Päivää, iltaa, yötä...
Miten asian nyt haluaa nähdä, tai pikemminkin mistä asiat näkee. No, ei takerruta pieneen, "epäolennaiseen".
On lauantai, ja kelloni aika näyttää vaihtuneen jo sunnuntaihin.
Mitä ihmettä täällä siis teen? Olenko yksin?
En usko.
Olen yksin yhdessä sinun kanssasi, teidän kaikkien kanssa.
Helpottaako ajatus yhtään?
Ehkä, ehkä ei.
Niin..
Tosiaan ajattelin tänne kirjoittaa. Ajattelin ilmaista ajatuksiani ja tuntojani.
Voisin jo alkuun esittää retorisen kysymyksen, "kenellä muka kiinnostaa", mutta sitä en tee.
Päätin olla ylpeä.
Ylpeä yksinäinen.
Hmm..
Taidan olla myös kahjo.
Myönnettäköön.
Absurdius on toinen nimeni, tai ainakin voisi olla.:)
Kirjoitan yksinäisten palstalle, mikä viittaa siihen, että olen yksinäinen.
Joku minut tunteva saattaisi sanoa, että ei kai asiat nyt aivan niin ole, ympärilläsihän on monen monta ihmistä, jotka sinusta välittävät.
Ei kestä kieltäminen, mutta lisättävääkin on.
Määrä kun ei tunnetusti (ainakaan minun mielestäni) takaa laatua, ja henkinen yksinäisyys ei ole sama asia kuin fyysinen yksinäisyys.
Totta, tapaan ihmisiä lähes päivittäin erilaisissa arjen toiminnoissa. Olen suhteellisen aktiivinen, siihen ainakin pyrin, sillä koen tarvetta auttaa ja tehdä hyvää. Mitä se hyvyys sitten "todellisuudessa" onkaan..
Voisin sanoa olevani kävelevä ristiriitaisuus, mikä voi ilmetä teksteistäni.
Puolustukseksi: olen ihminen.
Sivuraiteilta takaisin.
Olen siis henkisesti yksinäinen.
Väliltän lähimmäisistäni, kyse ei ole siitä ollenkaan, mutta koen vuorovaikutuksen suurimman osan kanssa jäävän jollain tavoin puutteelliseksi.
Ideaalista ihmissuhteessa on tasapainossa oleva antaminen ja ottaminen puolin sekä toisin, mutta näin omalla kohdallani ei ole tuntunut oikein käyvän.
Tarkoitan mielenmaailman puolella.
Tiedostan kyllä, että ihmisillä on erilaisia mielipiteitä ja käsityksiä, enkä sanokaan, että pitäisi olla kuin minä (kirjoja, elokuvia, tanssia ja yleisesti taidetta rakastava, ihmisen hyvyyteen uskova, maailmaa parantava, hipihtävä, pasifistiksi luokiteltava, luonnosta ja eläimistä (sis. ihmiset) välittävä, vegaaniuteen pyrkivä, ristiriitainen, kyseenalaistamisenkin kyseenalaistava olio), mutta vuorovaikutus tuntuu todella jäävän jotenkin heikohkoksi, kun ajatukset eivät vain "käy yhteen".
Ehkä ymmärrät, ehkä et. Miten vain.
Halusin kirjoittaa ehkä siinä toivossa, että löytäisin jonkinlaista vastakaikua ajatuksilleni (olenhan onneton romantikko).
Toivossa on hyvä elää. Niinhän sitä sanotaan.
En tedä, mutta kokeilinpa ja sainpa koota ajatuksiani hieman ymmärrettävämmässä asussa. "Runomaisuudesta" kun henkilökohtaisesti pidän, eikä se aina välttämättä heti tai ollenkaan monelle aukea.
Niin, en kirjoittanut, minkä ikäinen, mistä tai mitä sukupuolta olen.
Ehkä siksi että olen jotenkin turtunut sellaisiin.
Vaikkakin perusasioita, joita toisesta on "ihan mukava" tietää, ne ovat, mutta niin..ehkä olen kyllästynyt ainaiseen "perusjuttuun".:) Jotain sellaista..kai.
Mutta olen kuitenkin suopea ja annan vihjeitä (lue tai älä:) :
Kuulun siihen sukupuoleen, jonka keski-ikä Suomessa on korkeampi.
Iältäni olen tällä hetkellä: Suomen itsenäistymisvuosi miinus 1900 1.
Asun kaamoksen keskellä.
Ulkonäöstäni (mitoista yms.) en vaivaudu edes vihjailemaan: nykypäivän objektisoiva, yhdenmukaistava ja vahvasti mieliä muokkaava kaupallisuusasenne on saanut minut melko varautuneeksi sellaisten puheiden suhteen.
Sen verran voin kuitenkin sanoa, että ulkoasuni puolesta minua ei pitäisi voida ainakaan mörkönä pitää. Kai.:)
p.s. En etsi miestä enkä naista, vaan etsin ihmistä.
Kirjoita, jos siltä tuntuu.:)
Miten asian nyt haluaa nähdä, tai pikemminkin mistä asiat näkee. No, ei takerruta pieneen, "epäolennaiseen".
On lauantai, ja kelloni aika näyttää vaihtuneen jo sunnuntaihin.
Mitä ihmettä täällä siis teen? Olenko yksin?
En usko.
Olen yksin yhdessä sinun kanssasi, teidän kaikkien kanssa.
Helpottaako ajatus yhtään?
Ehkä, ehkä ei.
Niin..
Tosiaan ajattelin tänne kirjoittaa. Ajattelin ilmaista ajatuksiani ja tuntojani.
Voisin jo alkuun esittää retorisen kysymyksen, "kenellä muka kiinnostaa", mutta sitä en tee.
Päätin olla ylpeä.
Ylpeä yksinäinen.
Hmm..
Taidan olla myös kahjo.
Myönnettäköön.
Absurdius on toinen nimeni, tai ainakin voisi olla.:)
Kirjoitan yksinäisten palstalle, mikä viittaa siihen, että olen yksinäinen.
Joku minut tunteva saattaisi sanoa, että ei kai asiat nyt aivan niin ole, ympärilläsihän on monen monta ihmistä, jotka sinusta välittävät.
Ei kestä kieltäminen, mutta lisättävääkin on.
Määrä kun ei tunnetusti (ainakaan minun mielestäni) takaa laatua, ja henkinen yksinäisyys ei ole sama asia kuin fyysinen yksinäisyys.
Totta, tapaan ihmisiä lähes päivittäin erilaisissa arjen toiminnoissa. Olen suhteellisen aktiivinen, siihen ainakin pyrin, sillä koen tarvetta auttaa ja tehdä hyvää. Mitä se hyvyys sitten "todellisuudessa" onkaan..
Voisin sanoa olevani kävelevä ristiriitaisuus, mikä voi ilmetä teksteistäni.
Puolustukseksi: olen ihminen.
Sivuraiteilta takaisin.
Olen siis henkisesti yksinäinen.
Väliltän lähimmäisistäni, kyse ei ole siitä ollenkaan, mutta koen vuorovaikutuksen suurimman osan kanssa jäävän jollain tavoin puutteelliseksi.
Ideaalista ihmissuhteessa on tasapainossa oleva antaminen ja ottaminen puolin sekä toisin, mutta näin omalla kohdallani ei ole tuntunut oikein käyvän.
Tarkoitan mielenmaailman puolella.
Tiedostan kyllä, että ihmisillä on erilaisia mielipiteitä ja käsityksiä, enkä sanokaan, että pitäisi olla kuin minä (kirjoja, elokuvia, tanssia ja yleisesti taidetta rakastava, ihmisen hyvyyteen uskova, maailmaa parantava, hipihtävä, pasifistiksi luokiteltava, luonnosta ja eläimistä (sis. ihmiset) välittävä, vegaaniuteen pyrkivä, ristiriitainen, kyseenalaistamisenkin kyseenalaistava olio), mutta vuorovaikutus tuntuu todella jäävän jotenkin heikohkoksi, kun ajatukset eivät vain "käy yhteen".
Ehkä ymmärrät, ehkä et. Miten vain.
Halusin kirjoittaa ehkä siinä toivossa, että löytäisin jonkinlaista vastakaikua ajatuksilleni (olenhan onneton romantikko).
Toivossa on hyvä elää. Niinhän sitä sanotaan.
En tedä, mutta kokeilinpa ja sainpa koota ajatuksiani hieman ymmärrettävämmässä asussa. "Runomaisuudesta" kun henkilökohtaisesti pidän, eikä se aina välttämättä heti tai ollenkaan monelle aukea.
Niin, en kirjoittanut, minkä ikäinen, mistä tai mitä sukupuolta olen.
Ehkä siksi että olen jotenkin turtunut sellaisiin.
Vaikkakin perusasioita, joita toisesta on "ihan mukava" tietää, ne ovat, mutta niin..ehkä olen kyllästynyt ainaiseen "perusjuttuun".:) Jotain sellaista..kai.
Mutta olen kuitenkin suopea ja annan vihjeitä (lue tai älä:) :
Kuulun siihen sukupuoleen, jonka keski-ikä Suomessa on korkeampi.
Iältäni olen tällä hetkellä: Suomen itsenäistymisvuosi miinus 1900 1.
Asun kaamoksen keskellä.
Ulkonäöstäni (mitoista yms.) en vaivaudu edes vihjailemaan: nykypäivän objektisoiva, yhdenmukaistava ja vahvasti mieliä muokkaava kaupallisuusasenne on saanut minut melko varautuneeksi sellaisten puheiden suhteen.
Sen verran voin kuitenkin sanoa, että ulkoasuni puolesta minua ei pitäisi voida ainakaan mörkönä pitää. Kai.:)
p.s. En etsi miestä enkä naista, vaan etsin ihmistä.
Kirjoita, jos siltä tuntuu.:)
Vastaukset 1
Vanhimmat
Sähköpostiosoite: [email protected]