Miehelläni on neljä lasta 15, 15, 13 ja 9. Muutimme yhteen pari kuukautta sitten, toinen vanhimmista lapsista muutti miehen kanssa, muut ovat meillä kaksi viikonloppua kolmesta. Joka kolmannen viikonlopun lapset ovat äidillään, kun mieheni on töissä.
Minulla ei ole lapsia, mutta toki jokin mielikuva siitä, miten perhe-elämää eletään. Heidän perheessään ei vaan ole ollut lainkaan samoja tapoja, joihin itse olen tottunut ja joiden ajattelen kuuluvan kotiin ja perheeseen.
Vaikeinta on, että mieheni ei kykene sopimaan mitään pelisääntöjä. Olemme kyllä puhuneet asioista lukemattomia kertoja ja sopineetkin monia asioita, mutta hän ei vain kykene pitämään niistä kiinni, etenkään, kun kyse on lapsia koskevista säännöistä. Jos minä yritän pitää niistä kiinni, olen ilkeä äitipuoli ja lapset valittavat äidilleen viikonlopun jälkeen, kuinka kamala meillä on.
Kaiken kukkuraksi miehellä on isoja laskuja entisestä elämästään, joten minä maksan ison osan menoistamme (siis ruoka yms.).
Mikä on minun roolini? Välillä tuntuu kuin olisin taloudenhoitajana omassa kodissani.
Minulla ei ole lapsia, mutta toki jokin mielikuva siitä, miten perhe-elämää eletään. Heidän perheessään ei vaan ole ollut lainkaan samoja tapoja, joihin itse olen tottunut ja joiden ajattelen kuuluvan kotiin ja perheeseen.
Vaikeinta on, että mieheni ei kykene sopimaan mitään pelisääntöjä. Olemme kyllä puhuneet asioista lukemattomia kertoja ja sopineetkin monia asioita, mutta hän ei vain kykene pitämään niistä kiinni, etenkään, kun kyse on lapsia koskevista säännöistä. Jos minä yritän pitää niistä kiinni, olen ilkeä äitipuoli ja lapset valittavat äidilleen viikonlopun jälkeen, kuinka kamala meillä on.
Kaiken kukkuraksi miehellä on isoja laskuja entisestä elämästään, joten minä maksan ison osan menoistamme (siis ruoka yms.).
Mikä on minun roolini? Välillä tuntuu kuin olisin taloudenhoitajana omassa kodissani.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Ei voi kun ihmetellä, kun vanhaksi elää, miten jotkut jaksaa provoilla... ehkä se on jonkun leipätyö.
Tiedän kokemuksesta millaista on kun mies ei sovi pelisääntöjä vaimonsa kanssa vaan lastensa ja jopa ex:nsä. Mulla tuli hyvin nopeasti mittari täyteen ja ilmoitin että meidän perheessä eletään meidän pelisäännöillä, joihin vaikutan myös minä, ja jos ei kelpaa, voi aina nostaa kytkintä.
Nykyään homma toimii, pelisäännöistä sovitaan miehen kanssa ja niistä pidetään kiinni. Jos jompi kumpi meinaa niistä luistaa, muistuttaa toinen heti asiasta.
Puhu miehesi kanssa, tiukasti, muu siinä ei auta.
vaikka ovatkin 22 v 25 v ja 27 v, mutta heillä ei ollut minkäälaisia käytös tapoja. Äitnsä hemmotellut pilalle. Minä sanoin että nyt minun säännöillä mennään ja kuria tuli taloon. En jaksanut katella kun miehen lapset eivät mitään osanneet, minä heidät olen kasvattanut nyt aikuisena yhteiskuntakelpoiskesi. Minä en kysellyt heidän äidiltään vaan annoin kurin palautusta lapsille ja nyt homma toimii.
En puhunut edes miehen kanssa, vaan toimin aikuisena ja heidän äitipuolenaan yksin, kun mies ei kantanut korttansa kekoon.
Olen kahdessa vuodessa saanut miehen lapsista kunnollisia ja sääntöjä kiltisti noudattavia, vaikka vähän vastaan laittaa vieläkin, mutta tomerasti en anna periksi missään.
olihan taas paska provo. Et taida parempaan tuolla älykkyysosamäärällä kyetä.
Miehen exä vaan ei osannut kasvattaa lapsiaan, joten puutuin peliin. Vaikka ikää noilla miehen kakaroilla onkin, niin hepposet ovat äidin eväät lapsilleen ollut. Nyt alkaa jo käytös luistamaan kun sanelin säännöt heille.
Onhan se outoa, ettei osaa arkiasioita tuossa iässä, mutta nyt osaavat, kun minä opetin.
Ton ikäiset haistattaa pitkät muijalle joka rupeaa niitä koulimaan.
vastuuta ja laittaa rajoja, niin minun on pakko puuttua peliin. Sen olen tehnytkin. inulla löytyy auktoriteettiä, ja vastaan kapinointi kasvatustehtävässäni on turhaa. Minä määrään, ja muna totellaan. Se vaati meillä työtä, mutta työn tulokset alkaa näkyä, hitaasti tosin mutta varmasti.
Lapset kiittävät ja kunnioittavat minua. Sain kortin jossa luki, rakkaalle äitipuolelle, olet ihanteellinen ihminen, olemme sinusta ylpeitä. Rakkaudella ja koita kestää. ja .... lasten nimet alla.
Että lämmitti. Kun näytin lasten omalle äidille, niin voi kun hän kiukustui. Oksat oli pois kun meteli alkoi. Nyt häiriköi meitä ja soitteli lasten puhelimiin, mutta minä laitoin lasten kännyt lukkojen taa, niin saamme olla rauhassa. Lasten isä on puolellani. Kyllä kasvatustehtävä on rankkaa, mutta kannattaa kyllä.
Jos olet ottanut tuollaisen hunsvottimiehen niin on ihan oma asiasi,miksi itsesi koet perheessä,valitettavasti.Lähde,kun vielä voit etkä ole menettänyt kaikkia rahojasi.Usko pois,saat tulevisuudessa maksella sen laskuja aina vaan lisää eikä sua siitä tulla kiittämään.
ole lasten vaan miehen.
Luulin, että tämä olisi asiallinen foorumi keskustella asioista. Kysessä ei ole provo, lapset eivät ole hirviöitä eikä mies yritä nyhtää kaikkia rahojani. Meillä on vain erilainen käsitys perhe-elämästä. Nämä lapset ovat kyllä ihan hyvätapaisia, eivät kiroile, syövät nätisti, eivät ole minua kohtaan mitenkään agressiivisia tms., he vain eivät tee mitään eikä heillä ole sääntöjä.
Mies käy töissä ja hoitaa osuutensa talon lainasta ym. Hän oli pitkään hiljaa ja yritti itse selvitä rahaongelmistaan, minä halusin hoitaa ne yhdessä, koska mieheni oli ahdistunut.
Tämä vain ei ole kovin helppoa. Ja olemme kyllä puhuneet ja puhuneet, mies vaan on lasten suhteen aika tossu ja se ärsyttää minua. Ja lapsilla on ilmeisesti vaihe, jolloin minua on vaikea hyväksyä.
Mutta jos ei täällä ole asiallisisa keskustelijoita,n iin annetaan olla, hain vertaistukea ja toisten kokemuksia, en mitään mollausta.
Kvitteletko TODELLAKIN saavasi jotakin käyttökelpoista ohjetta täältä tai muista nettikeskusteluista?
Olet ottanut itsellesi kumppanin, jolla on menneisyys. Sinulla on tasan kaksi vaihtoehtoa; joko sopeudut tilanteeseen tai sitten et. Jos et sopeudu, homma on selvä.
Jotkut kirjoittajat ovat joskus kirjoittaneet täällä asiasta nimeltä JÄRJEN KÄYTTÖ. Kokeilepa sitä. Uusperheen pyörittäminen on taitolaji ja et kai kuvitellutkan, että noin isojen lasten kanssa homma alkaa tuosta vain kuin lennosta sujua?
"mies vaan on lasten suhteen aika tossu", eli sinä pidät itseäs suurenakin ihmisenä. Aliarvioit ja hyökkäät miehen, ex vaimon ja lasten kimppuun itseäsi kehuen ja ylistäen??? Voi ihme näitä lapsettomia ihmisiä....
Kuule, ei tuollasella vuodatuksella itseään ylistäen voi saada asiallisia vastauksia, kun kysymyskään ei ole asiallinen, vaan provona kirjoitettu, jotta juttua kehittyy lumipallon tavoin laidasta laitaan.....
"Heidän perheessään ei vaan ole ollut lainkaan samoja tapoja, joihin itse olen tottunut ja joiden ajattelen kuuluvan kotiin ja perheeseen ". Heh, etkö sinä voi tehdä niinkuin he ovat tottuneet?
Olethan lapseton, joten et voi tietää lapsiperheen elämästä mitään ja tavoista. Sinä vain ajattelet miten toimitaan, et tiedä! Siinä on ero.
Aika omituinen ihminen olet, kun alat yrittämään säätää tuon ikäisten lasten elämä ja heidän vanhempien tekemisiä analysoimaan! Olisiko hoitoon menon paikka tai ainakin terapiaan.
Tuon ikäisten lasten vanhemmat kyllä jo osaavat ilman lapsettoman ihmisen neuvoja hoitaa omat asiat. Vai onko sun tavoite särkeä enemmän heidän toimia ja yhteiseloa??? Jos se on tavoite, olet katkera ja säälittävä.
jos tarkistaisit lääkitykesi ennen ko pääs sanoo poks.
Jos ihmisen ainoa huvi on vittuilla muille virtuaalisesti, en sen elämä todella, todella tyhjä ja
mitätön.
Onneksi en ole sinä !!!!
En tietäkseni ole vittuillut kenellekään. En myöskään ole yrittänyt rikkoa mitään, minulla ei ole mitään tekemistä eron kanssa. En myöskään ole kuvitellutkaan, että tämä olisi helppoa tai että minun asiani olisi muuttaa näiden lasten oppimia tapoja. Tulin tänne jakamaan ajatuksia niiden kanssa, jotka ovat ehkä kokeneet jotain samaa.
Siitä olen eri mieltä, että minun pitäisi vain sopeutua. En todellakaan ole valmis ryhtymään näiden lasten piiaksi eikä mieheni sitä minulta edellytäkään. Tuo kommentti, että hän on lasten suhteen aika tossu, on hänen omasta suustaan. Jopa lasten äiti, siis mieheni exä, on huomauttanut miehelleni siitä, että hänen kuuluisi tukea minua ja seistä yhdessä sopimiemme toimintatapojen takana.
En ymmärrä, mistä minun pitäisi olla katkera?
Mutta, ilmeisesti asiallisia foorumeja ei ole olemassakaan. Kiitos teille, jotka jaoitte asiallisesti omia kokemuksianne. Meillä olikin tänään taas jo vähän parempi päivä, kolme lasta neljästä oli ihan hyväntuulisia ja avoimia. Tiedänpähän jatkossa, etten tule tänne purkamaan ajatuksiani, kun seuraavan kerran meinaa voimat loppua ja ahdistaa.
pidä puolesi. Sinun ja miehesi tulee olla samalla linjalla asioista jotta tuo haastava kuvio toimii. Jos lapset haistavat rintaman rakoilevan he käyttävät valitettavasti tilannetta hyväkseen. Jos olet osallisena perheessä niin taloudellisesti kuin muutenkin niin sinun täytyy laittaa rajat ja mieluiten heti. Sinulla on oikeus kokea olevasi arvostettu perheen jäsen ja miehesi on se käytöksellään osoitettava. Rankkaa se on ja saattaa kuluttaa henkisiä voimavaroja aika paljon mutta ne on niitä "kasvu ja kehitys" kipuja jotka täytyy käydä läpi, niin sinun ja myös miehesi. Mitää menetettävää sinulla ei ole, päinvastoin. Rajat kehiin! Käyn itse samanlaista taistelua asioista n. vuoden suhteen jälkeen tosin en asu samassa asunnossa sulhaseni lasten kanssa. Yhteenmuuttoa ei tule ennenkuin oma paikka perheessä selvä ja myös se että lasten eduista huolehtivat aikuiset voivat esittää myös toiveensa.