Moi.
Kaikki alkoi siitä, kun katsoin erään elokuvan jossa oli minulle ihan tuntematon naisnäyttelijä. Elokuvan jälkeen ko. naisnäyttelijä rupesi jostain syystä pyörimään mielessäni kokoajan. Olen nyt katsellut netistä hänen kuviaan ja olen jotenkin "lopullisesti masentunut".
Aina kun katson häntä, rupen kauhesti kaipaamaan tätä näytelijää ,vaikken ole koskaan edes häntä tavannut. Tuntuu kun hän olisi joskus ollut vaimoni, jota olisin rakastanut, ja hän olisi jättänyt minut.
Näyttelijä on hyvin kaunis, jolla lienee osuutta asiaan, muten kuitenkaan näe häntä minään itseni kiihoittajana, vaan jotenkin tuttuna henkilönä.
Tiedän, että tekstinin on erittöin nauretavan näköistä ja kuullostaa ehkä vitsiltä, mutta olen oikeasti huolissani, sillä miten joku elokuvan näyttelijä saa minut ajatelemaan häntä joka päivä ja tekee minut hyvin surulliseksi ja yksinäiseksi.
Ongelmaani on äärimmäisen vaikea selittää, kuten ehkä huomaatte.
Toivottavasti joku ymmärtää minua edes hiukan. Kyselkää, jos ette ymmärrä. Uskon oikeasti tarvitsevani apua.
Olen siis 14v poika ja ko. näyttelijä on Eva Green ja elokuva josta hänet huomasin oli Casino Royale.
Kaikki alkoi siitä, kun katsoin erään elokuvan jossa oli minulle ihan tuntematon naisnäyttelijä. Elokuvan jälkeen ko. naisnäyttelijä rupesi jostain syystä pyörimään mielessäni kokoajan. Olen nyt katsellut netistä hänen kuviaan ja olen jotenkin "lopullisesti masentunut".
Aina kun katson häntä, rupen kauhesti kaipaamaan tätä näytelijää ,vaikken ole koskaan edes häntä tavannut. Tuntuu kun hän olisi joskus ollut vaimoni, jota olisin rakastanut, ja hän olisi jättänyt minut.
Näyttelijä on hyvin kaunis, jolla lienee osuutta asiaan, muten kuitenkaan näe häntä minään itseni kiihoittajana, vaan jotenkin tuttuna henkilönä.
Tiedän, että tekstinin on erittöin nauretavan näköistä ja kuullostaa ehkä vitsiltä, mutta olen oikeasti huolissani, sillä miten joku elokuvan näyttelijä saa minut ajatelemaan häntä joka päivä ja tekee minut hyvin surulliseksi ja yksinäiseksi.
Ongelmaani on äärimmäisen vaikea selittää, kuten ehkä huomaatte.
Toivottavasti joku ymmärtää minua edes hiukan. Kyselkää, jos ette ymmärrä. Uskon oikeasti tarvitsevani apua.
Olen siis 14v poika ja ko. näyttelijä on Eva Green ja elokuva josta hänet huomasin oli Casino Royale.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kaukorakkaudet kuuluu nuoruuteen. Kun olin ikäisesi, olin rakastunut palavasti Taylor Hansoniin. Ajattelin häntä kaiket päivät, tapetoin huoneeni seinät hänen kuvillaan ja kannoin jopa lompakossani hänen kuvaansa, kuin hän olisi ollut poikaystäväni. Sellainen on ihan normaalia, joskin vähän hupsua näin jälkeenpäin ajateltuna. Olen nyt 25v ja elän normaalissa parisuhteessa ja Taylor on historiaa :)
Onhan tuollaiset kaukorakkaus ja julkkis raukkaus jutut normaaleja murrosiässä, mutta kohdallasi kuitenkin vaikuttaa olevan hieman pakko mielteistä. Eli kannattaa ihan vain vaikka väkisin rajoittaa kuvien katselua yms. kyseisestä julkkiksesta ihan vain varmuuden vuoksi, ettei siitä kuitenkin muodostu oikea pakkomielle. Jos et itse siihen kykene ja sinusta oikeasti tuntuu siltä että se haittaa elämääsi, suosittelen ottamaan yhteyttä terveyskeskus lääkäriin, koulun terveyden hoitajaan tai suoraan nuorten psykiatrian poliklinikalle hakeaksesi apua ongelmaan. Siinä vaiheessa kun pakkomielle on syntynyt, elämä on todella hankalaa.
Varoittavana esimerkkinä elävästä elämästä henkilö, joka ei hakenut apua ajoissa:
Vastaavanlaisesti oli eräällä pari kymppisellä nuorella miehellä alkanut Paris Hilttonia koskeva pakko oireilu murrosiässä. Siis sinun oireiluasi vastaavanlainen oirelu alkoi samoihin aikoihin kuin sinulla ja tämä koskee hänen elämäänsä pari kymppisenä. Pari kymmpisenä hänellä meni iso osa vapaa-ajasta Paris Hilttonia palvoessa hänen Parisille rakentamalla alttarilla. Hänen ajatuksiinsa ei mahtunut mitään muuta kuin Paris Hiltton ja hän käytti lopun vapaa aikansa kerätäkseen Paris Hiltonista lehti artikkeleita, valokuvia ja tietoa netistä. Lisäksi hän ahdistui ja/tai suuttui silmin nähtävästi, jos joku sanoi tai jossain kirjoitettiin jotain negatiivis sävytteistä Paris Hilttonista. Eli yksin kertaisesti hänen elämäänsä ei mahtunut enää sosiaaliset suhteet, henkilö kohtainen hygienia tai mikään ajan vietto tapa hänen pakkomielteensä takia. Hän tiedosti kyllä osittain tilanteen järjettömyyden ja hänen tilanteensa oli ajanut hänet vakavaan masennukseen ja voimakkaaseen ahdistuneisuuteen.
Kiitos vastauksista!
Tiedän, että tälläiset julkkisihastukset ovat tavallisia, mutten kuitenkaan laittaisi tätä pelkästään sen syyksi, juuri tämän pakkomielteisyyden takia. Ja jännää on myös se, että ihan kuin kaipaisin häntä kovasti, eli kuten jo sanoin, ihan kun olisin tuntenut hänet joskus hyvin.
No katsotaan parin viikon päästä, josko olisin jo unhotanut :)
Se on aika mahdollista, että parin viikon päästä mimmi on jo unhohtunut. :) Enintään kuukauden päästä ainakin. Tuo nyt on niin normaalia ettei siitä todellakaan kannata huolestua, tuon edellisen kirjoittajan postaus oli jo aika hardcore kamaa, ei tällaisen ihastumisen takia nyt mihinkään psykiatrian poliklinikalle tarvitse lähteä! Heh heh. Ja tuo tyyppi joka oli Paris Hiltonille rakentanut oman alttarin oli luultavasti jo ennen sitä jollain tapaa vinksahtanut, älkää nyt hyvät ihmiset maalailko kauhukuvia.
Kiitos vastauksesta. Vähän noloksi tämä jo menee, mutta pkko nyt kertoa.
Olen jotekin aivan loppuun palanut tämän jutun kanssa. Eva ei ole todellakaan unohtunut, ja nyt rupeavat menemään ajatuksetkin ihan sekaisin, kaikissa asioissa. Kaikki tuntuu jotenkin epätodelliselta enkä muista enää oikein mitään. Olen todella huolestunut itsestäni, sillä jos tätä vielä jatkuu, en tiedä kestänkö enää oikeasti :(. Luulisin että tässä on kyse vähän muusta, kuin ihastuksesta. Mikäköhän avuksi?
Hei! Olen jo aikuinen nainen, mutta minulla on ollut muutaman kerran elämässäni tuollaista samanlaista erittäin voimakasta, tunteellista ja lähes pakkomielteenomaista ihastumista vastakkaista sukupuolta edustavaan julkisuuden henkilöön. Olen tuntenut kaipaavani syvästi tätä henkilöä, vaikkemme koskaan ole oikeasti edes tavanneet. Olen jopa itkenyt epätoivoissani ajatellessani, etten koskaan tule samaan vastarakkautta tältä henkilöltä. Olen tuntenut, että jotain todella mystistä, syvällistä ja ainutlaatuista on minun ja tämän julkisuuden miehen välillä.
Kirjoitit, että sinulla on muutenkin ollut "sekava olo" viime aikoina, ja että olet huolissasi itsestäsi. Minun kokemukseni on ollut tältäkin osin samanlainen. Niinä kausina, jolloin olen ollut epätoivoisesti rakastunut julkisuuden mieheen, olen kokenut oloni turvattomaksi ja ahdistuneeksi. Tämä julkisuuden mies on edustanut minulle turvaa ja rakastetuksi tulemista, mitä en kenties ole muualta kokenut saavani... Jokin siinä miehessä on vedonnut minuun, ja jokin Eva Greenissä on vedonnut sinuun voimakkaasti. Ehkä kyseessä on henkilön jokin fyysinen piirre, ääni, puhetyyli, katse, eleet, ilmeet jne. Ehkä Eva Greenin jokin ominaisuus muistuttaa sinua jostakusta sellaisesta läheisestä ihmisestä, jolta kaipaat rakkautta ja huolenpitoa (äiti? sisar? ystävä? opettaja? joku sukulainen?).
Onko elämässäsi - esim. perhesuhteissa, kaveripiirissä, koulussa - viime aikoina tapahtunut jotain muuta mikä ahdistaa ja huolestuttaa sinua? Aina ei välttämättä itse edes tiedosta niitä asioita, jotka aiheuttavat huolta. Olo voi olla ahdistunut ja outo eikä ymmärrä mistä se johtuu, ja silti syy voi olla elämän olosuhteissa kt. juuri perhetilanteissa tai koulussa tms. Itse ainakin olen aina vähätellyt omia ongelmiani enkä ole ymmärtänyt yhteyttä niiden ja ahdistuneen tunnetilani välillä. Ja sitten olen hakenut helpotusta tilanteeseeni fantasioimalla voimakkaasti jostain miehestä, jota todellisuudessa en edes tunne!
Tätä vahvaa ja selittämättömän tuntuista rakastumista kutsutaan psykologiassa ja psykiatriassa nimellä transferenssi eli tunteensiirto. Se tarkoittaa juuri sitä, että henkilö ikään kuin siirtää uuteen ja tuntemattomaan henkilöön tai vaikka esim. terapeuttiinsa sellaisia rakkauden tunteita, joita hän tiedostamattaan tuntee jotakuta toista, läheistä ihmistä kohtaan.
Kyseessä lienee ihan normaali, joskin sinun kohdallasi tavallista voimakkaampi, tunne-elämän ilmiö. Olet ehkä tavallista herkempi yksilö (ja se on loppujen lopuksi hieno asia!). Jos olosi ja ajattelusi vielä jatkuvat pidempään huolestuttavan tuntuisina ja koet itsesi levottomaksi tai ahdistuneeksi, sinun kannattaa kertoa asiasta (ainakin noin suurin piirtein) jollekin luotettavalle ihmiselle tai sellaisen puutteessa esim. yleislääkärille. Luulisi kuitenkin, että asia alkaa vähitellen korjaantua itsestään. :)
Minä olin 12-vuotiaana myös todella kaukorakastunut. Poika oli eräänlainen "julkkis", mutta lähinnä paikallinen sellainen joten pääsin harvakseltaan näkemään hänet livenäkin esiintymässä. Kannoin hänen lehdestä leikattua kuvaansa taskussa koulussakin, ja tunnillakin piti välillä kuvaa vilkaista. Päiväkirjaan vuodatin rakkauttani toistaen joka päivä tietyt pakonomaiset mantrat. Ihastuneisuus oli tosiaan jollain tapaa jopa masentunutta, ja etenkin hänen livenä näkemisensä jälkeen minussa heräsi aina lohduton itkureaktio, kun pääsin yksin. Siihen liittyi ehkä juuri jotakin sellaista, että hänen ollessa "julkkis" ja muidenkin ihailijoiden piirittämä, hän tuntui täysin saavuttamattomalta. Lopulta hän tuli samaan kouluun kanssani, ja ihastus laantui ihmeen helposti :)
Minä en ehkä ole saanut lapsena täyttä hyväksyntää ja emotionaalista tukea, joten pientä epätavallisuutta tunne-elämässä voi olla. Toisaalta juuri ihastumiset voivat olla hyvä tapa kehittyä tunne-elämältään. Yleisesti ottaen äärimmäisen vahvat kaukorakastumiset ovat nuorena ihan normaaleja ja varmaan terveellisiäkin. Vaikutat ikäiseksesi ihmeen fiksulta ja tiedostavalta (kirjoitatkin kuin aikuinen), ja ehkä voimakas tiedostaminen saa asian tuntumaan ongelmalliselta kuin mitä se onkaan? Jos todella koet, että tilanne aiheuttaa sinulle haittaa, kannattaa puhua vaikka koulun terkkarille.