Mites teillä on miehet lähteneet mukaan odotukseen? Ovatko jättäneet suosiolla pois ne elämän ilot, joista odottava äitikin joutuu luopumaan? Entä miten olette suunnitelleet organisoivanne arjen vauvan syntymän jälkeen? Onko perheitä, joissa mies on luvannut ottaa tasan yhtä suuren roolin vauvan hoidossa?
Meillä mies halusi pitää lapsen (pamahdin paksuksi pillereistä huolimatta) ja itselle se oli pitkän harkinnan paikka. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että rakastan häntä nin paljon, että annan hänelle sen mitä on jo pitkään toivonut (on minua lähes kymmenen vuotta vanhempi). Tähän suostuin sillä ehdolla, että myös hän jättää alkoholin pois odotusaikana ja luopuu siitä mistä minunkin täytyy luopua. Lisäksi hän on luvannut olla se, joka jää hoitamaan lasta kotiin niin, että minä saan jatkaa urakehitystäni (olen jatko-opiskelija ja teen myös opetustyötä yliopistolla). Tietysti sen aikaa joutuu olemaan itsekin kotona synnytyksen jälkeen, että oma kroppa toipuu jne. Tämä meinaa sitä, että en aio esimerkiksi imettää, jotta syötöt ja kotona olo onnistuu mieheltäkin. Onko muita, jotka ovat suunnitelleet vastaavanlaista järjestelyä tai ehkä joskus toteuttaneetkin sellaisen? Kokemuksia? Anoppi tuomitsee minut, kun olemme sitten hänellekin kertoneet suunnitelmistamme hänen mietiskellessään, että jää se sinunkin väitöskirjasi sitten pariksi vuodeksi tauolle. Miehelle tässä ei ole mitään ongelmaa, hänhän se tätä vaihtoehtoa tarjosi, kun itse pidin aborttia todennäköisempänä vaihtoehtona. Minusta se on periaatteessa ihan oikein; nainen joutuu laittamaan kroppansa peliin raskaudessa ja tämän takia on oikeudenmukaista, että mies ottaa sitten suuremman vastuun vauvasta.
Meillä mies halusi pitää lapsen (pamahdin paksuksi pillereistä huolimatta) ja itselle se oli pitkän harkinnan paikka. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että rakastan häntä nin paljon, että annan hänelle sen mitä on jo pitkään toivonut (on minua lähes kymmenen vuotta vanhempi). Tähän suostuin sillä ehdolla, että myös hän jättää alkoholin pois odotusaikana ja luopuu siitä mistä minunkin täytyy luopua. Lisäksi hän on luvannut olla se, joka jää hoitamaan lasta kotiin niin, että minä saan jatkaa urakehitystäni (olen jatko-opiskelija ja teen myös opetustyötä yliopistolla). Tietysti sen aikaa joutuu olemaan itsekin kotona synnytyksen jälkeen, että oma kroppa toipuu jne. Tämä meinaa sitä, että en aio esimerkiksi imettää, jotta syötöt ja kotona olo onnistuu mieheltäkin. Onko muita, jotka ovat suunnitelleet vastaavanlaista järjestelyä tai ehkä joskus toteuttaneetkin sellaisen? Kokemuksia? Anoppi tuomitsee minut, kun olemme sitten hänellekin kertoneet suunnitelmistamme hänen mietiskellessään, että jää se sinunkin väitöskirjasi sitten pariksi vuodeksi tauolle. Miehelle tässä ei ole mitään ongelmaa, hänhän se tätä vaihtoehtoa tarjosi, kun itse pidin aborttia todennäköisempänä vaihtoehtona. Minusta se on periaatteessa ihan oikein; nainen joutuu laittamaan kroppansa peliin raskaudessa ja tämän takia on oikeudenmukaista, että mies ottaa sitten suuremman vastuun vauvasta.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Mies on jossain määrin luopunut jostain jutuista, esim. herkuttelee sellaisilla herkuilla joista itse en pidä, kun minulta on nyt herkuttelu kielletty. Kaikki makea nimittäin maistuisi. Myös alkoholia hän käyttää vähemmän ja tupakoinnin on jättänyt kokonaan. Silti minusta miehen todellakin tulisi lupua kaikesta mistä naisenkin, koska yhteinenhän se lapsi on! Isät saisivat muutenkin helliä enemmän kumppaniaan raskausaikana, mutta oma mieheni ei ainakaan tun´nu tajuavan tätä kovinkaan hyvin :(
Minusta taas ei ole mitään järkeä siinä, että jos nainen ei voi juoda alkoholia raskauden takia niin se olisi siksi mieheltäkin täysin pannassa. En keksi siihen yhtään syytä. Toki jatkuvat yksinään suoritetut yöjuoksut ovat eri asia, mutta tällaisissa parisuhteissa harvoin raskaus on sen enempää ongelma kuin ratkaisu.
Se mistä nainen joutuu raskausaikana luopumaan on aika vähäistä: alkoholi, yletön valvominen, (ulkomaiset) pastöroimattomat maitotuotteet, maksa... miksei mies saisi halutessaan ottaa olutta ja syödä homejuustoa? On toki huomaavaista ja ihanaa jos yhdessä vältetää ostamasta kotiin herkkuja, jos toisella on ongelmana liika herkuttelu - mutta se pätee molemmin päin oltiin raskaana tai ei.
Tupakointi on tässä kohdalla selkeä poikkeus, miehen velvollisuuksiin kuuluu tukea naista tupakoinnin vähentämisessä/lopettamisessa ja olla aiheuttamatta passiivista tupakointia.
ALOITTAJALLE: Naapuri tekivät noin. Tosin raskaus oli suunniteltu. Miehen pitkän rankutuksen jälkeen nainen suostui tekemään miehelle lapsen - ja juuri noin, hän teki lapsen miehelle, ei heille. Isä hoito lapsen loistavasti, nainen keskittyi rauhassa uraansa. Vähän sivusta seuranneena näytti tietysti oudolta kun kyseinen äiti ei juuri osoittanut kiintymystä lastaan kohtaan, mutta toisaalta jokainen osoittakoon tunteensa omalla tavallaan ja vaikka heillä oli niin niin en tarkoita että teillä olisi.
Minunkin mielestäni on melko huvittavaa vaatia miestä luopumaan kaikesta, mistä nainen joutuu luopumaan. Siis miksi pitäisi? Sehän on lapsilla yleistä, että "kun mäkään en saa niin miksi toi saa", mutta ei kai nyt aikuisen ihmisen tarvitse niin lapsellinen olla? Eiköhän nyt aikuiset ihmiset kestä, jos toinen vaikkapa juo olutta vaikka toinen ei voikaan. Valitettavasti se nyt vaan on niin, että se nainen on raskaana, mies ei, joten en voi käsittää miksi miehenkin pitäisi kieltäytyä kaikesta mistä nainen joutuu sen yhdeksän kuukautta kieltäytymään.
en todellakaan oo vaatinu miestäni lopettamaan asioita joita en ite saa tehä. Miks pitäs? jos homma olis toisin päin niin että mies olis se joka kantas vauvaa sisällään niin en usko että ite olisin tupakointia lopettanu.
niin kauan kun ei altista minuu passiiviselle tupakoinnille saa tupakoida niin paljon kun sielu sietää. meillä ei oo tapana määrätä toiselle mitä saa tehä ja mitä ei.
Eihän tässäkään alkoholin, tupakan ja herkkujen suhteen ole kyse pakottamisesta, vaan siitä että on oikeudenmukaista, että jos nainen "uhraa itsensä" miehen toiveelle saada lapsi, on oikein että mies on mukana odotuksessa, eikä kiusaa hauskanpidosta luopunutta naista menemällä itse. Tähän kuuluu se, että ei juosta kavereiden kanssa ulkona viinaa kittaamassa, kun ei odottava äitikään voi. Eikä myöskään vedellä kotona (toki yksi saunakalja tms. on ookoo). Meillä tähän liittyy erityisesti se, että olemme molemmat viettäneet melko menevää elämää, eli ystäviä on tavattu usein juuri viikonloppuisin illanistujaisissa ja baareissa. Tämä elämänmuoto on ollut siis olennainen osa arkeamme (vaikkei todellakaan mitään juoppoja olla) ja se on usein myös nautittavaa. Nyt kun minun on täytynyt siitä luopua, olisiko oikein että mies saisi jatkaa vaikka hän juuri lasta halusi? Miehelle ei kyllä ole ollut oneksi mikään ongelma pysyä lupauksessaan =)
tuo naisen "uhrautuminen" on ihan väärä peruste kieltää myös mieheltä kaikki. Kannattaisi varmaan miettiä kaikki arvot uusiksi jos koko elämän sisältö on tähän asti illanistujaisissa ja baareissa.. Valitettavasti ihmislaji ei ole hermatofrodiitti, sillon naisen ei tarttis "uhrautua" :D
Loppujen lopuksi aloittaja ei tehnyt aborttia, joten raskauden jatkaminen on tietoinen päätös myös häneltä. Pöyristyttävää tekstiä noin muutenkin.. Toki onnistuu varmasti että mies on pienen lapsen kanssa kotona, onhan isä yhtälailla lapsen vanhempi kuin äitikin. Imettämisestä pidättäytymiseen aika itsekäs peruste mutta jokainen tyylillään (EN ole imetysfanaatikko..)
Komppaan nimin. niiinn ja seuraavaa kirjoittajaa. Lapsellista tuo jos mäkään en saa ni ei toikaan. Onko se alkoholista(kin) luopuminen niin kova paikka että kieltää myös kaiken kumppaniltaan. Omassa parisuhteessa alkoholilla ei ole ikinä ollut niin keskeinen ja tärkeä asia ettei siitä pidättäytyminen ole mikään ongelma (vaikka kova olinkin bilettämään ennenkuin ukkoni kanssa asetuin aloilleni..) Ja kyllä meidän perheeessä mies saa ihan vapaasti kavereiden kanssa ja ottaa alkoa jos mieli tekee, tosin tämä tapahtuu ehkä kerran kuussa tai harvemmin, mutta silti,ei ole multa pois! Muutenkin on ollut tukena ja tsemppinä,keskimääräistä hankalampi raskaus itellä.
Ja nuo raskaudenaikaiset listat siitä, mitä saa ja mitä ei saa syödä ovat suosituksia, mutta tuskin kellään luulisi olevan kauhea ongelma olla ilman muutamaa ruoka-ainetta 9kk, kyse on kuitenkin syntymättömän lapsen edusta..
Hohhoijaa..
ei kiusaa hauskanpidosta luopunutta naista? voi elämä :D miltä siusta tuntuis jos miehes kieltäis siulta jotain nautintojas? eihän se nyt sen miehen "vika" ole että nainen "joutuu" raskausajan olemaan juomatta ja juhlimatta. miks miehen täysyis "kärsii" samalla?
en pakottas rakastamaani ihmistä luopumaan jostain mistä se nauttii ja mistä ei kuitenkaan ole miulle mitään haittaa.
Ööö
Aloittajan pointtihan taisi olla se, että jos mies on varta vasten suostutellut kumppaninsa pitämään lapsen, vaikka tämä ei sellaista välttämättä haluaisi ja nainen uhraa itsensä MIEHEN TAKIA, ei siksi että itse haluaisi lapsen, niin silloin on ehdottomasti oikein ettei mieskään juokse odotusaikana baareissa ja lapsen synnyttyä todella ottaa sen suuremman vastuun. Ainoa käytännöllinen muttahan tuossa on se imetys, mutta tässä maailmassa kasvaa paljon erinäisistä syistä pulloruokittuja terveitä ja onnellisia lapsia. Ja kyllä mahdollisimman pikainen palaaminen työn ja uran pariin no ehdottomasti parempi syy olla imettämättä, kuin joku "ku mun tissit rupsahtaa"-perustelu.
Ja joo, ei ole "miehen vika", että nainen joutuu olemaan juhlimatta raskausajan, mutta onhan se sen miehenkin asia ja lapsi! Onko silloin oikein, että nainen möhnöttää surkeana maha paksuna kotona, kun mies pitää hauskaa? Ei todellakaan.
Täällä taitaa olla surullisen paljon näitä alistetun roolinsa hyväksyttyjä pullantuoksuisia (tulevia) äitiparkoja, jotka itse edistävät naisten alisteista asemaa lasten ja kodin hoitajina...voi voi.
Miksi pitää kärjistää niin raa'asti? "Onko silloin oikein, että nainen möhnöttää surkeana maha paksuna kotona, kun mies pitää hauskaa?" Aika moni puolusti miehen oikeutta SILLOIN TÄLLÖIN juhlia ystäviensä kanssa. Eikä mikään pakko ole möhnöttää surkeana kotona niinä iltoina kuin näin on. Minun kaveripiirissäni ainakin miehet on saaneet mennä niin kuin ennenkin, koska kenelläkään ei ole tapana juhlia ja juoda ylen määrin. Vaimot ovat niinä iltoina sitten pitäneet vaikka tyttöjen iltoja, olivat sitten raskaana tai eivät.
ai vielä alistettuja kotirouvia? enemmän tulee mieleen että ne miehet on aika alistetussa asemassa jos vaimo sanelee mitä saa tehhä ja mitä ei :D
...mies on vähentänyt alkon käyttöä, ei ole lähtenyt kuppiloihin (aiemmin käytiin yhdessä noin 1 x 2-3kk) ja on lopettanut tupakoinnin tilanteissa joissa altistuisin savulle (lähinnä automatkat).
Alkuraskaudessa tein jonkinlaisen numeron alkonkäytöstä, ihan syyttä suotta, koska ei ole juominen miehellä lähtenyt mitenkään hanskasta (viettänyt humuvuosia riittävästi ennen meidän suhdetta, kai). Juo olutta kotosalla, viikossa menee mäyräkoiran verran eikä se minua haittaa koska juo 1-2ploa illalla eli en ole nähnyt ukkoa huppelissa sitten...heinäkuun?
Ruuista ei ole ollut mitään, joudun muutenkin vahtimaan painoani, joten raskaus ei ole muuttanut mitään. Mies ostaa joitakin herkkuja, minä treenaan itsekuria ja syön kohtuudella. Raskausaikana kielletyt herkut kuten juustot eivät ole ongelma, jos mies tahtoisi välttämättä syödä jatkuvasti herkkuani sinihomejuustoa niin voisin syödä oman osani vaikka lämpimissä voileivissä. Mutta eipä ole minkäänlainen onkelma tämäkään.
Mies on ollut projektissa mukavasti mukana. Alkuaikojen väsymyksessä ja lievässä pahoinvoinnissa oli ihanaa kun joku sympatiseerasi. Miehellä on äänekkäitä harrastuksia, mutta on rajoittanut niitä jotta saan nukkua rauhassa & riittävästi. Sekin on tuntunut ihanalta.
Myönnän että ajattelin jossain vaiheessa tosi mustavalkoisesti raskaudesta ja lapsesta työnjaon osalta. Eli kun nainenkin uhrautuu ja kärsii, saa mieskin luvan kärvistellä. Niin no, enhän pitkään edes halunnut lasta, tuntui että kaikki hyvä loppuu siihen. Kuitenkin ajatukset ja asenteet muuttuu. Nyt en koe luopuvani mistään elämää suuremmasta raskauden ja lapsen vuoksi. Olen myös urasuuntautunut, mutta olen ajatellut asian niin että työuraa on jäljellä äitiysloman jälkeen liki 30 vuotta, eiköhän siinä ajassa ehdi itseään toteuttaa. Ja onhan tuota työelämää jo nähtykin, on kaksi korkeakoulututkintoa jne. eli ihan on ok aika katsella vaihteeksi vaikka lapsiperheen arkea.
En tuomitse missään tapauksessa toisenlaisia ratkaisuja, mutta minulle on ollut selvää että jos lapsi hankitaan, jään kotiin hoitamaan. Mies osallistuu tottakai hoitoon ja tuen mahd. mukaan hänen ja lapsen suhteen muodostumista vetäytymällä välillä taka-alalle, mutta kannan isomman hoitovastuun lapsesta koska mies on se, jonks pitää päivisin jaksaa töissä. En voi enkä halua siis määritellä millimetrin tarkasti että kumpikin tekee tasan puolet. Mies on paljon kotona työskentelevä yrittäjä, joten tulee olemaan läsnä lapsensa arjessa varmaan enemmän kuin kodin ulkopuolella työskentelevä isä. Näin ollen kaikki tuntuu lutviutuvan luonnollisesti, enkä koe että olisin nyt menossa väkisin hellan ääreen. Hankin lapsen ja jään kotiin koska haluan tehdä niin. Vaikken pitkään halunnutkaan lasta, olin jo silloin varma että jos muutan mieleni, minusta tulee varsinainen leijonaemo...teen kaikkeni lasten eteen. Toivottavasti terveellä tavalla...
Mä en voi raskaana ollessani nauttia alkoholia ja tiettyjä elintarvikkeita. Mutta saan kantaa yhteistä lastamme, saan kokea vahvoja tunteita ja tuntemuksia - osa on epämiellyttäviä mutta niin on krapulakin. Mä koen myös niin että saan olla kotona lapsen kanssa. Mä koen siis asian niin että äitiys antaa mulle myös paljon, paljon sellaista mitä mies ei voi kokea; joten miksi ihmeessä pitäisi tässäkin samanarvoistaa kaikki ja lukita viinakaapin ovet... Jos mieheni saisi laktoosi-intoleranssin tai diabeteksen niin en minä sen takia lopettaisi kaikkien maito- ja sokeriherkkujen nauttimista kuitenkaan :)
tuossa oli hyvin sanottu! nimenomaan kyllä se on minustakin enemmän miehen HÄVIÖ ja HÄN on se joka jää paljosta paitsi, eikä se äiti joka "maha pystyssä kotona vaan möllöttää".
Meillä on tilanne sellanen ettei mies juo alkoholia ollenkaan koska ei pysty. Joisi varmaan jos voisi. eikä hänkään ole minua pakottanut loppuelämäni kestävään raittiuteen, vain koska hänkään ei voi juoda.
Mutta hyvä pointti tuo diabetes ja laktoosi-intoleranssi juttu :)
Eihän laktoosi-intoleranssi tai diabetes ole verrattavissa raskauteen ja sellaisen lapsen odotukseen, jota nimenomaan Mies toivoo :D En minäkään pyytäisi miestä lopettamaan juomista jos saisin jonkun sairauden, joka rajoittaisi elämääni. Mutta kun kyse on siitä, että uhraan kroppani miehen pitkäaikaiselle toiveelle saada lapsi, on oikein, että hän on sitten todella mukana myös raskausaikana ja syntymän jälkeen ottaa päävastuun. Eikö? Ja korostan tässä sitä, että mies todellakin tiesi mitä se ottaa, kun suostutteli minut pitämään lapsen ja asioista keskustelin. Eli en ole kiristänyt vaatimuksia epäreilusti jälkikäteen, vaan keskustellessamme lapsen pitämisestä sanoin suoraan, että minusta ei sitten kotiäitiä tule, edes puoleksi vuodeksi. Ja että en aio hyväksyä sitä, jos hän kiertää juhlimassa viinan kera raskausaikana, koska minulle raskausaika ei ole mitään autuutta, vaan todella se tuntuu ajoittain ikävältä "maha pystyssä möhnöttämiseltä". Miehelle nämä "vaatimukset" olivatkin sitten ihan sivuasoiota, pääasia että saisi lapsen. Ja jos tänne nyt joku tulee kauhistelemaan että voi lapsi parkaa, niin voin sanoa, että mies ihan varmasti huolehtii siitä hyvin ensisijaisena huoltajana. Minä pysyttelen taustalla hankkien elantoa ja tukien toki myös hoidossa.
täytyy kyllä sanoa että jos hankkii lapsen vaan miehen mieliks, niin sitten on päässä jotain vikaa. Todella outoa käytöstä molemmilta. Kyllä lapsen hankinta pitää olla sellnen asia että molemmat sitä tahtoo kun siihen ryhdytään.
Ai sinä olet vaan se uuni teidän pullalle, ja kun se syntyy niin tyrkkäät isälle että no siinä on lapsi ja häippäset töihin "ansaitsemaan rahaa"?
ihan nolottaa puolestas..
TUO ON KAMALAN KUULOSTA!!! uhraat kroppasi miehen pitkäaikaselle toiveelle? mikä oma suhtees sitten on tulevaan lapseen? miltä tuntuu sitten kun on raskausarpia ja rinnat roikkuvat, alat varmaan syyttää lasta jota et edes halunnut tai sitten miestä jonka vuoksi teit sen lapsen. voi herranjumala!
oli niin tohkeissaan lapsen tulosta, että ihan itse lopetti iltajuoksut ja saunaoluet. Vielä enemmän isä oli tohkeissaan lapsen synnyttyä, että ei halunnut enää mitään sellaista. Ei siinä mitään pakottaa ole tarvinnut. Tärkeetä minusta on se, että me äidit varsinkin lapsen syntymän jälkeen osataan joskus vetäytyä ja annetaan tilaa isän ja lapsen alusta alkaen kehittää omaa suhdettaan.
huh mikä akka ap-kirjoittaja.
Ihanko teit suuren uhrauksen jättäessäsi lapsen henkiin???? Ja minkä uhrauksen, jos kuitenkin lykkäät vastuun toiselle osapuolelle? Eikähän miehesi olisi voinut hommata jostain vaikka sijaissynnyttäjän, olisi ajanut saman asian.
Aika tunneköyhä naiseksi, ellei sitten provoilua koko juttu!
Mutta jos tosiaan tosijuttu, onneksi lapsi saa tod.näk. rakastavan vanhemman toisesta osapuolesta, kun äiti vaikuttaa olevan noin laskelmoiva ja kylmä nauta, ei ihan kehittynyt tai kasvanut aikuiseksi tunnepuolella. Sori vaan.
Täällä jotkut lähtivät jo aika tuomitseville linjoille aloittajan suhteen, mutta faktahan on ettei kaikki naiset pidä äidiksi tulemista elämänsä tärkeimpänä asiana. Eikä siinä mitään, ei se tarkoita tunne-elämän kehittymättömyyttä tai laskelmoimista. Olen tavannut tunne-elämältään köyhiä äitejä jotka ovat tehneet lapsen nimenomaan laskelmointimielessä, vaikka sitoakseen miehen/lapsen isän itseensä.
Se on sitten eri asia, pitäisikö lapsen hankkiminen jättää kokonaan, jos itse kokee lähinnä uhrautuvansa toisen mieliksi. Uhrautuminen toisen mieliksi on siksi vaarallista, että pettymys, katumus ym. ei-niin-kivat seuralaiset saattavat tulla vastaan sitten kun homma syystä tai toisesta lakkaa toimimasta. Elikkä mitä sitten jos isä väsyykin hoitamaan lasta, haluaa lähteä toteuttamaan itseään työelämään, muuttaa mielensä työnjaon suhteen tms. Näin ei välttämättä käy, mutta elämässä on kaikki mahdollista. Silloin keskustelun aloittaja on - jos ei myös oma mieli ole muuttunut - sikäli inhottavassa asemassa ettei ole mitään "juridista oikeutta" olemassa, minkä turvin voisi vetää miehen vastuuseen lupailuistaan. Aika äkkiä ollaan juupas-eipäs -väittelyssä ja siinä kohtaa säälittäisi eniten lapsen asema.
Jos on itsekin ollut jossain määrin tekemänsä muutoksen takana, on paljon helpompi luovia muuttuneessakin tilanteessa & hyväksyä että olosuhteet muuttuu.
Miksi haukut aloittajaa naudaksi? Miksi on niin paha juttu, jos toinen keskittyy vähän enemmän muuhun sillä aikaa kun päävastuun ottaa toinen ainakin jonkin aikaa? Suurimmassa osassa suomalaisista perheistä kuitenkin tehdään niin jatkuvasti.
Tässä suhtautumisessa näkee nimenomaan suomalaisten naisten vanhakantaisuuden; jos mies on se vähemmän lasten hoidossa ja kasvatuksessa mukana oleva osapuoli, joka tekee uraa ja hankkii rahaa perheeseen, niin siinä ei ole mitään ihmeteltävää (näinhän se useimmiten menee!). Mutta jos jossakin perheessä on käännetty roolit toisin päin, niin johan se nainen on kamala ja kylmä ja tunteiltaan kehittymätön "nauta" :D
AP ei ole käsittääkseni missään vaiheessa sanonut, että hän ei lainkaan osallistuisi lapsen elämään, vaan että heillä mies on se päävastuullinen. Mitä pahaa tässä on?
PS. Naudat huolehtisivat vasikoistaan kovin mielellään ja usein tämä varhainen vierottaminen on kovin tuskallista puuhaa myös emolehmälle, että huono vertaus sinänsä.
ja tässä loistaa "ihana" sex and the city-sukupolvi, jossa naisille on tärkeintä päteminen, ja osoittaminen että ovat parempia kuin miehet.
Ei tässä nyt kyse ole siitä etteikö ne roolit sais olla toisin päin, vaan aloittajan viesteistä saa sellasen käsityksen, ettei hän tahdo lasta lainkaan ja kuten itse käyttää ilmaisua "uhraa" kehonsa jotta mies saisi lapsen. ja sitten kun se lapsi on pihalla niin jatkaa nopeasti elämäänsä niinku mitään ei ois tapahtunu. Siinä ei vaan oo järjen hiventäkään että tekee lapsia jos ei itse halua.
ainakaan minun "mieheni" ole sen kummemmin tapojaan muuttanut. itseasiassa tämän raskauden aikana on jopa pahentunut, se siitä miehen roolista. juo yhä enemmän ja enemmän kaiken vapaa-aikansa. käy kuitenkin töissä,mutta on aika saita kaikelle mitä vauvalle olisi tarpeellista ostaa. ja sen vuoksi tunnen itseni usein todella yksinäiseksi (minulla ei ole tällä paikkakunnalla ketään todellista ystävää), ulkopuoliseksi (muut lähtee vaan dokaa baariin ja mua ei huomata). onneksi ei asuta sentään yhdessä että minulla on oma koti jossa saan olla rauhassa, rakentaa kotia vauvalle ym. kyllä minä kuitenki mieluummin valitsisin ehjän perheen tulevalle pienokaiselle mutta toista en siihen ala taivuttelemaan.