Kuinka te aikoinaan tajusitte olevanne bi? Tiesittekö aina pitävänne molemmista vai tuliko se toinen sukupuoli vasta myöhemmin mukaan? Millainen oli ensimmäinen kokemuksenne "toisen" sukupuolen kanssa? (Kumpi se sitten kenellekin oli.)
Itse olen 25 v. nainen, takana kasa suhteita miesten kanssa mutta en ole koskaan ollut naisen kanssa vaikka kiinnostusta olisikin ja usein mietityttää että miten hitossa sitä edes aloittaa sen keskustelun. Luultavasti se menisi jotenkin tyyliin "ööh olen muuten seurustellut vain miesten kanssa ennen tätä... jos tästä nyt tulee mitään... hei mihin sä meet... :(" Tunnen itseni idiootiksi jo ajattelemalla asiaa, joten en tiedä saanko ikinä kasaan tarpeeksi rohkeutta mennä ulos ja löytää itseni.
Tunnen vetoa naisiin, ihastuksia on ollut vuosien mittaan, mutta jotenkin tuntuu ettei mikään ole oikeaa ja "virallista" ennenkuin on mennyt ja kokeillut. Eri asia sitten että kuka nyt haluaisi olla kokeiltavana? Voin hyvin ymmärtää ettei moni nainen viitsi tuhlata aikaansa epävarmaan nyhveröön joka voisi lopuksi vielä päättää olevansa hetero. En sano että näin voisi käydä omassa tilanteessani, mutta mistä se toinen voi tietää kun tapaa uuden ihmisen?
Noh, tulipa kasa tekstiä... Ei pitänyt alkaa sydäntäni vuodattamaan tänne mutta asia kun vaivaa niin siitä on vaikea kirjoittaa ilman että alkaa tilittämään.
Itse olen 25 v. nainen, takana kasa suhteita miesten kanssa mutta en ole koskaan ollut naisen kanssa vaikka kiinnostusta olisikin ja usein mietityttää että miten hitossa sitä edes aloittaa sen keskustelun. Luultavasti se menisi jotenkin tyyliin "ööh olen muuten seurustellut vain miesten kanssa ennen tätä... jos tästä nyt tulee mitään... hei mihin sä meet... :(" Tunnen itseni idiootiksi jo ajattelemalla asiaa, joten en tiedä saanko ikinä kasaan tarpeeksi rohkeutta mennä ulos ja löytää itseni.
Tunnen vetoa naisiin, ihastuksia on ollut vuosien mittaan, mutta jotenkin tuntuu ettei mikään ole oikeaa ja "virallista" ennenkuin on mennyt ja kokeillut. Eri asia sitten että kuka nyt haluaisi olla kokeiltavana? Voin hyvin ymmärtää ettei moni nainen viitsi tuhlata aikaansa epävarmaan nyhveröön joka voisi lopuksi vielä päättää olevansa hetero. En sano että näin voisi käydä omassa tilanteessani, mutta mistä se toinen voi tietää kun tapaa uuden ihmisen?
Noh, tulipa kasa tekstiä... Ei pitänyt alkaa sydäntäni vuodattamaan tänne mutta asia kun vaivaa niin siitä on vaikea kirjoittaa ilman että alkaa tilittämään.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ensimmäiset naisiin ihastumiset taisi olla joskus 17-18vuotiaana. Tänä kesänä rohkaistuin ja rustailin pienen ilmotuksen treffeihin ja sitä kautta tutustuin mukavaan tyttöön/naiseen (minä 21v ja hän 23v) alettiin tapailla, ja hyvin nopeasti huomasin että naiset on todellakin se minun juttuni ja nykysin pelkkä ajatus miehen kanssa olemisesta etoo.:)Ehkä juuri siksi tuli aikoinaan vaihdettua miestä kuin paitaa kun kenenkään kanssa en saanut samanlaista tunnetta kun naisen kanssa heti.
Itse olen myös 25, enkä ole vielä koskaan seurustellut kenenkään kanssa, miehen tai naisen. Ollessani yläaste- ja lukioikäinen, "ihastuin" muutamaan naispuoliseen opettajaani, jotka tosin kummatkin olivat jo vähän vanhempia, eivät siis mitään pari-kolmekymppisiä. Samaan aikaan olin kuitenkin myös ihastunut yhteen poikaan. Tuohon aikaan kuitenkin kovasti aloin miettiä että onko tällainen "ihastuminen" samaa sukupuolta olevaan opettajaan ihan normaalia. Omanikäisiin tyttöihin en kuitenkaan huomannut kiinnostusta, ja päädyinkin tuolloin pohdinnoissani siihen että varmasti olen ihan "normaali" hetero.
19-vuotiaana ihastuin sitten ekaa kertaa kunnolla itseäni ehkä kymmenisen vuotta vanhempaan naiseen, työpaikalla. Se oli jo sitten todellista ihastumista, ja silloin tajusin etten todellakaan ole ainakaan "täyshetero". Kun minun piti sitten lopettaa työt kyseisessä paikassa, olin niin surkeana ja tästä naisesta ylipääseminen kesti todella kauan. En hänen jälkeensä ihastunut moneen vuoteen oikeastaan kehenkään, siis poikiinkaan. Kunnes tuli eräs poika (yläasteaikainen ihastukseni) joka kertoi olevansa kiinnostunut minusta, ja olin tietysti onnessani että viimein sain vastakaikua tunteilleni, jotka nousivat uudestaan pintaan yläasteen jälkeen. Tästä jutusta ei kuitenkaan koskaan tullut mitään pojan osoittautuessa aivan liian ujoksi, niin ettei hän saanut edes otettua uudestaan yhteyttä. Emme siis päässeet edes ensitreffeille.
Ja tänä syksynä se sitten tapahtui taas, että ihastuin tyttöön, joka nyt oli ensimmäistä kertaa itseni ikäinen.. ja nyt joulun alla olen huomannut ihastuneeni myös toiseen naiseen tämän tytön lisäksi!!
Eli siis vastauksena kysymykseesi, toinen sukupuoli tuli minulla vasta myöhemmin/vähitellen mukaan.. Tosin mitä enemmän viime aikoina olen asiaa miettinyt, sitä enemmän on alkanut tuntua että entä jos olenkin nykyään kiinnostunut vain tytöistä..? Toisaalta, itselläni on tapana "uppoutua" aina asioihin joista kiinnostun/innostun, ja siis myös ihastuksiini, joten kun tällä hetkellä olen kiinnostunut kahdesta naisesta niin voi olla että tämä pohdinta johtuu vain siitä.. :D
Mutta voi kuinka haluaisinkaan jo löytää jonkun vierelleni. :(
Tästä nyt ei ehkä ollut suurta apua sinun kysymyksiisi, kun itsekin olen niin kokematon kaiken tämän suhteen. :S
samojen mietteiden kanssa muutama vuosi sitten, olinkohan 23- vai 24- vuotias. Minulla oli ollut koko elämäni suhteita ainoastaan miehiin ja pidin itseäni täysin heterona...KUNNES ihastuin ekaa kertaa naiseen työharjoittelussa ollessani. ja se oli aika hassu tunne, joka yllätti minut täysin! Ja tajusin viimein, että kyllä juu, ihastusta se on, naiseen. ja kuinka ihanalta se tuntuikaan löytää uusi ulottuvuus itsestään:)
Noh, ihastuksia tuli ja meni ja mietin samaa itsekseni, että pakko "kookeilla" naista, ennen kuin voin pitää itseäni todella bi-seksuaalina. Ja parisen vuotta ekasta ihastumisesta tapasin naisen, jonka kanssa pääsin tutustumaan tähän naisten mystiseen maailmaan ja siis tietenkin seksiin. Ja huoh, se oli niin ihanan erilaista, kuin seksi miesten kanssa. Jäin koukkuun, enkä tahtonut enää vain kokeilla.
Ekasta kerrasta naisen kanssa on parisen vuotta ja olen ollut ainoastaan naisten kanssa. Jäin koukkuun. Aluksi mietin, että olenkohan bisse, ja tässä vaiheessa mietin, olenko lesbo. Oli pakko kokeilla miestä, tahdoin kokeilla miltä taas sillä rintamalla tuntuu. ja se kokeumus vahvisti homoseksuaalisuuttani.
Eli kiteytettynä ja karke asti sanottuna, kasvoin heterosta lesboksi. Ja olen onnellinen.
Tuntuu siltä, että elämäni alkoi siinä vaiheessa uudessa loistossaan, ku tajusin rakastavani naisia:)
Eli teille omaa seksuaalisuutta pohtiville: Menkää ja kokeilkaa. Ei sitä tarvitse sanoa toiselle, ellei se helpota jännitystä. Kaikki menee omalla painollaan. Mutta pieni varoitus: Naisiin voi jäädä pahasti koukkuun:)
Tarha- ja alakouluikäisenä tunsin jo vetoa molempiin sukupuoliin. En toki ole kokeillut kuin vastakkaista :/ Olen kyllä ihmetellyt että mitä jos naisten kanssa ei sujukaan? Olenko sit muka 'hetero'?
Ala-asteella tykkäsin pojista ja suunnilleen yläasteen puoliväliin asti ihastuin poikiin. Mutta sitten se tuli kuin salamana kirkkaalta taivaalta, ihastuin hyvin vahvasti tyttöön. Ja toiseenkin. Yritin siinä pari vuotta kieltää asiaa itseltäni, en voinut hyväksyä että ihastumisessa olisi mitään seksuaalista tai romanttista. Vähitellen kuitenkin aloin tajuta oikeasti tykkääväni myös tytöistä, viimeistään lukioon mennessäni kun ihastuin taas tyttöihin, enemmän ja paljon vahvemmin kuin poikiin. Samoihin aikoihin sain pari kaltaistani kaveria, joiden kanssa kävin läpi näitä asioita ja saatiin toisiltamme "vertaistukea" ;)
Ensimmäiset oikeat kokemukseni tapahtuivat poikien kanssa lukioikäisenä, vaikka olin jo alkanut hyväksymään koko ajan vähän enemmän tätä mahdollista lesbouttani, vähintäänkin biseksuaalisuutta. En kuitenkaan seurustellut poikien kanssa, en ihastunut heihin, hain vain kovasti kokemuksia ja toivoin kai rakastuvani poikiin. Niin ei tapahtunut. Aloin sen jälkeen etsiä kokemuksia tytöistä ja niitä jonkun verran sainkin.
Näiden "kokeilukausien" jälkeen tunsin aina jossain sisimmässäni pitäväni naisista vahvemmin ja enemmän, mutta ajauduin kuitenkin taas ihastumaan pitkästä aikaa miehiinkin ja alkoi tulla lähestulkoon vuorotellen kausia jolloin ihastuin naisiin ja sitten taas vuorostaan miehiin. Vaikutti siltä, että mitä enemmän asiaa pohdin, kokeilin, ihastuin, tapailin, kokeilin... Sitä enemmän olin sekaisin siitä mitä tahdoin. Samalla halusin selvittää sitä itselleni, mutta samalla uskottelin itselleni, ettei sen tarvitsekaan selvitä. Vai olikohan se minun itseni ja ympäristön toiveiden menoa sekaisin? Koska aina on tuntunut helpommalta "antaa itselle lupa" ihastua poikiin ja miehiin. Naisiin ihastuminen on vaan tapahtunut ja vienyt mennessään melkeinpä huomaamatta, vahvasti.
Tällä hetkellä on ihastumisia, ehkä jopa rakastumisia, kokeilua, tapailua ja seurusteluakin takana yhteensä 10-15 vuotta ja tuntuu, että vasta nyt vähitellen alan selkeämmin hahmottamaan mitä haluan, ihan mitä minä itse haluan. Hitaasti tämä käy, ei tämänkaltainen asia voikaan olla hetkessä selvillä. Miellän itseni biseksuaali-lokeroon, jos johonkin on päädyttävä, mutta uskon päätyväni lopulta lesbosuhteeseen (jos en jää yksin). Eli olenko sitten lesbo? Kun sitä mahdollisuutta en suurena näe, että mieheen rakastuisin ja sitoutuisin loppuelämäksi.