Minua kiinnostaisi kovasti opiskella toiminta- tai fysioterapiaa. Haluaisin olla sellainen, joka tulee toimeen ihmisten kanssa ja osaa työskennellä heidän kanssaan luontevasti, mutta tällä hetkellä en sitä ole. Olen liian sulkeutunut ja varautunut ja jännitän joitakin sosiaalisia tilanteita. Silti ihmisläheinen ala kiinnostaa, sillä olen kiinnostunut ihmisten auttamisesta. Jotenkin (ehkä liian optimistisesti?) toivon, että voisin päästä varautuneisuudestani eroon. Jos vain pääsisin sisälle johonkin oppilaitokseen opiskelemaan näitä aloja, voisin ehkä niiden vuosien aikana kasvaa ihmisenä ja tulla itsevarmemmaksi.
Onko minun turha haaveilla, että edes voisin päästä opiskelemaan tuollaista alaa, koska olen ujo? Katsotaanko pääsykokeissa erityisesti sitä, että hakija on reipas, sosiaalinen, aktiivinen... vai hyväksytäänkö sinne eri tyyppisiä ihmisiä? Kannattaakohan minun edes hakea?
Onko minun turha haaveilla, että edes voisin päästä opiskelemaan tuollaista alaa, koska olen ujo? Katsotaanko pääsykokeissa erityisesti sitä, että hakija on reipas, sosiaalinen, aktiivinen... vai hyväksytäänkö sinne eri tyyppisiä ihmisiä? Kannattaakohan minun edes hakea?
Vastaukset 5
Vanhimmat
kuulostaa niiin tutulta joka sana!:/ tosin en ajatellut toimintaterapiaa, mutta kuitenkin joitai sosiaali- ja terveysalalta. Kaipaisin myös keskustelua tästä..
Kyllähän siellä pääsykokeissa tietysti katsotaan jonkin verran juuri sitä, että kuinka sosiaalinen on/millaiset sos. taidot hakija omaa, mutta pääsykoe on vain pieni osa koko prosessia. Eli kannattaa hakea ja yrittää tsempata itseään pääsykoetta varten. Toki jo opiskeluaikana pitää uskaltaa olla esillä ja esiintyä esim. luokan edessä, mutta kyllä siihenkin tottuu kun luokkakaverit tulevat tutuksi jne. Ja ihmisiä hekin vain ovat. :-)
Ja sitten jos suorittaa tutkinnon tällaiselta alalta (jossa tarvitaan sosiaalisia taitoja/ollaan paljon erilaisten ihmisten kanssa jne.) niin onhan noita työpaikkoja hyvin erilaisia eli työnkuva on ihan erilainen riippuen missä on töissä. Toki terapeutit ovat paljon tekemisissä ihmisten kanssa, mutta se määrä vaihtelee. Joissakin paikoissa tapaa lähes joka päivä uusia ihmisiä ja toisissa taas "kiertävät" samat asiakkaat/potilaat jne.
Tsemppiä hakuun, jos siihen päädyt! Ja kuten sanottu, niin aina kannattaa hakea...itse pääsin sisään "vasta" 2. kerralla. :-) Ja kyllä itse ainakin "reipastuin" opiskeluvuosina ja sen jälkeen eri työpaikoissa, kun tapaa erilaisia ihmisiä ja saa varmuutta toimia erilaisissa tilanteissa.
Kaivoin tämmöisen ketjun esiin, jos joku haluaisi vielä kertoa kokemuksistaan. Pääsin jotenkin sisään kouluun jo, mutta nyt on ruvennut ala epäilyttämään, koska muut ovat (ainakin suurin osa) reippaita, hyviä esiintymään eivätkä jännitä. Itse saan kyllä vaivoin jotain sanottua ryhmätilanteissa, mutta puheeni menee hätäiseksi ja epävarmaksi :/ joskus tosin rauhallisessa ympäristössä juttelen ihan helposti vieraiden kanssa (ainakin joskus), mistä on vähän toivoa koska sellainen terapiaympäristö on... olisi tosi mukava saada jotain näkökulmia asiaan..
Harjoittelua vain! Joissain amk-kouluissa järjestetään myös esiintymiskursseja, joissa harjoitellaan hallitsemaan esiintymisjännitystä. Jospa koulustasi löytyisi tuollainen kurssi? Tai sitten kannattaa alkaa vain opetella harjoittelee arjessa sosiaalisissa tilanteissa toimimista. tsemppiä:)
ps. itsekin olen ollut ujo, mutta nykyään olen rohkaistunut puhumaan ja esiintymään ja en ota paniikkia vaikka useinkin minulla menee sanat sekaisin:)
Kiitos vastauksesta! Kyllä tulee varmaan harjoiteltua kun noita esiintymisiä on aika paljon jo nyt. Esiintymiskurssi kuulostaisi hyvältä, pitää ottaa selvää onko niitä täälläpäin... Mukava kuulla että ujouden yli voi päästä :) !!