Olen huolestunut pitkäaikaisen ystäväni elämästä. Ystäväni on lesbo, siksi ajattelin kertoa tämän tarinan tänne palstalle.
Olen tuntenut ystäväni melkein 30 vuotta. Tunnen hänet hyvin. Hän on sellainen ns. luonnonlapsi. Vikoineen päivineenkin ihana nainen, jolle tahdon parasta. Ja vain siksi, että hän ansaitsee sen.
Vuosi sitten hän tutustui sattumalta juuri tämän palstan kautta erääseen naiseen, joka asuu liki 500 kilometrin päässä.
Tämä nainen, johon ystäväni tutustui on älykäs. Hänen elämänsä rakkaus kirjaimellisesti käveli ulos heidän yhteisestä kodistaan vain hiukan ennen kuin ystäväni tapasi hänet. Eli ystäväni ihastuksen kohteelle ei ehkä ollut paras ajankohta uuden ihmisen, naisen tapaamiseen.
Mutta nyt on aikaa kuitenkin kulunut jo melkein vuosi. Ja edelleenkin tämä heidän suhteensa on yhtä vekslausta. Pelkään, että ystävälleni käy huonosti. Pelkään, ettei tämä nainen oikeasti tahdo ystävääni. Ystäväni on hänelle ehkä vain sellainen ns. tsemppari. Ystäväni jaksaa tukea ja kannustaa ja rohkaista tätä naista vaikka mitä olisi ja tulisi. Ja on ollutkin. En tiedä kaikkia yksityiskohtia, mutta tiedän ystäväni. Ja näen hänestä, ettei tämä suhde tuo hänelle iloa ja onnea, vaikka hän sitä jaksaa loputtomiin ihastuksen kohteelleen antaa ja jakaa. Ystäväni hakisi vaikka kuun taivaalta tämän naisen vuoksi.
Tiedän, että jokaisen on askellettava oma polkunsa. On vain niin surullista huomata ja todeta tässä suhteessa olevan niin paljon vedätyksen merkkejä. Ei varmasti edes täysin tahallista vedätystä..mutta sitä se kumminkin on. Jotenkin ystäväni ymmärrys on niin loptutonta tätä naista kohtaan. Pelkään, että ystäväni hukkuu tähän loputtomaan suohon. Pelkään, ettei heidän suhteestaan tule mitään. Ystäväni on toiveikas ja niin pitää ollakin. Mutta kunpa hän ei hukkaisi itseään ja kaikkia asioita, jotka tekivät hänet aiemmin onnelliseksi ja toi hyvän olon elämään. Nyt tämä nainen menee kaiken edelle. Kunpa tämä nainen osaisi arvostaa ystävääni. Hänen hyvää sydäntään ja niin lojaalia rakkauttaan. Sellaista ei tänä päivänä ole helposti löydettävissä. Kunpa tämä nainen ei pilaisi iloista, elämänmyönteistä ja avarasydämmistä ystävääni. Ei ainakaan lopullisesti. Tietäsipä tämä nainen jo vihdoin, että tahtooko hän ystäväni vai ei. Loppuisi tuo löysässä hirressä roikkuminen ja elämä voisi jatkua. Heillä molemmilla. Ystäväni on liian hieno ihminen ja aivan upea nainen mennäkseen hukkaan tämän vallitsevan kuvion takia. Ei ole sen väärti.
Olen tuntenut ystäväni melkein 30 vuotta. Tunnen hänet hyvin. Hän on sellainen ns. luonnonlapsi. Vikoineen päivineenkin ihana nainen, jolle tahdon parasta. Ja vain siksi, että hän ansaitsee sen.
Vuosi sitten hän tutustui sattumalta juuri tämän palstan kautta erääseen naiseen, joka asuu liki 500 kilometrin päässä.
Tämä nainen, johon ystäväni tutustui on älykäs. Hänen elämänsä rakkaus kirjaimellisesti käveli ulos heidän yhteisestä kodistaan vain hiukan ennen kuin ystäväni tapasi hänet. Eli ystäväni ihastuksen kohteelle ei ehkä ollut paras ajankohta uuden ihmisen, naisen tapaamiseen.
Mutta nyt on aikaa kuitenkin kulunut jo melkein vuosi. Ja edelleenkin tämä heidän suhteensa on yhtä vekslausta. Pelkään, että ystävälleni käy huonosti. Pelkään, ettei tämä nainen oikeasti tahdo ystävääni. Ystäväni on hänelle ehkä vain sellainen ns. tsemppari. Ystäväni jaksaa tukea ja kannustaa ja rohkaista tätä naista vaikka mitä olisi ja tulisi. Ja on ollutkin. En tiedä kaikkia yksityiskohtia, mutta tiedän ystäväni. Ja näen hänestä, ettei tämä suhde tuo hänelle iloa ja onnea, vaikka hän sitä jaksaa loputtomiin ihastuksen kohteelleen antaa ja jakaa. Ystäväni hakisi vaikka kuun taivaalta tämän naisen vuoksi.
Tiedän, että jokaisen on askellettava oma polkunsa. On vain niin surullista huomata ja todeta tässä suhteessa olevan niin paljon vedätyksen merkkejä. Ei varmasti edes täysin tahallista vedätystä..mutta sitä se kumminkin on. Jotenkin ystäväni ymmärrys on niin loptutonta tätä naista kohtaan. Pelkään, että ystäväni hukkuu tähän loputtomaan suohon. Pelkään, ettei heidän suhteestaan tule mitään. Ystäväni on toiveikas ja niin pitää ollakin. Mutta kunpa hän ei hukkaisi itseään ja kaikkia asioita, jotka tekivät hänet aiemmin onnelliseksi ja toi hyvän olon elämään. Nyt tämä nainen menee kaiken edelle. Kunpa tämä nainen osaisi arvostaa ystävääni. Hänen hyvää sydäntään ja niin lojaalia rakkauttaan. Sellaista ei tänä päivänä ole helposti löydettävissä. Kunpa tämä nainen ei pilaisi iloista, elämänmyönteistä ja avarasydämmistä ystävääni. Ei ainakaan lopullisesti. Tietäsipä tämä nainen jo vihdoin, että tahtooko hän ystäväni vai ei. Loppuisi tuo löysässä hirressä roikkuminen ja elämä voisi jatkua. Heillä molemmilla. Ystäväni on liian hieno ihminen ja aivan upea nainen mennäkseen hukkaan tämän vallitsevan kuvion takia. Ei ole sen väärti.
Vastaukset 1
Vanhimmat
oot mustis.