen melkeinpä.
Ja kaikki siksi, että eräs/eräät päättivät tehdä elämästäni h-vettiä koska en jostain syystä miellyttänyt heitä.
Mut joo, aattelin vaan kirjottaa ja kertoo et en sitte tehnyt mitään.
Sinulle, tuhrake0.
Kuulostat minulta viitisen vuotta sitten. Väärin vertailla, mutta haluan, että tiedät, että aurinko nousee vielä, kun luotat siihen. Se nousee vaikkei se olisikaan sinulle paistanut moneen vuoteen.
Halusin pois. Pois, pois, pois, pois, pois. Pakoon maailmaa. Se ei ollut minua varten. Syyllistämiset vanhemmilta, pianostus siitä, että kohta ei ole enää mitään, että kaikki hyvä on nyt. Se ahdisti, koska ei ollut mitään hyvää. Ja terapiat tuntuvat ikuisuusprojektilta, mutta se vie aina sua lähemmäs kohti sua itseäs. Sitä, kuka oot. Kuka tuut olemaan. Ja pyydän, tule olemaan. Jonakin päivänä hymyilet.
Jätä äitisi kommentit omaan arvoonsa. Hän on vain vähän väsynyt. Niinkuin sinä. Hän ei osaa ottaa sua kädestä kiinni ja halata ja mennä yhdessä parempaan. Haluaisi varmasti. Pahuus maailmassa on ihmisten aiheuttamaa, ja vain siitä muutos voi lähteäkin; meistä ihmisistä.
Kestä vielä hetki, kohta kaikki on paremmin. Luota. Ja muista; "usko siirtää vuoria". (en ole jumalaan uskovainen, mutta uskon, että rakkaus on kaikki)
Rakasta siis itseäsi, älä välitä muista, ja hymyile (vaikka se joskus sattuukin).
Itsari on "ainoa keino" vain sellaisille, joitten päässä pyörii sama levy eikä mikään saa sitä levyä loppumaan. Ohimoilla on läpyt estämässä laajempia näkymiä ja silmien edessä itse kudottu murheen harso, joka estää näkemästä mitään hyvää ja kaunista maailmassa ja elämässä. - Meille kaikille muille elämä on täynnä vaikka mitä keinoja.
Vika tapahtui paljon aikaisemmin.
Itsari on varma keino, jolla voi välttää kymmenien eläinparkojen (sillä ei ole mitään eroa eroa onko se joulukinkku eläintä vai ihmistä) ja tulevien ihmissukupolvien kärsimyksen.
Kaikki eivät kuitenkaan onnistu luomaan kaunista maailmaan taikka elämää, mutta kukaan ei ainakaan halua kärsiä, joten tehkää jumalalle palvelus älkääkä enää tehkö lapsia tähän maailmaan.
up
Jos haluaa lähteä kannattaa ottaa mukaan joku mulkku???
Oikea vastaus on kyllä
Riippuu varmaan vähä itsarin tekijästä onko muittrn mielestä itsekästä. Esim joku työikänen joka ei nykypäivänä työhön pysty ni suurin osa porukkaahan haluis sen tappaa melkeimpä pois muiden taakkana olemasta ni itsekäshä se on kun ei suostu jo kuolemaan. Ainakin siltä tässä itseltä tuntuu. Ei oikeutta elää kun on köyhä ja sairas. Julkinen puoli koittaa parhaansa tehä että eroon päästäis mutta itsekäs ku on ni roikkuu virk elämäsä kynsin ja hampain kiinni. Mutta sota on hävitty tietysti ylivoimaa vastaan, tämä on vain viivytystaistelua enää.
Tiedän että on olemassa lukematon määrä ihmisiä joilla on erittäin vaikea tilanne,ja ajatus on ratkaista se luopumalla elämästään omankäden kautta. Kokemuksesta voin sanoa että, heitä pois nuo ajatukset! Elämä, jonka olet lahjaksi saanut sinun pitää säilyttää kalleimpana lahjana mitä ihminen koskaan voi saada. Elämä on niin monimuotoinen kaikkine hienouksineen, että vaikka ei olisi mitään, niin kumminkin on paljon. Mieti?Löydät varmasti paljon asioita, että kaikki kortit kannattaa katsoa, ja elää elämä loppuun asti. Kuolema tulee sitten joskus varmasti, miksi jouduttaa sitä? Rohkaise itsesi pelaamaan, ole pelissä mukana, silloin koet yllätyksiä, jota et osannut edes kuvitellakaan .Hävittävää elämänpelissä on vähän, sillä kokemukset ovat sitä pääomaa jota karttuu koko ajan. Siispä älä pelkää elämää.Elä!