Avaamaton arvoitus

Tämä Juhlistettu aika

valkeilla siivillä tunteiden toiveet
lumihuput peitteinä
kuurassa kimmeltävät hiput

kuin kliseet laskeutuvat
murrettujen sydämien
lyönteihin

kyynisyys kohtaa
valkeuden hohtavat siivet

arki kohtaa Juhlan

vapaus ja tämä kahle

-pyryttää valkeita hippuja-
jälkiä lumenpölyssä

kaikki maailmantiet edessä
polut vielä avaamatta

- Lahjako -

odottamassa
tässä vastatuulessa

- tule ja Avaa -
tämä Elämämme arvoitus.
10279
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 10

Vanhimmat

On minullakin lahja
paketoin sen kultapaperiin
köytin valkoisella nauhalla
katsoin sitä,, hieno
suljin lasikaappiin
olkoon lahja siellä
odottakoon

tulevaa,,

Tälläisiä ajatuksia tuli runostasi mieleen:)

Äänestä
  • Aloittaja

    Hyvältä vaikuttaa lahjasi,joka sen tulee saamaan kuin
    mieleeni tulee vuosikymmenien takaa kuinka mieli oli
    kuin salaa kurkata paketti kääröihin ja aina kova oli se
    mieluisin paketti ... eipä kai tuo aika että ihminen ole
    muuksi muuttunut,
    vaikka pehmeä paketti kuitenkin saattaa olla se
    lämpimämpi paketti ... voi voi sitä tämänkin miehen
    nuoruutta,siihen aikaan kun isä lampun osti tapaan.

    Että tämä tuli mieleeni tuosta lahjakommentistasi,joka
    oli hyvän lämpimältä tuntuva ... Siitä Sinulle : Kiitos !

    Arvannen näin tässä Joulua toivottaa kuin Uuden Vuoden
    ilotulitustakin.

    Äänestä

Kaunis valkoinen lumi peittää vain hetken,
se on hetken peitto vuorille, katoavaa,
Aurinko sulattaa ja tuo esiin rosoisuuden..
tai - - Vihreät rinteet! :)

Tehdään niitä uusia polkuja!
- Hitsi!
Jonkunhan ne on tehtävä! ;D

Iloista Jouluviikkoa, dolan, vilkuttaa Murukulta lumikengällään! :•]

Äänestä
  • Aloittaja

    Tiet kuin polutkin on itse raivattava,etenkin jos
    uusille urille lähtee että tuntemattomiin maisemiin.

    Valkeaa on ja lisää luvattu kuin pakkasherra takuu
    miehenäkin mutta vaihto-oikeudesta ei ole kuulunut
    vielä mitään - että mitähän tuo takaa lopulta ?

    Veikkaanpa että murukulta asuu metsän siimeksessä
    ja käärii erinäisiä paketteja... sääli nyt kättäsi edes,
    kun niin paljon joudut olemaan työn touhuissa.

    Vilkkautta viikkoosi,,,,eikä saa sitten omia päreitä
    polttaa ja ei paljoin jaloinkaan ole syytä lähteä
    pukkia etsimään - Kiitos iloisesta kommentistasi,
    vaikka tarkoituksella hiukka tummaa tekstiä loinkin.

    Hou hou --- Joulua lumen valkaisuilla --- olipa taas
    toivotusta kerrakseen ...m-kulta kyllä ymmärtää
    maatuvaa miesraukkaa.

    Äänestä

¤ vapaus ja tämä kahle ¤

Luin otteen kirjeestä, jonka olit lähettänyt joulupukille!
Etenkin tämä kohta jäi mieleen
- kunnolliset putkipihdit, että saa ketjut poikki.
Uskon, että saat ne ja samalla kahleet poikki.
Ja senkin tiedän, että lahjoja saavat myös ne,
jotka tarpovat vastatuulessa.

Pidin runostasi

Lunta nenänpäässä..ja eikun menoksi
puhisee Rouva Kapu;))))

Äänestä
  • Aloittaja

    Ja minä oikein tarkoituksellani tummaa nokea
    heitin vasta pestylle lumelle ... luit aivan oikein.

    Kahleet - kuin kaleeriorjat mutta minähän olen
    jo niin tottunut elämässäni moninaisia kahleita
    avamaan mutta yksi kahle on,johon ei yksin pysty.

    Vastatuuleen tarpovat saavat erityisen lahjan
    kovasta työstään - hyväntahdon aikana - mutta
    mikä tuo lahja voisi olla ... eikä kukaan voi antaa
    ees osviittaa ... siis ei sitä viittaa,vaan tiedon
    murusia lahjan sisältöön ... no kenties siellä merillä
    ollessasi tietänet siitä jotain ?

    Ai että oikein pidit runostani,nyt pärstäni jo punottaa
    kuin sillä eräällä Petterillä - Kiitos siitä ... suojaa nyt
    tuo nenän nipukkasi - Voihan Vitalis !

    Äänestä

Osuva runo sinulta tähän päivään,
hetkeen:)
Täällä pyryttää kunnolla enkä nyt
tarkoita sankkaa lumentuloa, ilma on mitä
seesteisin mutta mökissä häärivä noita edustaa
lumimyrskyä kamalampaa:))))) Ensi vuonna rikon
kaikki kahleet ellen ennen sitä lennä seinille
roikkumaan kynsistäni:)

Tykkäsinhän mie täst:)

Äänestä
  • Aloittaja

    Minä ymppäsin oikeastaan tämän runon ketaleen
    yhteen/kahteen sanaan kuin eräseen tunnelmaan,
    jota en voi paljastaa mutta sanotaan jotenkin näin,
    että elämän arkiseen makuun liittyy - näin

    Joulun alla,joka kenties itsekullakin on
    vielä avaamatta sisäkonttorissa.

    Täällä vaan hiukka että ilman lumikenkiä pärjää,
    vaikka noitaliemiä maistelemaan korpikuusen alle.

    Minulla on hyvin vahva käsitys Sinun touhuistasi
    mitä tontut ovat vihjailleet että ihan sikinsokin
    olet peittymässä lumeen,papereihin kiiltäviin että
    pakettien luvattuihin kääröihin ja vain touhusi ovat
    kuin kymmenkertaisella nopeudella liidät sinne ja
    tänne - vie tullessas ja tuo mennessäs - tyylillä.

    Olet nyt koko kansan näkyvässä Piilokamerassa.
    Touhutätinä parhaimmillaan...oi voi tätä Joulurauhaa,
    niin lempeää kiireetöntä odotusta...nyt tiedän kun
    näin noitaa "jurmutan"etten yhtäkään kopeekkaa
    tulee saamaan että kevyttä aattoa tänne nyt pukkaa.

    Kiitos - ja Oikein suurta lahjavyöryä toivotan
    nätille noidalle ... vai joko olen liian imeläksi
    muuttunut ... mutta arki kyllä pukkaa päälle
    korkoineen.

    Äänestä

Ihana runo Dolan. Se saa miettimään ja ajattelemaan asioita.

Äänestä
  • Aloittaja

    Koskaan kirjoittaja ei voi tietää miten runo mahdollisesti
    koskettaa lukijaa ja ehkä vielä lisäksi antaa jopa
    ajattelemisen aihettakin.

    Tätä kirjoittaessani en todellakaan tiennyt että miten
    tätä runoani johdattelisin "ikäänkuin summassa"jotain
    ja jostakin mutta hyvin pian kuitenkin sanat
    ajatuksineen loksahtivat paikoilleen
    ... kuin arvoituksena.

    Aika harvoin on mielessäni tiettyä,mistä haluaisin
    kirjoittaa kuin miten sitä ilmaista,se vain sitten
    kehittyy jos on kehittyäkseen suuntaan tai toiseen.

    Hyvältä tuntuu jos tästä runostani Sinulle jäi jotain,
    kuin elämämmekin on tavallaan suurta arvoitusta kun
    joudumme kohtaamaan syviäkin asioita,joihin emme
    ole valmistautuneet.

    Nöyränä - Kiitän Sinua - kommentistasi kuin
    Valoa Elämääsi Toivotan !

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


sepmuur kirjoitti:

Tämä Juhlistettu aika

valkeilla siivillä tunteiden toiveet
lumihuput peitteinä
kuurassa kimmeltävät hiput

kuin kliseet laskeutuvat
murrettujen sydämien
lyönteihin

kyynisyys kohtaa
valkeuden hohtavat siivet

arki kohtaa Juhlan

vapaus ja tämä kahle

-pyryttää valkeita hippuja-
jälkiä lumenpölyssä

kaikki maailmantiet edessä
polut vielä avaamatta

- Lahjako -

odottamassa
tässä vastatuulessa

- tule ja Avaa -
tämä Elämämme arvoitus.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu