asunnonomistajan (vaikka velallisen) varallisuus huomaamatta kasvaa. Tapasin vaimon viime laman loppusuoralla ja molemmat oltiin jääty työttömiksi. Hän päätti vatihtaa ammattiaan menemällä yliopistoon (7 vuotta) ja minä meni töihin ulosotto perässä. Elimme rutiköyhinä vuosia vuokralla. Mitään muuta kuin vaatteet ei omistettu. No tosin 1000 euron auto oli. 2001 hän valmistui ku poikamme syntyi ja menimme 2002 pankkiin pyytämään 100% lainaa 165,000 euroa (vanha milli) asuntoa varten. Mitään pääomaa (ei edes ollut) taikka takaajia tarvittu. Asunto riitti vakuudeksi. Nyt 7 vuotta myöhemmin tuli pakollinen tarve käydä viime viikolla pankissa kyselemässä vakuudellista edullisempaa lainaa erään vastoinkäymisen takia. Pankkineuvottelija laski nettovarallisuutemme asunto rekisteröity omaisuus kuten pari autoa,moottoripyörä, asunto vaunu laskettuna. Asuntoa lukuunottamatta kaikki muu reippaasti alle käyvän arvoa lyhyttä laina aikaa varten. Yllätys minullekkin kun hän ilmoitti omaisuutemme vakuusarvoksi noin 170,000 euroa ja saisisimme lainan heti 3% korolla. Eli 7 vuoden takaisesta miinus mummon millistä meillä olikin se milli omaisuutta.
Aika hassua miten
Hienoa näinkin...
14268
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Ostitte a). oikeaan aikaa, ettekä esim. 2008-2009. b). velka oli sellainen määrältään, että pääsitte siitä niskanpäälle.
Jos jompi kumpi kohta olisi arvioitu (sattunut tuurilla) pahasti väärin, teillä voisi olla asiat todella huonosti, niin kuin on monelle käynyt ja tulee käymään.
Velkaisesta ensiasunnon ostajasta itsekin olen aloittanut, nyt on useampia velattomia asuntoja ja odotellaan rauhassa hintojen romahdusta lähivuosina.
tuhnuko se siellä? onko asemalla kylmä? odottelijain juna meni jo.
Sinulla taitaa olla asiat huonosti ja vaikeuksia selvitä veloista, tuskin kukaan muuten jaksaisi tuota ikuista valitusvirttä veisata monotonisesti joka jutun perää. Jos kämppäsi ei ole pierun kyllästämä, voin ostaa sen pakkohuutokaupasta puoleen hintaa.
kah tuhnukkaa, esittää nyt omistajaa joka toivoo hinta-aletta. ei mee läpi kenellekkään.
taisi käydä että toisin kuin silloin kuvittelin niin ostimme loppujen lopuksi hyvään aikaan. Harmitti vain silloin että olin muutaman vuoden seuraillut jatkuvasti nousseita hintoja ilman mitään mahdollisuuksia ostaa asuntoa. Silloin oli juuri viimeiset ajat markoille ja se miljoona tuntui järkyttävältä. Siihen vielä se 6% korko. Tosin silloinkin oli kk-erät pienempiä kuin käypä vuokra joten ei kertaakaan ole tuntunut pahalta maksaa sitä lainaa...
Luovutan, sinä olet sitkeämpi jankkaamaan ikivelkamuulin itkuvirttäsi ja minä liian fiksu kuuntelemaan niitä.
tarkoitus aloituksellani luoda mitään kinaa vaan halusin kertoa että minullekin oli yllätys varallisuutemme arvosta. Kuten sanoin elin koko 90-luvun köyhänä vaimoni kanssa vuokralla. Hän tuloton ja minä ulosoton perinnän alla. Laman pahasti kokeneena pelkäsin kuollakseni ottaa lainaa mutta silloiset vuokrat perheasunnoissa voitti pelon. Loppujen lopuksi se on ihan sama mikä kunkin asumismuoto on kunhan vain on itse siihen tyytyväinen. Oma (perheen) valintani silloin oli se halvin vaihtoehto. Ei se etä sen oli pakko olla oma.
Olitte rohkeita koska halusitte saavuttaa jotain elämässänne, onnea teille.
Monet eivät noihin ratkaisuihin pysty koko elämänsa aikana, sen ymmärtää, toisista ei vain ole ratkaisujen tekijöiksi ja voittajiksi.
onneksi olkoon arvaas niitää joilla on 300-400000e velat nyt mahtaa vituttaa.
Olen huomannut aivan saman ilmiön. Velkainen asunnonomistaja maksaa omaa lainaansa, vuokralainen jonkun toisen lainaa. Selvähän tuo on kenen varallisuus lisääntyy.
Ja kun velka on maksettu pois, vapaata rahaa on sijoitettavaksi muuallekin kuin asuntoon. Tästähän tuhnut aina puhuvat, mutta käytännössä eivät kykene sijoittamaan, kun isännän lainojen lyhentämisestä ei koskaan tule loppua.
Ei vuonna 2002 tuhnuille olisi annettu ilman takaajia miljoonan markan lainaa. Tsori.
kanssa että hän tulee takaajaksi mikäli tarve. Pankki hyväksyi kuitenkin uudiskohde rivarin valtion takakauksen kera vakuudeksi. Eli minun ja vaimoni nimet paperiin riitti. Vaikka minulla silloin oli parempi palkka niin en olisi itsekkään uskonut että 100%lainan saisimme ilman henkilötakaajia. Kyllä niitä lainoja silloin jaettin kun pankit kilpailivat verisesti asunnon ostajista. Tänään ei kyllä onnistuisi vaukka olen kuullut että jotkut vielä¨saavat 100% lainoja.
Kuten huomaat, omassa asuvalle joka ei ole ylivelkaantunut, riittää kadehtijoita ja epäilijöitä, niin myös oikeassa elämässä.
aloin miettiä, että kyllähän omakin asuntolaina on vanhassa rahassa miljoonan verran. viime laman jälkeen, ollessani teini-ikäinen, sellaisella rahamäärällä sai jo melkoisen omakotilinnan ainakin maakunnasta.
mutta niinhän se rahan arvo muuttuu. ansiotasonikin on kehittynyt kuin vaivihkaa tässä muutamassa vuodessa: bruttona puoli miljoonaa vuodessa, markoiksi muutettuna. 15 vuotta sitten tuollaisia ansioita sai vain aniharva. johtajan vakanssillahan tässä ollaan, mutta ei tämä oma ansio mitenkään satumainen ole nykymittapuun mukaan. vaimollakin ansiot >200 tuhatta markkaa, kunnan virassa ja melko suorittavan tason tehtävässä.
20 vuotta tästä eteenpäin, niin veikkaanpa että tavallinen perheasunto maksaa nykyrahaksi muutettuna noin 700 tuhatta euroa. tai nelisen miljoonaa markkaa, että pysytään alkuperäisessä teemassa.