Kaunis naine

Mukava, että pidit. On tämä runo vähän vaikea selittää, siis pitkällinen vähintään, joten jätetään yli yön. Hyvää yötä sinulle!

Juu, voi se kyl johtuu semmosest hitaurest yleensäki. Jokku o noppeempii kaikis asiois, mul ny kestää saar kunno selko yksikertasemmistaki, saati naisest. Ja kiitos viästist kans!

Muistan, kuinka opiskeluaikana, nuorena, näki uudessa opiskeluryhmässä ensin vain ne kauniit tytöt, ei juuri muita. Mutta muutaman kuukauden jälkeen, kun tunsi kaikki ominaisuuksiensa perusteella, arvojärjestykset olivat täysin muuttuneet. Joku ulkonaisesti hiirenharmaa olikin älynsä ja luonteensa perusteella osoittautunut ylivertaiseksi ja kaunotar muuten mitättömyydeksi.
Aikuisena sentään näkee, että maali on maalia oli se kasvoissa tai purkissa. Ihmisen tosiominaisuuksia se ei pysty peittämään, ei mikään ulkonainen. Mutta hiukan aikaa tarvitaan.

tee. kirjoitti:

Muistan, kuinka opiskeluaikana, nuorena, näki uudessa opiskeluryhmässä ensin vain ne kauniit tytöt, ei juuri muita. Mutta muutaman kuukauden jälkeen, kun tunsi kaikki ominaisuuksiensa perusteella, arvojärjestykset olivat täysin muuttuneet. Joku ulkonaisesti hiirenharmaa olikin älynsä ja luonteensa perusteella osoittautunut ylivertaiseksi ja kaunotar muuten mitättömyydeksi.
Aikuisena sentään näkee, että maali on maalia oli se kasvoissa tai purkissa. Ihmisen tosiominaisuuksia se ei pysty peittämään, ei mikään ulkonainen. Mutta hiukan aikaa tarvitaan.

Lue lisää

esimerkkisi on aika osuva, sillä niinhän me tytötkin tykästyttiin ensin niihin hurmureihin. Mutta kyllä sieltä sitten aika nopsaan näistä ritareista kohosi esille piirteitä, joiden avittamana mielenkiinto kääntyi tyystin toisaalle.

Ja toisaalta aikuisena tätä tosiaankin osaa aika jouhevasti sivuuttaa maalit kuin maalit.

Tosin yksi juttu minua, kokemukseni perusteella ihmetyttää, liittyen erääseen työtoveriini (tuli mieleeni tuosta aiemmasta ’kiirerunosta’). Siis nimenomaan mieheen.

Työtantereella hän aina sokeutuu siihen omaan erinomaisuuteensa, kuin myös kaikkiin muihin juttuihin, jotka liittyvät hänen omaan olemiseensa (= vapaa-aika, kivut ja kolotukset ymv.).

Mutta sitten se hänen kohteliaisuutensa edustaa jotain täysin päinvastaista. Tarkoitan tällä sitä, että se kohteliaisuus on hänelle kuin itsestään selvyys. Ilman hunajamaisuutta tai hänen omia tarkoitusperiään hipovia.

Eli kyllä miehetkin ovat aikamoinen mysteerio, kaikesta ’rasittavuudestaan’ huolimatta!?

Tuo olikin hauska vertaus, karamellit ja paperi. Luulen, että karamellipaperit ovat kaikki taiteilijoitten käsialaa, sisus enimmäkseen samaa sokeria, makeaa kyllä, mutta se sulaa äkkiä.

Ja kiitos yllytyksestä murrerunoihin; ilman en olisi ikinä uskaltanut, kun taito on horjuva, mutta onneksi lukijat ovat olleet armeliaita, sillä virheitä löytyy joka runosta.