Rakkaus on ruma sana, kauniilla merkityksellä. Sen eteen nähdään vaivaa, sitä odotetaan ja silti aina löydetään itsemme yksin vesisateessa palelemasta. Naiivi ihastuminen muuttuu todeksi ja asiat loksahtavat aikanaan paikalleen. Ei ole täydellistä huomista, ei edes siedettävää tulevaisuutta. Vain puutteita puutteiden jälkeen, ei valoa tunnelin päässä. Tekopyhiä lauseita, kehuja, ympärillä ja koko ajan tieto omasta huonoinhuudesta. Pakotiet peittyvät usvaan, omaa pelastajaa ei ole olemassa. On vai yksinäisyys keskellä onnellisia pareja. Kateus, jota ei voi kestää. Joskus on sanottu
naisten olevan kuin parkkipaikkoja, parhaat ovat aina varattuja. Me huonot jäämme keskelle pimeää metsää, ei meidän luokse tule pysäköijiä. Olemme liian huonoja, liian mitättömiä. Miksi valita surkea, kuin voi saada täydellisenkin. Kukaan ei välitä kahvinpuruista kahvin pohjalla. Ajan kuluessa ihmiset vain katsovat säälien; ” Tuokin tuommoinen vanhapiika”. Vanha kääkkä paremmin, rumempi kuin linnunpelätin, joskus jopa säälittävä kyynel silmäkulmassa. Miksi sellaisia ihmisiä on edes luotu? Totuus, itse rumiluskaan ei tiedä vastausta siihen. Joka puskasta löytyy kuitenkin aina oma ruma ankanpoikanen, poikanen joka joskus väsyy tähän kaikkeen. Poikanen, joka haluaisi olla kuin joutsenet. Sitä mahdollisuutta ei ole kukaan koskaan antanut. On vain elämä, jota täytyy oppia elämään. Täytyy yrittää, vaikka aina epäonnistuukin. ”Kyllä se onni sieltä löytyy”. Ei prinssikään jättiläistä vaimokseen huolisi.
naisten olevan kuin parkkipaikkoja, parhaat ovat aina varattuja. Me huonot jäämme keskelle pimeää metsää, ei meidän luokse tule pysäköijiä. Olemme liian huonoja, liian mitättömiä. Miksi valita surkea, kuin voi saada täydellisenkin. Kukaan ei välitä kahvinpuruista kahvin pohjalla. Ajan kuluessa ihmiset vain katsovat säälien; ” Tuokin tuommoinen vanhapiika”. Vanha kääkkä paremmin, rumempi kuin linnunpelätin, joskus jopa säälittävä kyynel silmäkulmassa. Miksi sellaisia ihmisiä on edes luotu? Totuus, itse rumiluskaan ei tiedä vastausta siihen. Joka puskasta löytyy kuitenkin aina oma ruma ankanpoikanen, poikanen joka joskus väsyy tähän kaikkeen. Poikanen, joka haluaisi olla kuin joutsenet. Sitä mahdollisuutta ei ole kukaan koskaan antanut. On vain elämä, jota täytyy oppia elämään. Täytyy yrittää, vaikka aina epäonnistuukin. ”Kyllä se onni sieltä löytyy”. Ei prinssikään jättiläistä vaimokseen huolisi.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Rispektit sulle, ei kai sitä vois sen paremmin sanoiks pukea. Mut maastahan se pieniki ponnistaa.
No onneksi maailmassa on muutakin ku joku vitun seurustelu. Avaa silmäs ja tajuat että voitehdä paljon kaikkea, jossa ei tarvita poikaa kävelemään sun käsikoukussa.
Niihän sitä luulis, mut kun sä oot vuosia ollut yksin, etkä edes tiedä millanen se tunne on mistä kaikki puhuu, mut mitä just sä et oo koskaan kokenu ni alkaa se pikkuhiljaa kyrsiä.
Olen samaa mieltä kanssasi, aloittaja
Rakkauden takia, ihmiset kärsii. Mutta rakkaus osaa myös olla lempeä. Älä istu mököttämässä vaan tee kaikkesi jotta voisit saada omankin elämän kumppanisi. Kuten ollaan todistettu:
90% ihmisistä löytävät oman kumppaninsa ja loputki niist on sellaisii vaa jotka eivät halua omaa kumppania joten pää pystyyn!