heips, olen 27 vuotias nuori nainen ja mietiskelen vähän että pitääköhän tää mun diagnoosini paikkansa, eli ocd. varmasti ainakin osittain, koska mulla on ollut aivan tajuttoman vaikeita pakkotarkistus oireita, mm. pakko tarkistaa töissä että kaikki on mennyt oikein ja monta kertaa, aiheuttaen ahdistustiloja. Mutta en koskaan päässyt irti näistä, vaan oireet on pahentuneet ihan mahdottomiksi. Mä pelkään koko aika ulkona ollessani näkeväni ohimennen loukkaantuneen ihmisen enkä tajuaisi sitä ennen kuin kotona ja silloin olisi myöhäistä. Eli mun on tosi vaikea olla pihalla koska joudun tarkistelemaan koko aika oikeastaan kaikkea. Luulen varjoja maassa ihmisiksi, juuria ihmisiksi, siis sivusilmällä katsoen ja sitten mun on pakko palata katsomaan. Tämä on ihan hullua, enkä koskaan ennen ollut tällainen, mä olin normaali. Jossain vaiheessa kaikki vain muuttui.
Itse saattaisin ajatella että tää olis jotain skitsofreniaakin tai jotain, mutta kun toisaalta ymmärrän kuitenkin itse nämä ajatukset mahdottomiksia ja että ne eivät pidä paikkaansa. Mun on myös aika vaikea kävellä lasten tai vanhusten ohi koska luulen silloin jotenkin aiheuttavani niiden loukkaantumisen tai kuoleman, esim vahingossa tänäisemällä niitä.
Onko kenelläkään muulla ocd:stä kärsivällä näin pahoja oireita? Syön sertralinia pakkoajatuksiin ja alproxia ahdistukseen. Sertralin on auttanut niin etten enää tarkista niin paljoa, en mm pakonomaisesti pysähdy jokaisen häiritsevän asian kohdalla, joita on ulkona todella paljon, mutta ei lääkitys kyllä oireitani kokonaan ole pois vienyt, ei todellakaan.
Käyn juttelemassa psykiatriselle sairaanhoitajalle pari kertaa kuussa ja hän suositellut psykiatrille menoa mutta en ole vielä mennyt, pelkään sitä leimautumista sitten. Niin, mutta kysymys siis kuului, onko kellään muulla näin pahoja oireita?
Itse saattaisin ajatella että tää olis jotain skitsofreniaakin tai jotain, mutta kun toisaalta ymmärrän kuitenkin itse nämä ajatukset mahdottomiksia ja että ne eivät pidä paikkaansa. Mun on myös aika vaikea kävellä lasten tai vanhusten ohi koska luulen silloin jotenkin aiheuttavani niiden loukkaantumisen tai kuoleman, esim vahingossa tänäisemällä niitä.
Onko kenelläkään muulla ocd:stä kärsivällä näin pahoja oireita? Syön sertralinia pakkoajatuksiin ja alproxia ahdistukseen. Sertralin on auttanut niin etten enää tarkista niin paljoa, en mm pakonomaisesti pysähdy jokaisen häiritsevän asian kohdalla, joita on ulkona todella paljon, mutta ei lääkitys kyllä oireitani kokonaan ole pois vienyt, ei todellakaan.
Käyn juttelemassa psykiatriselle sairaanhoitajalle pari kertaa kuussa ja hän suositellut psykiatrille menoa mutta en ole vielä mennyt, pelkään sitä leimautumista sitten. Niin, mutta kysymys siis kuului, onko kellään muulla näin pahoja oireita?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ocd on siitä paskamainen vaiva, että se tuppaa usein pahenemaan. Se on vähän niinkuin itseään ruokkiva juttu.
Mä en ole sillai asiantuntija, mutta ei noi sun jutut skitsofrenialta vaikuta. Ocd:ltä paremminkin.
Se olis hyvä jos teksit niinkuin se hoitsu kehoitti ja menisit psykiatrille. Pääsisit ehkä terapiaan.
Terapiasta on aika hyviäkin tuloksia ollut ihmisillä, kun ihmiset ikäänkuin opetetaan tekemään asiat uudestaan ja kaivetaan se syy esille, eikä vaan hoideta niitä oireita.
Yleensähän se lähtee jostakin lapsuuden jutusta koko homma ja kun siihen lisätään pikkasen häiriintynyt aivotoiminta (hormonit, välittäjäaineet, sähköimpulssit ja muut) niin muuta ei tarvitakaan.
Ocd on siitä aika hyvä juttu, että siitä on ihan kelpo tuloksia noin paranemisen tai paremminkin oireiden lievittymnisen suhteen.
Tuskin ocd kokonaan sulta häviää, mutta se ikäänkuin häipyy uinumaan. Vähän niinku mulla on kihti ja sit se aina joskus vähän ilmoittaa pienellä nipistyksellä olemassaolostaan, että äläpäs hotki tuolla tavalla herkkuja... Se on ja jää, muta ei vaivaa, kun muistaa elää oikein.
Kovasti ainakin olen sitä mieltä, että pakko-oireiseltä tuo kuulostaa eikä ollenkaan skitsofrenialta. Aika moni ocd-potilas pelkää sairastuvansa skitsofreniaan tai "tulevansa hulluksi". Mutta kyse on kuitenkin ihan eri sairaudesta. Olen joutunut (tai saanut) opiskelujeni takia perehtyä molempiin sairauksiin. Mutta lääkäri en kuitenkaan ole... Suosittelen menemään psykiatrille vaikka se tuntuisikin vaikealta. Apua kannattaa hakea tässä vaiheessa kun vielä pystyt joten kuten selviämään elämästä, eikä odottaa tilanteen pahenemista entisestään.
Paljon tsemppiä sinulle!!! Ja hyvää joulua!
-saman ikäinen ocd-potilas :)
niin aikamoista tuskaa kyllä nuo kävelylenkit välillä on, koska häiriötekijöitä on niin paljon ulkona. Mä en vaan koskaan ole kuullut että kenelläkään muulla olisi näin pahana nää oireilut kuin mulla on, mutta pakko vaan yrittää kestää. Oletteko kuulleet sellaista teoriaa, että jos pakottaa itsensä olemaan tarkistelematta kolme päivää, ettei tarkista kertaakaan mitään, niin paranee ocd:sta? Olen kyllä kokeillut mutten ikinä ole pystynyt olemaan edes paria tuntia tarkistamatta. Että näin.
Mullahan siis juontuu lapsuudesta tää ihan varmasti ja nuoruudesta, koska mun isoveli teki itsemurhan kun olin 10 ja syytin siitä itseäni pitkään, (olin paikalla aiemmin illalla enkä huomannut mitään outoa). Näistäkin juteltu tuolla ns. terapias mutta vaikka siis käsitänkin mistä johtuu, en saa tätä lakkaamaan..
että jotakin semmoista ikävää olis voinut käydä lapsuudessa.
Mä oon muuten toi joku "lojb" mitä sattui näppäimistä tulemaan.
Joo, ei se oo helppoa koettaa olla tekemättä jotakin, jos se on pakonomaista.
Ja ihmiselämässä on monia muitakin asioita, joita haluaisi tehdä toisin.
Joku haluaa laihtua, mutta leptiini-hormoni on vähissä ja ei kun aina ratketaan ahmimaan..
Joku taas haluaisi olla tarkistelematta, mutta se joku asia (suojautumiskeino pahalta kokemukselta) estää tuon toiminnon.
Mutta hei, -pikkuhiljaa,pikkuhiljaa-
Mä muuten kuulin yhdestä naisesta, joka ei voinut matkustaa, koska hän tarkisti ja tarkisti hellaansa ettei ollut jäänyt päälle.
Lopulta hän suivaantui tuohon vaivaan ja laittoi hellan sulakkeen käsilaukkuunsa ja lähti lomalle viikoksi..
Mä luulen, että sulla on luvassa aika hankala opetteleminen tekemään asiat uusiksi, mutta se on täysin mahdollista.
Jotenkin sun tekstistä saa käsityksen, että sinäkin alat olla tuolle vaivallesi aika suivaantunut ja haluaisit siitä eroon.
Taitaa kaiken a ja o olla se, että se lapsuuden ikävä tapahtuma kaivetaan pois sieltä mörköilemästä.
Se käsitellään ja opetetaan sulle uusi tapa käsitellä asiaa ja tapa varmistua siitä, että sä et aiheuta kenellekään pahaa ja kukaan ei vahingoitu sun takia, vaikka kävelisit laput silmillä.
Kyllä sä kuntoon tulet, usko mua.
"Mä en vaan koskaan ole kuullut että kenelläkään muulla olisi näin pahana nää oireilut kuin mulla on, mutta pakko vaan yrittää kestää."
Ihan varmana on ja jopa pahempia oireita kuin sulla. Te vaan salaatte niitä aika hyvin, ettei joudu mollatuksi.
Senkin mä lisään vielä, että jonkun täytyy saada opetettua sulle se, ettei sun veljen kuolema ollut sun syy. Ja sä et olisi voinut mitenkään estää sitä. Et mitenkään!
Sä olit pieni lapsi ja varmasti pelästyit todella pahasti asiaa. Ehkä sä jäit vanhempiesi surussa aika yksinkin ja kukaan ei osannut tai huomannut lohduttaa sua ja selittää asioita...
Ja nyt sä ikäänkuin yrität estää sun veljesi kuolemaa varomalla satuttamasta ketään vahingossa.
Ei kaikki aikuisetkaan -ei edes ammattilaiset- pysty estämään sellaisia asioita, vaikka kuinka haluaisivat.
Sun täytyy nyt vaan antaa itsellesi anteeksi se, että sä olit vain pieni lapsi, joka ei voinut tehdä mahdottomia ihmeitä.
"Mä muuten kuulin yhdestä naisesta, joka ei voinut matkustaa, koska hän tarkisti ja tarkisti hellaansa ettei ollut jäänyt päälle.
Lopulta hän suivaantui tuohon vaivaan ja laittoi hellan sulakkeen käsilaukkuunsa ja lähti lomalle viikoksi.."
Haha, kun olisikin tuollaiset sulakkeet sulaketaulussa, muuttuis yli tunniksi kämpiltä pois lähteminen huomattavasti helpommaksi :D Sitten aina matkalla hytistellä reppua/laukkua/taskua joitakin kertoja ...1...2....3....4....5.....6 kaikki sulakkeet on...varmasti..............mukana, jos vielä kerran laskisi...1....2....... jne :D
Itsellä on ärsyttävästi sulaketaulu, josta voi vaan kääntää sulakkeen pois päältä...Ei arvatenkaan juurikaan auta, vaan sitten pitää katsella niin hellaa, kuin sulakkeita... Ensiksi hella, sitten sulakkeet.."pakko katsoa hellakin, jos katonkin sulakkeen väärin" :D Välillä käynyt mielessä, että leikkaan pian virtapiuha katki hellasta, ja ostan töpselilevyn, kun se estää niin lähtemästä ulos.
On kanssa tullut mietittyä tota töpselihellaa, mutta tuskin se auttaisi, kun sitten pitäisi koko ajan tarkistaa, että onko se johto varmasti irti töpselistä vai ei.
Kuules nainen. mulla oli vastaavia tiloja 15v sitten. erittäin pahoja. niin pahoja että olin enemmän kuin lähellä itsemurhaa. 2vko päässä. onneksi mulla oli kaksosveli joka jaksoi tukea. moni käänsi selkää ja kääntää edelleen. toinen veli (isoveli ) on nimitellyt hulluksi ja kaikkea mitä taivaan ja maan väliltä löytyy. mä tiedän että sulla on nyt niin paljon vaikeata että tarvitset mun kaltaista auttajaa joka kokenut vastaavaa. Et saa apua psykiatreilta vaikka sitä niin luullaan. ei tajua eikä sitä tajua kukaan ketä ei itse ole kokenut tätä jos se menee erittäin pahaksi.
Mä nostan sut ylös jos mä vaan pystyn ja annat auttaa. lähetä mulle viesti sähköpostiin. [email protected]
Jos sulla ei ole ymmärtäjää niin nyt on. siitä on vaikeata nousta ilman tukijaa. mä tiedän mistä puhun. mä yritän parhaani.
t.mies vaan