Laitetaanpa tällainen galluppi. Jos et olisi masentunut, missä näkisit itsesi nyt, tai tulevaisuudessa?
Mitkä ovat unelmasi?
Itse halusin aina tulla kirjailijaksi. En miksikään supersuosituksi, mutta sellaiseksi, joka vaikka tavallisten töiden sivussa tekisi kirjoilla vähän lisäansioita. Naurettava höpö-höpö unelma, mutta olisin ehkä siihen jopa pystynyt, ellei masennus olisi lamaannuttanut aivan täysin. Nykyään en tee mitään.
Mitkä ovat unelmasi?
Itse halusin aina tulla kirjailijaksi. En miksikään supersuosituksi, mutta sellaiseksi, joka vaikka tavallisten töiden sivussa tekisi kirjoilla vähän lisäansioita. Naurettava höpö-höpö unelma, mutta olisin ehkä siihen jopa pystynyt, ellei masennus olisi lamaannuttanut aivan täysin. Nykyään en tee mitään.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Rakastava ihminen muiden ihmisten keskuudessa, antaen ja saaden rakkautta sekä mielekkyyttä kaikkiin tekemisiini. Nyt näin ei ole. Kaukana siitä. Hirveän tyhjä olo, enkö ikinä pääse tästä!
Minun unelmani on että jaksaisin jossain vaiheessa palata työelämään ja saisin oman perheen.
Enpä tiedä, toteutuuko ikinä, pahalta näyttää..
Minulla oli myös unelmia tehdä kirjoja esim jotain kauhu kirjoja.
Ja vaikka saada kuuluisuutta. Masennus on lamaannuttanut minut myös,
en tee oikein enää mitään.
Ensimmäisen ammatinvalinnan aikaan äiti piti huolen, etten saa hakea palvelualoille, minkä seurauksena depressio alkoi. Nykyään tunnen itseni tarpeettomaksi ("neljänkympin kriisi").
syvällistynyt, näkisin itseni menestyvänä, suosittuna henkilönä niin töissä kuin vapaa-ajalla (toisinsanoen pinnallisena.) Ehkä menestyisin myös taidealalla, jos olisin ikinä rohjennut astua lavalle ja tietysti hionut taitoja sitä ennen riittävästi. Se on niin, että perusluonteeni vaan on helvetin mukava, ollut pienestä pitäen, jolloin olinkin suosittu koulussa, mutta tajunnan syvällistyessä suosia alkoi ahdistamaan ja se iljettämään, että heikompia sorrettiin. Olen aina ollut myös hyvin herkkä. "Hyvästä asemasta" luopuminen toi paljon ikävää mukanaan mm. masennuksen, mutta olen silti onnellinen, että niin kävi. Huomaan olevani paljon älykkäämpi ja sitä arvostan itsessäni paljon. Ja puolustan niitä joita kiusataan, siitä olen ylpeä itsessäni. Masennuskin on hellittänyt huomattavasti kun olen oppinut tuntemaan itseäni paremmin.
Olen vasta nuori, parin päivän päästä 18-vuotias naisen alku. Masennusta ollut vuosia, lievää lähinnä. Aloitin opiskelun puoli vuotta sitten.
Mutta vastataan nyt silti.
Minulla ei olisi syömishäiriötä (anoreksia-ednos, diagnisoimaton), ottaisin elämästä ilon irti enkä kököttäisi huoneessani päivät pitkät koulusta päästyäni. Minulla olisi tod. näköisesti enemmän kavereita ja olisin sosiaalisesti aktiivisempi. Kenties olisin ajanut jo ajokortinkin.
Minä laulaisin alttoa radion kamarikuorossa.
Tai sitten olisin eläintenhoitaja tai eläinlääkäri.
Minulla saattaisi olla kissahotelli.Elikkäs kun immeiset menee lomille,niin ne tuo kissansa mulle hoitoon.
Tai sitten olisin edelleen kuntohoitajana,jossa olen ollut.
Tai saatttaisin olla saattohoitaja. Haluaisin lukea laulaa ja kuunnella ihmisiä,ennen heidän kuolemaansa.
Kävisin avustusmatkoilla,joilla olen käynyt ja leikkaisin ihmisten hiuksia ilmaiseksi, jota olen avustustilaisuuksissa ennen tehnyt.
Olisin työttömien linnanjuhlissa avustamassa.
Minulla olisi lapsille tai vanhuksille ryhmäkoti.
Näköjään olen hoivaajatyyppiä.
Jos olisin terve,niin ensteks siivoisin huushollini ja laihduttaisin. Kuntoislisin. Nyt ei ole keskittymiskykyä ja jos väkisin tekee niin alkaa ahdistamaan ja jouutuu syömään neuroleptejä ja sitten on puoliunessa.
KAIKILLE HUHUILEN AHDISTUS JA MASENNUSVAPAATA HYVÄÄ JOULUA !!!
Taivaassa meillakin on mahdollisuus olla terveitä. Masennus ei ole viimeinen sana elämäämme.
Lue Raamattua evankeliumeista ja ota Jeesus elämäsi auttajaksi ja Herraksi!
Minä olisin ilman masennusta valmistunut tänä jouluna ammattikorkeakoulusta, mutta se on edelleen haaveenani ja tulee olemaan vielä yrityksen alla. Lisäksi haaveenani olisi päästä normaaliin elämänrytmiin kiinni ja päästä opintojen jälkeen normaaliin työelämään. Haluaisin saada vielä joskus isona saada oman talon isolla pihalla, jossa kissat ja koirat pääsisivät vapaasti juoksemaan ja onnellisen perheen. Tämä tulee olemaan vaikeaa tai mahdotonta jos en nouse tästä sitkeästä suosta, mutta yritys on kova ja tahdonvoima apuna!