heippa vaan kaikille!
Alkaa huumori loppumaan vähitellen..
Aloin surustelemaan jokunen vuosi sitten miehen kanssa ja saimme yhteisen lapsen. Miehelläni 2 lasta entisestä suhteestaan (mitä en hajottanut) vaan aloimme seurustella yli 2 vuotta eron jälkeen.
Olen kuunnellut nyt muutaman vuoden ex naisen jatkuvaa uhkailua, piinausta, riidan haastamista..
Lapset ovat minua vastaan koska äiti sanoo niin että minä olen paha, vaikka kaikkeni yritän että saisin lastenkin hyväksynnän.
Lapset ovat hyvin pieniä vielä (molemmat alle kouluikäisiä)
Miten ihmeessä pystyn ajattelemaan vielä valoisaksi meidän perhe-elämää kun tuntuu että kaikki mitä teen on väärin. Tuntuu ettei mies puolusta haukkumisilta ja lapset saavat sanoa ja tehdä mitä vaan.
Olisiko parempi kun pistäs kamat kasaa ja häipyisi pois. Yhteinen lapsikin kärsii kun mies pahalla tuulella kokoajan kun toistesta päästä kiukutellaan ja sitten kotonakin kiukutellaan.. Kun kumartaa yhteen suuntaan pyllistetään toiseen..
olemme jatkuvasti ahdingossa ja luulen sen johtuvan ainakin entisestä elämästä.
Ja joo.. näen vaivaa kyllä jatkuvasta provosoinnista..
ÄRSYTTÄÄ..
pITÄISKÖ OLLA HILJAA VAAN JA ANTAA AJAN KULUA, SILLÄ AINA KUN KESKUSTELEMME ASIASTA SE JOHTAA JONKIN ASTEEN RIITAAN..
ei kiva =( en haluaisi olla yhtä lapsellinen kuin ex mutta tuntuu että menen vielä lapsellisemmaksi kun kitisen asioista.
Alkaa huumori loppumaan vähitellen..
Aloin surustelemaan jokunen vuosi sitten miehen kanssa ja saimme yhteisen lapsen. Miehelläni 2 lasta entisestä suhteestaan (mitä en hajottanut) vaan aloimme seurustella yli 2 vuotta eron jälkeen.
Olen kuunnellut nyt muutaman vuoden ex naisen jatkuvaa uhkailua, piinausta, riidan haastamista..
Lapset ovat minua vastaan koska äiti sanoo niin että minä olen paha, vaikka kaikkeni yritän että saisin lastenkin hyväksynnän.
Lapset ovat hyvin pieniä vielä (molemmat alle kouluikäisiä)
Miten ihmeessä pystyn ajattelemaan vielä valoisaksi meidän perhe-elämää kun tuntuu että kaikki mitä teen on väärin. Tuntuu ettei mies puolusta haukkumisilta ja lapset saavat sanoa ja tehdä mitä vaan.
Olisiko parempi kun pistäs kamat kasaa ja häipyisi pois. Yhteinen lapsikin kärsii kun mies pahalla tuulella kokoajan kun toistesta päästä kiukutellaan ja sitten kotonakin kiukutellaan.. Kun kumartaa yhteen suuntaan pyllistetään toiseen..
olemme jatkuvasti ahdingossa ja luulen sen johtuvan ainakin entisestä elämästä.
Ja joo.. näen vaivaa kyllä jatkuvasta provosoinnista..
ÄRSYTTÄÄ..
pITÄISKÖ OLLA HILJAA VAAN JA ANTAA AJAN KULUA, SILLÄ AINA KUN KESKUSTELEMME ASIASTA SE JOHTAA JONKIN ASTEEN RIITAAN..
ei kiva =( en haluaisi olla yhtä lapsellinen kuin ex mutta tuntuu että menen vielä lapsellisemmaksi kun kitisen asioista.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Se on sun miehen tehtävä pistää ex-akka ruotuun. Jos se ei sitä tee tai edes yritä tehdä, ei lupausta selkeämmästä huomisesta ole, ikävä kyllä.
Itselläni oli sellainen tilanne että olin jo valmis eroamaan miehen ex-akan takia, vaikka onneksi meillä miehen lapset tykkäsivät minusta, olivat sen verran isoja että kykenivät itse päättelemään asioita. Onneksi mies tajusi tilanteen ja pisti ex:nsä ruotuun.
Nyt kaikki on hyvin, mies on yhteydessä exnsä vain mailitse noin 5*vuodessa. Hänen puheluihinsa ei vastata.
Tsemppiä !
Meillä oli riitaisa ero ja just tapaamisriitoja. Olis kaikki alkanut mennäkin vähitellen oikein ja järjestyä,mutta yht,äkkiä uusikko puuttu ja taas alko uus riita.Uusikko ei hyväksyny,et olisin väleissä ex-mieheni kanssa. No se meni siihen et uusikko sanoi,et pistät exän kuriis tai hän lähtee..Siis sen pölläkän jälkeen,kun me oltais saatu asiat jo järjestymään..No,tietenkin mies teki niinkuin uusikko sanoi,koska olishan se muuten joutunu omilleen..pari vuotta tehtiin uusikon mieliks,et ei soiteltu ja tapaamiset livakkaa..mutta sitten exäni ilmeisesti sai tarpeekseen,kun ei saanut/voinut sopia asioistani kanssani kuinkaan,eikä vaihella kuulumisia..Joten ero heille tuli. Eikä luojan kiitos eksäni halunnut lapsia sen kanssa. Nyt hänellä on uusi uusikko ja hän hyväksyy eksäni menneisyyden ja meidän yhteydenpidon ja uskonpa,että eksäni rakastaa ja on onnellinen hänen kanssaan!!
Mikä tarve näillä ex:llä on hankaloittaa miestensä uutta elämää.
Itsekin olen ex, mutta mua ei paskaakaan kiinnostanut ex:n elämä. Pidin pääasiana et tapaa lapsiaan.
Meillä ei riidat tulleet mun puuttumisesta vaan siitä et miehen ex puuttui, kuvitteli voivansa sanella asioita jotka vaikuttivat koko meidän perheeseen, siis myös minuun ja lapsiini. Käsittämätöntä !
Nyt on akka ruodussa ja perheen asioista päätetään minä ja mies.
Luulisin että meille ex:lle on tärkeintä yhteisten lastemme hyvinvointi ja oikeudet. Jos yhteisiä lapsia ei olisi, ei kai olisi mitään syytä pitää yhteyttäkään? Miksei mies voi sopia lasten asioista edelleen (kuten ennenkin) vaikka alkaakin seurustella uuden kanssa? Tai miksei voisi antaa aikaa ja rakastaa entisiäkin lapsia vaikka uusiakin tulisi? Tässä on se ongelma, kun "uusikko" astuu kuvaan, lapset kärsivät. Miestä ei enää kiinnosta tulla juhliin, ei lasten asiat, ei tapaamiset tai niitä siirrellään omien menojen mukaan miten sattuu. Kyllä se vanhemmuus on säilyttävä erosta huolimatta. Meille ex-vaimoille ei lasten yhteishuoltajuus muutu yksinhuoltajuudeksi vain siksi että isälle tulee "uusikko" kuvioihin. Mutta ikävä kyllä näin se usein oletetaan sieltä "uusikon" suunnalta. Joskus jopa ihan kiusalla laitetaan mies valinnan eteen lasten tärkeinä päivinä (esim. kevätjuhlat), että meillä olisi nyt tätä ja tätä, valitse. Tietäähän sen mitä mies valitsee, lapsilta saa pyyteetöntä rakkautta edelleen, mutta "uusikko" voi laittaa vaikka jalat ristiin ja nalkuttaa taukoamatta. Voi kun nämä isät osaisivat ottaa "uusikokseen" aikuisia naisia, joilla olisi hyvä itsetunto ja ymmärrys mitä on olla vanhempi lapselle.
Itselläni kun ei moisesta ole kokemusta.
Mieheni kanssa aikoinaan puhuttiin että lapset tulee AINA ensin, meille molemmille.
Ja tästä myös on lähdetty. Omalla kohdallani kaikki meni sikäli hyvin että oma ex;ni löysi naisen johon lapseni ihastui kovasti. Vaikka ex välillä olikin ottam$atta lastaan luoksensa ja oli hänelle suorastaan inhottava, en KOSKAAN syyttänyt siitä ex:n vaimoa. Minusta se oli miehen päätös.
Mieheni kohdalla taas, hän opetti ex:nsä että tämä pystyi pitkään eron jälkeen sanelemaan miehen elämää lasten kautta. Siinä pelossa ettei ex anna lasten tavata isäänsä, mieheni suostui kaikkeen.
Tähän en minä suostunut ! Ne oli kuitenkin asioita jotka yhteenmuutomme jälkeen vaikutti itseni lisäksi myös lapseeni.
Minusta oli käsittämätöntä että jouduin elämään sen mukaan mitä Perheen Ulkopuolinen ihminen saneli. Tuosta on onneksi päästy, tosin vieläkin välillä tulee tilanteita, jossa miehen ex vetää pidemmän korren. Hän käyttää lapsia törkeästi kiristyskeinona, ja lasten vuoksi mies on valmis mihin vaan...
Juu ei auta sinun on puututtava asiaan heti ja äärimmäisen selkeästi ja tiukasti. Älä riitele, melskaa vaan laita rajat. Vaarana on, että jos et niin tee piina jatkuu ja siitä kärsivät kaikki. Kun katkeroidut hajoaa suhde jokatapauksessa. Ensimmäinen jonka joudut laittamaan koville on miehesi sillä hän voi taas vaikuttaa lapsiin.
Hmmmm yhteinen kakara ? ja miehen entiset alle kouluikäisiä ja olette seurustelleet...
voi jumankekka juu, sitä se teettää kun aivot eivät toimi..
Sinäpä sen tiedät.
Avaajalla on taas tyypilliset uusioperheen murheet. Hirveällä sählingillä uuteen suhteeseen vain ja entisestäkään ei ole kunnolla selvitty. Rakkaus on NIIIIIN ihanaaaaa, mutta jossakin vaiheessa alkaa, kas kumma, tulla arki eteen ja sitten alkaa se mussutus.
Oikeasti järkyttää suomalaisten aikuisten naisten toilailu nykypäivänä. Ensin tutustutaan mieheen, jolla on menneisyys lapsineen. Sitten, sen sijaan, että koetettaisiin saada palapeli jotenkin toimimaan, hankitaan LISÄÄ jälkikasvua sotkemaan homma lopullisesti! Ja kaikki lapset pieniä, siis alle kouluikäisiä? Missä ihmeessä se JÄRKI siis todellakin ON?
Tätä puolta uusperheellisistä en ymmärrä. Lasten pitäisi AINA olla ykkösasia, olivatpa he sitten entisen tai nykyisen puolison kanssa hankittuja. Lasten edun pitäisi mennä yli muun ja heidän olonsa pitäisi olla turvallinen ja elämänsä niin tasainen kuin vain eron syövereissä voi olla. Käytännössä melkoisen suuri osa ihmisistä käyttäytyy kuin jotkut saippuasarjojen hahmot; ihmissuhdesyövereissä ei ilmeisesti aina edes muisteta, että lapsia on mukana kuviossa ja heidät on huomioitava.
Kun löydät itsellesi kumppanin, jolla on menneisyys, se menneisyys ei katoa mihinkään. Mukana saattaa sieltä menneisyydestä tulla niin hyviä kuin huonojakin asioita. Mitään mystistä taikakeinoa ei kuitenkaan ole siihen, että vaikkapa pitkä avioliitto tuosta vain katoaa ja koko elämä on yhtä uusioperheen kristallinkirkasta auringonpaistetta, kun todellinen rakkaus on vihdoin löytynyt. Sellaista on vain saippuasarjoissa, valitan. Arkielämästä moinen hömppä on kaukana.
Osa tänne kirjoittavista naisihmisistä on ilmiselvästi reilusti alle kolmekymppisiä ja äärimmäisen lapsellisia. Tyypilliseen nykyihmisen tapaan hirvittävää hötkyilyä ihmissuhdeasioissa ei nähdä ollenkaan hölmönä vaan aivan normaalina. Siinä, että vaikkapa omat pienet lapset jättää 1-vuotiaana tai jopa nuorempinakin, ei nähdä mitään kyseenalaista tai kummallista tai vastuutonta. Jos on pieni ryppy rakkaudessa ja elämä ei ole ihqua koko ajan, ero vain päälle! Ja kun se "tosirakkaus" sitten löytyy, aletaan ex-puolisoa morkkaamaan hirveäksi akaksi ja siinä omassa ihannemiehessä ei nähdä ensimmäistäkään vikaa, vaikka realiteetit ovat selvästi havaittavissa!
Ihmisten elämä on ilmeisesti nykyisin kuin jonkinlaisessa jatkuvassa BIG Brother-show:ssa. Tärkeää on se, että kaikki näyttää ulospäin hienolta ja mitään todellista vastuuta ei kukaan kanna. Lasten kaltaiset tekijät ovat vain hidasteita ja tärkein asia maailmassa on oma, lyhyen tähtäimen tyytyväisyys.
Toiminnan on oltava äärimmäisen nopeaa ja kun sitten kiireessä tulee tehtyä virheitä, on niitä alettava vauhdilla korjaamaan. Ja tokihan parhaat neuvot löytyvät Internetin keskustelupalstoilta!
Avaajalle voisin sanoa, että kokeile täss'ä vaiheessa AJATELLA ja HARKITA tilannetta. Ota nyt käyttöön aivot ja mieti, oletko halukas lyömään kaiken hajalle. Onko suhteesi miehesi kanssa muuten hyvä ja johtuuko kaikki vain ulkopuolisista tekijöistä? "Saimme yhteisen lapsen". Koko lause on jotenkin korni. Lapsiko putkahti tuosta vain taivaalle? Ilmeisesti kävi juuri niin.
Ihan jokaiselle keskustelijalle ja lukijalle suosittelisin niin ehkäisyn kuin mielenmaltinkin käyttöä. Kun perustatte uuden parisuhteen entisen kaaduttua, yrittäkää saada kokonaisuus sujumaan aivan rauhassa. Joskus näyttää siltä, että uusi perhe perustetaan vain siksi, että toinen saataisiin sitoutumaan parisuhteeseen. Ilmeisesti varsinkin naisille näitä pillerin unohtamisia yms. sattuu todella helposti. Ja kun kaikki on muutaman viikon tukevan seurustelun jälkeenkin ihanaa, siitä vain uusperhe kasaan! Ja muutaman ajan päästä tänne kitisemään, kun sitä ihanaa kumppania ei ihme kyllä lyhyen yhdessäolon jälkeen kunnolla tunnettukaan!
En edes viistinyt lukea sepustustasi loppuun kun heti alkumetreillä näytit ettet ole lukenut aloittajan kirjoitusta. Taidat vaan haastaa riitaa, kun et muuta osaa.
Pakko kuitenkin sen verran kommentoida tuota sun kirjoitusta:" Hirveällä sählingillä uuteen suhteeseen vain ja entisestäkään ei ole kunnolla selvitty."
Suora lainaus aloittajan viestin ALUSTA: "aloimme seurustella yli 2 vuotta eron jälkeen."
Kokeilepa matikkaa. Tutki lauseiden sisätöä:
"Aloin surustelemaan jokunen vuosi sitten miehen kanssa ja saimme yhteisen lapsen."
"Miehelläni 2 lasta entisestä suhteestaan (mitä en hajottanut) vaan aloimme seurustella yli 2 vuotta eron jälkeen."
"Lapset ovat hyvin pieniä vielä (molemmat alle kouluikäisiä)"
Mielenkiintoisen oloinen yhtälö kokonaisuutena. Vaikuttaa siltä, että se uusi ihana rakkaus ehkä löytyi vasta sen kahden vuoden jälkeen, mutta ensin toki sankarillinen mies ensinnäkin jätti aivan pienet lapset - tuossa yhtälössä siis TODELLA pienet! - ja laittoi heti surutta uuden kanssa uutta tulemaan. Muuten en kyllä osaa avausta tulkita ellet sitä Suuressa Viisaudessasi minulle uudelleen selitä!
Suosittelen, että sinäkin kokeilet sitä, että luet niin avauksen kuin minunkin vastineeni ihan kaikessa rauhassa etkä ala soittaa poskeasi kuin persuksille ammuttu karhu! Ei kai jokin ajatuksistani vain osunut sinuun jollain tavoin? Onko se jotenkin kivuliasta, jos joku muistuttaa peräti niinkin hirmuisesta asiasta kuin järjen käytöstä ja siitäkin, että myös ne lapset on huomioitava jopa hormonien jyllätessä?
Jos kirjoitukserssani ja ajatuksissani on vikaa, ole hyvä ja kumoa vain ne ihan kaikessa rauhassa. Mitä selkeämmin ja paremmin sen teet, sitä enemmän minäkin ehkä viisastun nauttiessani sinun ajatustesi voimasta!!
kirjoittaa noin riitaa haastavasti, ei kukaa viitsi koko kirjoitusta lukea, kun arvelee sen olevan pelkkää potaskaa.
Sikäli harmi, että moni ihan hyvä ajatus saattaa jäädä lukematta ihan vaan sen takia että jutun alku jo näyttää pelkältä riidan haastamiselta.
Melko monet täällä luuhaavista "keskustelijoista" eivät viitsi lukea kirjoituksista kahta sanaa enempää. Muutamat katsovat myöskin oikeudekseen loukkaantua jo pienestäkin erimielisyydestä ja hirmuinen on se raivostuminen ja suuttumus, kun kiltti ja rauhallinen uusperheen äiti avaa sanallisen arkkunsa puolustaakseen valintoja, joita kukaan muu ei luonnollisestikaan voi arvioida.
Jos ihminen harrastaa nettikeskusteluja eikä viitsi lukea kuin alun kirjoituksista, hänen kannattaa siirtyä vaikkapa pikajuoksun pariin. Osa keskustelua on sekin, että ihmiset ovat erimielisiä asioista. Muutamilla ihmisillä näyttäisi pinna olevan sen ihanan uusperheenb kanssa niin tiukalla, että jokainen huomautus on riidanhaastamista.
Tässä viestissä kirjoitettiin asiaa. Olen kirjoittajan kanssa täysin samaa mieltä että ihmisten pitäisi ajatella asioita enemmän ja miettiä tekojensa seurauksia. Ja ajatella ennen kaikkea niitä lapsia joista ovat velvollisia huolehtimaan koska vanhemmat ovat heidät maailmaan saattaneet. Lasten hankintaakin kannattaisi miettiä ja vaikka kuinka uusi suhde tuntuisi niin ihanalta ja onnelliselta niin siitä huolimatta siihen ei välttämättä heti kannattaisi uutta perheenjäsentä hommata. Kannattaisi katsoa miten homma lähtee sujumaan ja miten se entinen elämä siihen uuteen suhteeseen vaikuttaa. Ehkä sitten olisi vähemmän näitä kirjoituksia tälläkin palstalla jossa ex:t haukutaan maan rakoon ja lapsetkin ovat yleensä aina huonosti käyttäytyviä, likaisia otuksia.
kaikki asiasi elämässäsi tuolla aseenteella.
Taidat olla se nainen joka kiukkuaa kauppojen myyjille, kassoille, pankissa, liikenteessä jne
Ikävää jos asenteesi näkyy myös tavassasi kasvattaa jälkikasvua.
Rauhallisuutta ei tekstisi kumpua. Paranee uskoa jos jo useampi ihminen sen toteaa.
itsekin uusikkona haen vielä paikkaani uusperheessä enkä missään nimessä ole muuttamassa yhteistalouteen ennenkuin olen antanut kaikkien osapuolten sopeutua tilanteeseen niin että minutkin tunnustetaan olevan aivan yhtälailla oikeutettu tahtomaan, tuntemaan ja haluamaan asioita perheessä. Kodin täytyy tuntua kodilta kaikille eritoten lapsille!