Olet ollut mielessäni ja ajatuksissani jo tovin. En oikein tiedä milloin se alkoi, tämä tunne, vähitellen. Aluksi jopa inhosin sinua, välttelin, kummeksuin, ja nyt ollaan tässä - ikävöin sinua. Mitään ihmeellistä ei ole tapahtunut, tavallisten työasioiden kanssa vaan tavataan. En tiedä sinusta juuri mitään, toki haluaisin tietää, mutta samalla pelkään, että sinusta "paljastuu" jotain, joka murskaa unelmani, ajatukseni, toivoni. Koskaan, ikinä en olisi halunnut näin käyvän: tämä tunnetila repii palasiksi. Enkä ole oppinut MITÄÄN elämästäni, elämässäni. Taas tömähdän tietenkin maahan pilvilinnoista, niin että romisee. Miten voisin nähdä tosiasiat tosiasioina, pitää pääni kirkkaana ja keskittyä vain siihen mitä ON? Olisi jo tähän ikään (49v)luullut oppivan faktat.
Mitä tekisin...
Ikuinen luuseri(ko)
1239
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
minua? En tietääkseni ole sinua loukannut koskaan.