Minä olen ja se ei tietenkään ole syynä siihen, ettei kavereita ole, mutta kylläkin siihen, ettei poikaystävää ole.
Asteikolla 1-10, kuinka rumia olette? Itse olen ehkä kasi.
Asteikolla 1-10, kuinka rumia olette? Itse olen ehkä kasi.
Oletteko rumia?
hippofontus
392067
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 39
Vanhimmat
Kauniiksi on kehuttu monet kerrat :)
Mut sä et olekaan yksinäinen!
Kyllä olen.
Älkää kuvitelko että pelkällä hyvällä ulkonäöllä saa ystäviä. Se saattaa olla myös hirveän kateuden (=joka voi johtaa kiusaamiseen ja porukan ulkopuolelle jättämiseen) aihe
naiset ja miehet ovat saman laatuisia ulkoisesti.
Suomalainen nainen on ihan suomalainen ja mies on ihan suomalainen mies..
Melkoista köythyyttä jos yksinäisyys johtuisi fyysisistä seikoista.
Muoti ja varallisuus jota voi käytää vaateisiin ja vapaa ajanvietoon on enemmän määräävää.
"Ruma ei saa rakastaa", laulaa Ismo Alanko.
Olen, turha sitä on lähteä kieltämään. Arvioisin kanssa ehkä 8.
Kyllä, valitettavasti arvioisin olen minua vielä selvästi rumempiakin, mikä on todella perseestä heidän kannaltaan, jos kehitys on muuten noudatellut omaani. Nimittäin rumuuteni on ehkä yksi suurimmasta tekijöistä, joka on muotoillut minusta näin helvetin epäsosiaalisen ja epävarman. Sentään "unelma kroppa" tällä hetkellä, mutta ei sekään naamaa muuta..
ei ulkonäkö tai sen puute välttämättä korreloi yksinäisyyden kanssa.
itse oon oikein hyvännäköinen. ja aivan h'vetin yksinäinen.
rahasta en oikein tiedä. ei mulla sitä oikein ole. mut ei se mun mielestä siihen vaikuta, oonko yksinäinen vai en.
Ok naama, hirvittävä kroppa. Seiska ja puoli.
naama ruma kui petolinnun peräsuoli, kroppa kuin 10v skidillä. Tähän kun lisää tylsän olemuksen ja ujon luonteen lopputulos on täystuho, kaikki ihmiset kaikkoaa läheltä.
KAIKKI on Jumalan luomia ja rakastamia ja erityisiä.
Tuo on hyvin paljon kiinni siitä keneltä kysytään. Itse olen vähän alle 30v mies ja olen aina ollut melko isokokoinen, tälläkin hetkellä painoindeksi reilu 40. Sanomattakin selvää, että tällainen olomuoto ei ainakaan houkuttele naisia. Voisinpa ehkä antaa itselleni arvosanaksi 9 noin yleisellä tasolla, jos tuo asteikko nyt meni niin, että sitä suurempi luku mitä rumempi.
Se vaan on kiinni ihan katsojasta, että mikä sitten loppupelissä on "rumaa". Olen kai itse ollut onnekas sitten, kun kohdalleni on osunut parikin ihan hyvän näköistä naista, joille tuo paino ei ole ollut ongelma, vaikka he itse ovatkin olleet normaalipainoisia.
Oma kauneuskäsitykseni ei ainakaan ihan noudata sitä virallista linjaa. Mielestäni kaunein nainen on sellainen "naapurintyttö".
Onhan sellaisia miehiäkin olemassa, jotka pitävät erityisesti pyöreistä naisista.
Ei pelkkä lihavuus rumaksi tee. Mutta se onko löysää läskiä ja miten kilonsa kantaa vaikuttaa toki.
Mutta jos on epäsiisti, huono tukka, pattinenä, huono iho ja huonot hampaat niin kyllä ne vaikuttaa rumuuteen. Iloisesti tuikkivat silmät ja siisti ulkoasu vähentää rumuutta :)
En ole ruma, mutta olen silti yksinäinen, koska en uskolla mennä jutustelemaan ihmisille. Kaikki aina ihmettelee miksei mulla ole poikaystävää.. Ujous on vastaus..
En ole ruma, (en kyllä täydellinenkään, mutta eipä ole koskaan rumaksi sanottu) ja siksi onkin erittäin kiusallista selitellä miksi ei ole miesystävää kun olet noin kaunis jne., ja vältellä kysymyksiä tyyliin mitä teet v.loppuna ja juhlina.. Koska yksinhän minä aina olen. Ärsyttävää kun ihmiset luulee että kaikki on ulkonäöstä kiinni. Eikä ole tarkoitus olla mitenkään ylimielinen.
Olen kaunis, tai näin ainakin ovat ihmiset sanoneet. Olen siltikin yksinäinen. Minulla oli yhteen väliin todella paljon kavereita joita pidin todella tärkeänä, mutta...
Olin alkanut "uudistamaan" itseäni. Olin löytänyt oman tyylini ja tykkään laittautua hienosti. Olen myös luonteeltani iloinen ja huumorintajuinen ihminen. Ensin kaverini kehuivat minua, mutta pian kun aloin saamaan miehiltä huomiota, heitä alkoi raivostuttaa. Minua ei haluttu ottaa mukaan minnekkään, minut jätettiin yksin. Vaikka kuinka mukava yritin olla niin minulle ei annettu mahdollisuutta olla heidän kanssaan. Sain kuulla naljailua siitä, että minä vien kaiken miesten huomion heiltä eikä kukaan huomaa heitä.
Jos yritin kehua kaverini ulkonäköä, kääntyi keskustelu sittenkin minuun ja siihen miten vien kaikki miehet. Minusta alettiin puhua paljon pahaa. Ulkonäöstäni ja muutenkin elämästäni alettiin keksiä kaikenlaista ikävää ja perättömiä huhuja. Jos joku heidän ihastuksensa katsoi sekunninkin minua, oli kohta jo helvetti irti. Tuntui todella ikävältä kaikki nuo.
Olinkin monta vuotta kiusattuna.
Eikös tuo ole aika tuttu juttu tyttöporukoissa? Katellisuutta ja selkäänpuukotusta.
mutta sydän puhdasta kultaa.. :-)
Kyllä mua joskus kehutaan kauniiks, mutta onko niihin mummuihin luottamista...
Peiliin kattoessa tulee yleensä olo, että voiko rumempaa ollakkaan.
Mutta sisältä olen varmasti vielä rumempi.
Komiahan mie, eikä tulopuolen kanssa huolta; luonne vaan senverta perseestä, ettei paljoa viitti ihmisiä lähestyä, hyvä että itteensä jotenkin sietää yksinäisyydessään. Mikälie persoonallisuushäiriöinen romantikkopaska haaveilija.
ei romanttisuus tai haaveilu voi olla persoonallisuushäiriö! pikemminkin maailmassa on joku häiriö, kun arvot ovat niin kovia. kuka uskoo enää tosirakkauteen, ei kukaan. pitää olla kyyninen ja hyväksyä että parisuhde on vanhentunut höpsötys ja irtoseksi on IN.
yksi syy miksi olen yksin, rumuuden lisäksi, on se, että haluaisin mieheltä juuri sellaista herkkyyttä ja uskallusta unelmoida, eikä sellaisia (hetero)miesten keskuudesta oikeen löydä... itsekin olen sellainen, vähän olen elämässä saavuttanut, mutta en välitäkkään asemasta tai rahasta.
Täällä kans yks kauniskasvoinen poika. Mut vartalo on ku teinillä et ei oo lihaksia, kestävyysjuoksussa oon kyllä hyvä.
Kaikki tuijottaa mut kukaan ei tuu puhuun. Ja ite en pysty puhuu ku oon ihan liian herkkä ja kiltti siihen, flirttailemaan tms *yäk*. Kun haluisi tutustua ystävänä eikä mitään silmäniskuja heti.
Aina joku kysymäs miks oon yksin, ja sattuu ku joka paikas ihmetellään ja muistutetaan et niimpä, oon yksin =(
Joskus netissä näytin musta kuvia, ja porukka sano et mulla on päässä vikaa jos en saa seuraa=sattuu lisää enkä pysty enää mitään puhuu. Muutenki masentaa jo ja haluu lähinnä kuolla, miettii vaan et miten sen tekis. Siihenki netissä kannustettu tyyliin et "no ammu ittes" "valittaja yms"
Oon aina ollu tosi ilonen jos joku juttelee tai sosiaaliset tilanteet. Mut niitä saa vaan kerran vuodes..364 päivää vuodes tuskaa eikä todellakaan jaksa yrittää enää.
Justiin hotellis oon nyttenki yksin, alotin 17 weenä tekee yksin hotellimatkoi ympäri suomee ku ei jaksa olla joka vuoden ilta kotona yksin.
Kirjottelen runoja ja yritän säveltää biisejä (en osaa), ja kävelen paljon ja kuuntelen musaa tääl hotellihuoneessa. Koht meen ulos kai, sanokaa mitä vaa mutta itkeen meen.
Nättiä joulua kaikille yksinäisille..hyvin monella ei oo ees ulkonäköö joten kaikki sympatia täältä lihaville yms....sankareita ootte ku selviitte!
Koitahan sinä jaksella hotellissa. Ite mietin samaa, et menisinkö hotelliin, mut jäinpä sit kotiin kun tuo lemmikki löytyy kans eikä sitä hotelliin jaksanu viedä. Liekö olis saanutkaan.
Ja kaikesta huolimatta hyvää joulua :) Meidän ujojen pitää ottaa ohjat omiin käsiin ja alkaa tehdä niitä aloitteita, tiedän, että se on hankalaa, enpä itsekään uskalla niitä tehdä. Aina vaan odottaa, että toinen tekee, mutta miksi ne harvemmin tekee niitä aloitteita.
Moikka vaan, joo kyl kotonaki voi olla ihan ok, pari joulua oon kotona ollut itekin. Yleensä kuitenki lähen jonnekin pois. Sitä yrittää tehä elämästään hauskaa ja kiva eri tavoin, tehä niitä juttuja yksin mitä tekisi jos olisi tyttöystävä, tai edes kavereita. Mut kuitenki et yrittää elää vaikka yksin onkin.
Kirjottelin tos aamiaisella kymmeniä juttuja mitä kaupungeissa, infrassa ja ihmiskulttuurissa on asioita joita pitäs koittaa täysillä arvostaa. Oikeen voimakasta tekstiä, että ei pitäis itsestäänselvänä kaikkia hienoja juttuja. Eri musiikkityylejä, jokavuotista satoa mitä pellosta tulee, ja vedenjakelun toimintaa yms. Mut silti sattuu niin sairaasti, välillä niin paljon et...
Mut sillon tällön sentään nauraakin, ja on kivaa..eli tärkee et taistelee täysillä, vaikka ihan sairaaltahan tää elämä tuntuu..ei ois lapsena voinut kuvitellakaan et elämä ois näin sairasta, joka päiväistä taistelua.
Ei jotenkin pysty käsittämään sitä, et ollaan ihmisinä eläinlaji kuitenkin, ja pariutumisessa kaikki tuollaset eläinmaailman jutut pätee..et vahvin voittaa ja jos jää mietiskeleen syvempiä niin sieltä vahvempi aina tulee ja voittaa ja tytötki niiden mukaan menee. Ei vaan pysty sopeutuu tällaseen näin eläimelliseen maailmaan, pitäs kiltteys vaihtaa kovuuteen, mietiskely räväköiks teoiks yms...ei pysty hyväksyy et itekin on eläin. Et jos ei pane tuolla ja ole aina ilonen yms niin on ihan hyödytön kaikessa ja kaikkialla ja yksin jää....:(
Mut kaiken surun keskellä iloitaan ees salaa jotenkin, kaikesta siitä mitä meillä on. Elämä on ihmeellinen lahja, ja kyl niitä upeitaki hetkiä on saanut ja saa, kun tekee jotain....musaa, taidetta, remppaa autoja, ompelee vaatteita, kuka missäkin on hyvä.....
älkää pojat masentuko. tässä on teille vinkki ujolta tytöltä:
UNOHTAKAA BAARIT. Niissä hakee seuraa pääasiassa seuralliset ja hieman "pintaliitäjämäiset" ihmiset. Hankkikaa sellaisia harrastuksia joista oikeasti nautitte, vaikka sitä taidehommaa jos luovuutta on. Käykää kirjastossa. Hymyilkää niille hiirulaistytöille (ne voi bongata kun tuijottaa tapettia tarpeeksi kauan, nousevat lopulta esiin) ja ne saattaa jopa hymyillä takas.
olisinpa vähemmän läskissä kunnossa, laittaisin mailia heti ;) moni tyttö/nainen unelmoi tuollaisista vähemmän uber-miehikkäistä jätkistä jotka osaavat puhua muustakin kuin pornosta ja formulasta! ja jos olette sellaisia "kauniitapoikia" niin silloin naiset eivät oikein uskalla lähestyä, koska eivät usko mahdollisuuksiinsa/huono itsetunto estää koska ajatellaan, että ootte kauniimpia kuin me :'D .
eikä tosiaankaan ole paneskelu mikään ihmisen mitta, vaikka perinteinen äijä-mitta on ollutkin. itse jätän ihan mielelläni tunteettomat kännimuhinoinnit niille, jotka saavat siitä jotain irti.
aloitteista sen verran, että miehet on siinä mielessä huonossa asemassa, että teidän odotetaan tekevän aloite. naiset pelkää sitä koska siinä saattaa joutua leimatuksi "tyrkyksi" tai "huoraksi".
kivaa joulua kaikille *
Siellä hotellissa on varmaan joku "respa" nainen..
Sillä on työaika, mutta kutsu se vaikka juttelemaan.
Katso joku bond-elokuva jos ujostuttaa liikaa. Kuvittelet itsesi bondiksi
ja kysyt siltä hotellimuijalta että onko se sellainen nainen johon kannattaa tutustua (saat selville onko varattu yms..ja kysy mksi jos nainen vastaa kyllä tai ei:))
ja pyydä sitä vaikka kävelylle joulumaahan!
Älä pelkää. Jos pelkäät et rakasta tarpeeksi.
Elä sinä ystäväinen mieti ollenkaan kuolemaa. Elämä on kuitenkin arvokas asia ja olemme tulleet tänne oppimaan erilaisia asioita ja yks niistä on henkinen kasvu. Meillä on kuitenkin mahdollisuus itse vaikuttaa elämäämme, vaatii vaan älyttömästi voimavaroja tehdä niitä muutoksia. Olen myös monta vuotta ollut yksinäinen, voivotellut elämääni, toki paljon huonoja asioita on sattunut mihin en ole itse voinut vaikuttaa. Olen joutunut ottaamaan näihin henkilöihin etäisyyttä koska muu ei ole auttanut. Olen ollut pohjamudissa monet kerrat, vähän aikaa sitten mietin myös kuolemaa koska en enää tuntenut muuta ulospääsyä, mutta tajusin ettei se ole mikään ratkaisu, haluan selviytyä muuten ja olla rohkea, valita elämän. Muutoksen kourissa olen, ja patistan itseäni tähän koko ajan. En halua enää jatkaa yksinäisyyttä, aion suunnata harrastuksiin jossa tutustun muihin ihmisiin, menen sellaiseen harrastukseen joka minua kiinnostaa, siellä todennäköisesti on muita samanhenkisiä ihmisiä.
Olet varmasti tutustumisen arvoinen ihminen. Löytyisikö täältä palstalta joku jonka kanssa voisit tutustua ystäväpohjalta? Myöskin tuolla ystävä-osastolla haetaan niitä ystäviä. Mikset pistä sinne ilmoitusta :)
Ja tosiaan, siellä baarissa ei kunnon naiset viihdy:) Mene harrastukseen joka sua kiinnostaa.
ite oon kai melkein jotain sellanen "kaunis poika" (mitä se sitten liekin). mutta ei tytöt musta erossa pysy siks että muka olisin niitä nätimpi... vaan mm. siks että olen niin synkkä ja masentunut, ettei sellaista vain voi lähestyä. ei kukaan ajattele, että "tuossapa kivan näköinen surullinen poika. menenpä juttelemaan niin saan viehättävää ja itkevää juttuseuraa".
ja kuolemaa ja itsemurhaahan mäkin ajattelen. enkä siksi jaksa enkä halua lähestyä ketään.
ja onhan niitä vielä listallinen muitakin syitä, puolin ja toisin.
jos tyttöystävää mielin, pitäisi varmaan löytää yhtä itsemurhanhimoinen kumppani. sitä en tiedä, minkälaiset ihmiset mulle kavereiksi sopisivat. mutta yleensä olen vain muiden masentuneiden kanssa samalla aaltopituudella.
Muista että kukaan ei tule sua oven takaa hakemaan jollet itse taa asialle jotakin.
Ja se on totta että naiset odottavat miehen tekevän aloitteen.
Musiikki ja runojen kirjoitteleminen auttaa muakin jaksamaan sillon kun mulla on elämässä vaikeeta.
Surullisia runoja on helpompi kirjoittaa kun iloisia.
Ja älä unohda että sisinhän on tärkein, ei ulkokuori.
Vaikka siihen valitettavan usein ihmiset kompastuvatkin.
Minäkin olin nuorena kaunis poika, mutta pirun synkkämielinen ja ahdistunut. Luulin, ettei kukaan voi kiinnostua minusta. Sitten, eräässä juhannuksenviettopaikassa toisilleen tuntemattomien aikuisten ja nuorten keskellä, eräs ikäiseni tyttö tuli juttelemaan kanssani. Sinä juhannuksena sain kertoa kaiken, mikä mieltäni painoi. Tämä tyttö jaksoi kuunnella minua ja jopa itkeä asioita, joista kerroin. Seuraavan vuoden ajan olimme mitä parhaimpia ystäviä. Tämä ystävyys muutti luonteeni avoimemmaksi ja empaattisemmaksi. "Love hides in the strangest places..."
Valitsen numeron 2, sillä olen lähes kokonaan tyytyväinen ulkonäkööni. Jotkut taas eivät ole, mutta ne eivät vaikuta mielipiteeseeni :3 On rakastettava itseään.
kauniit ihmisethän ne yksin jätetäänkin.Niin mikä on sit kaunista?en tiä katsojan silmissä..oon ihan sitä parasta a ryhmää.Lihavuus ei ketään rumaksi tee se on eri asia.Tää on kurvikas ei laiha luuranko mutten lihavakaan.Olen puhelias, sosiaalinen huumoria on mutta yksin silti.Minkäs teet oon kohtalooni tyytyväinen.
kauneus tai rumuus?
Kyllä "rumakin" (ihminen, joka ei täytä USAlaisten markkinamiesten standardeja) voi olla symppis. Tai lihava.
En pidä itseäni järkyttävän rumana ja hyvinä päivinä pidän peilikuvaani kauniina, kroppa tosin saisi olla hieman paremmassa kunnossa. Olen silti todella yksinäinen. Ei se ulkonäkö onneen johda, jos on luonteeltaan ujo, näkymätön hiirulainen ja siihen päälle kun isketään vielä masennus, niin ei ole ihmekään että olen yksinäinen ja aina ilman sitä 'toista puoliskoa'. Eihän kukaan sosiaalisesti taidotonta murjottajaa kaipaa - edes ystäväksi.
Myös tapani pukeutua on varmaan yksi niistä syistä, miksi miehen eivät minua lähesty. Satunnaiset, ns. kaverini eivät välitä siitä, että tykkään pukeutua niin kuin pukeudun, mutta miehet taas kavahtavat tällaista goottityylistä tyttöä. Tosin huono luonteeni taitaa paistaa kaiken meikin ja muun tilpehöörin lävitse, kun edes omantyyliseni miehet eivät suo minulle katsettakaan.
Viimeksi minua pyydettiin ulos ollessani 17 ja siitäkin on nyt jo yli viisi vuotta aikaa.
No, ei sillä niin väliä. Olen jo hyväksynyt sen, että tulen viettämään elämäni yksin.
Ai kukaan ei kaipaa murjottajaa ystäväksi..? Pöh. Mulle taas ajatus siitä, että tulisin hyväksi ystäväksi jonkun ei-masentuneen kanssa on tosi etäinen... koska vain muut masentuneet ymmärtää mua mun omassa murjottamisessani. Ei-masentuneiden kanssa oon ihan eri aaltopituudella, me ei kohdata toisiamme millään merkityksellisellä tasolla.
Eli kyllä mulle aina yksi (sosiaalisesti taidoton murjottaja) ystävä kelpaa. Käytät sitten millaisia vaatteita hyvänsä :p Jos mä vaan kelpaan sulle (näkisitpä vaan mun vaatteet!). Voit tosi mielellään kirjoittaa: [email protected] (ja jos tän muutkin lukee ja sattumalta tavalla tai toisella kiinnostaa niin saa kirjoittaa myös, ihan lupaa erikseen pyytämättä). Oon siis 24v M "vapaaeläjä" pääasiassa Päijät-Hämeessä. Mut sitä en uskalla luvata, että sua ulos pyytäisin ;) Katsotaan nyt ensin olisko meistä edes jonkin sortin kavereiksi.
Ja olenhan mäkin jo ajat sitten sen tajunnut, että yksin on tämä elämä vietettävä. Mutta jotenkin tyhmyyttäni aina vain toistuvasti yritän siitä kohtalosta jotenkin eroon rimpuilla. En ole vielä niin kypsä kuin sä että osaisin hyväksyä maailman laatua. Helpottaisi kyllä elämää... kun ei aina tarttis turhia haaveilla.
Toivottavasti kuulen susta vielä.
En ole ruma enkä kaunis vaan ihan nätti. En usko, että ulkonäöllä on vaikutusta yksinäisyyteen. Luonteesta se johtuu.
ulkonäkö vaikuttaa luoteenpiirteisiin, mm. itsetuntoon (ainakin minulla, ei välttämättä kaikilla ==> huono itsetunto ==> mahdollisimman vähän kontaktia ihmisiin ollut oma kaavioni). Mutta eipä ulkonäkö ole ainut saati tärkein syy. Syitä on monia ja niitä on vaikea lähteä erittelemään.
Mutta eihän tuo ole pysyvä "ominaisuus". Olen ollut nätti, mutta en ole enää ja nyt harmittaa että kökötin vain kotona yksin parhaat vuodet. Itsetuntoni on tosin ollut aina huono.
Oli mielenkiintoista lukea mielipiteitä mitkä asiat ihmisten mielstä vaikuttaa että on yksinäinen. Päätinkin sitten näpytellä koska on tulossa hyyyvin yksinäinen vuoden vaihde ja se sattuu kun huomaa ettei ole ketään kenen kanssa suunnitella aattoa...kenelle soittaa ja kysyä että mitä tekevät..
Itse olen yksin ja yksinäinen. Luonteeni on hankala, äkkipikainen, ailahtelevainen,.. tulee sanottua asioita miettimättä miltä se toisen korvassa kuullostaa ja sen takia monia loukannut. Näiden vuosien ajan minut on hyväksytty sellaisena kuin olen, mutta tuntuu että kun muutosta on tapahtunut olen jäänyt yksin.
Olen kuitenkin vuosien aikana oppinut pehmentämään ulosantia,.. mutta sillon kun en sitä tehnyt.. en todellakaan ollut yksin. Oli kavereita, ystävä.. puhelin piippas vaikka ei joka päivä niin jokatoinen ja kuulumisia kyseltiin.. en edes muista koska mua on jonnekin pyydetty viimeksi. Eli tyhmäkin sen tajuaa että ei seura kiinnosta siksi onkin minun vaikeaa lähestyä heitä. Tulee olo että tunkeilen ja sitten seläntakana puhutaan.. en todellakaan halua sitä. Toki olen mokaillut ja meheviä juoruja liikkuu.. mutta jokainen mokaa joskus..jotkut pahemmin toiset lievemmin.
Huonon itsetunnon olen onnistunut peittämään huumorilla, räväkkä luonne,.. on se sitten opittua tai ei, on hoitanut monesta nolostakin tilanteesta. Heikko itsetunto, epävarmuus,.. ei ei,.. ei näillä eväillä näytä hyvältä. Onkin sitten tilanne niin että en luota keneenkään. En edes lähimpiin ystäviin joiden kanssa satunnaisesti nähdään. toiselle ystävälle sen sanoin kun kävin kahvilla välittämättä että se saattaisi loukata.
Hyvä ajatus on se että hankkii harrastuksen.. heikolla itsetunnolla sekin vaan on aikas paha rasti. Baariin,.. jooh,. ei siellä ole porukka hakemassa ystävää tai elämänsä naista,.. tosin en yleistä.. niitäkin löytyy.. mutta mitäs sitten jos ihminen kuitenkin kaikesta epävarmuudestaan yms muusta huolimatta haluaisikin ympärilleen ihmisiä joiden kanssa käydä ulkona juhlimassa,.. arkena kahvilla, lenkillä? tää kaikki muu juhlimisen lisäksi on minulle uutta kaipuuta elämään,.. ei sellasia löydä kun kotona on. Ei käy missään kun ei ole ketään kenen kanssa menisi shoppaileen, syömään esim..
Ja se erilaisuuden suvaitsevaisuus on tullut minun itseni kautta suureen osaan kun tapaan uuden ihmisen. Olen ennen itse ollut kova tuomitsemaan ihmisen ennen kuin tunnen paremmin ja sen asian kun peilaa itseensä.. ei helv. En halua itseänikään arvosteltavan niin,.. Ole pikkurikollinen, hiljainen, koheltaja,.. tietyissä rajoissa tietenkin mitä vaan,.. kunhan on se sydän kohallaan mitä varmasti jokainen toivoo ihmiseltä jonka lähellee päästää.
Jooh,. tulipa romaani,.. mutta asiaa olen tässä murehtinut viimesen pari tuntia ja todennut että ei voi olla näin että nuori ihminen tuhlaa elämäänsä.. pelkää elää,.. ja on yksin!! Olen aina vastarannan kiiski,..tiedostan asian että näin on mutta jokin minussa taistelee asiaa vastaan. Ehkä sitä toivoa vielä on muutokseen mutta yksin en siihen pysty.