Rv 18 ja risat ja nyt kaksi päivää outoja oireita:
-Korkea leposykse (normaalisti 55-60, nyt 70-85)
-Ihmeellinen tukehtumisen tunne. Siis ilmaa menee kyllä keuhkoihin (olen astmaatikko, ja tiedän, milloin ei mene, nyt puhallusarvotkin ihan normaalit), mutta silti jotenkin hengästynyt olo, pienikin liikkuminen hengästyttää
-Vähän heikottava olo
-Mahakin vähän sekaisin, ei kuitenkaan tunnu yhtään mahataudilta.
-Sellaista kiristystä alavatsalla, vähän kuin kestosupistus. Ei kyllä koko aikaa.
Kävin äsken neuvolassa (normaali kontrollikäynti) ja sillä reissulla olo helpottui. Virtsa normaali, samoin hemoglobiini ja verenpaine, painoa tullut normaalisti. Terkkari ei osannut sanoa oireista mitään ja ajattelinkin jo, että mikä lie luulotauti. Sitten tulin kotiin ja söin, ja olo meni taas pahempaan suuntaan.
Onko kellään ollut vastaavaa? Ymmärtäisin tämän loppuraskaudesta, ja jotain tämän suuntaista viimeksi olikin loppuvaiheessa, kun kohtu alkoi painaa jo keuhkoja yms. Mutta ei tässä vaiheessa pitäisi siitä olla kyse.
-Korkea leposykse (normaalisti 55-60, nyt 70-85)
-Ihmeellinen tukehtumisen tunne. Siis ilmaa menee kyllä keuhkoihin (olen astmaatikko, ja tiedän, milloin ei mene, nyt puhallusarvotkin ihan normaalit), mutta silti jotenkin hengästynyt olo, pienikin liikkuminen hengästyttää
-Vähän heikottava olo
-Mahakin vähän sekaisin, ei kuitenkaan tunnu yhtään mahataudilta.
-Sellaista kiristystä alavatsalla, vähän kuin kestosupistus. Ei kyllä koko aikaa.
Kävin äsken neuvolassa (normaali kontrollikäynti) ja sillä reissulla olo helpottui. Virtsa normaali, samoin hemoglobiini ja verenpaine, painoa tullut normaalisti. Terkkari ei osannut sanoa oireista mitään ja ajattelinkin jo, että mikä lie luulotauti. Sitten tulin kotiin ja söin, ja olo meni taas pahempaan suuntaan.
Onko kellään ollut vastaavaa? Ymmärtäisin tämän loppuraskaudesta, ja jotain tämän suuntaista viimeksi olikin loppuvaiheessa, kun kohtu alkoi painaa jo keuhkoja yms. Mutta ei tässä vaiheessa pitäisi siitä olla kyse.
Vastaukset 7
Vanhimmat
ja raskausviikkoja vasta 14... mulla oli tuollaisia oireita itse asiassa rv12 ja nyt ei ole ollut vähään aikaan... eli syke nousee mulla ihan tajuttoman korkealle (tunnen oikein jyskytyksen) ja tulee olo ettei saa happea ja muutenkin hieman huono olo... itse säikähdin tuota myös mutta kuten sanoin, niin nyt ei ole kahteen viikkoon olut vastaavaa. Olettaisin, että jonkinlainen verenkierron häiriö
Mulla oli edellisessä raskaudessa sitä, että liikunnassa syke kohosi aivan älyttömästi, ja kerran sitten pyörryinkin rauhallisella kävelylenkillä mäen päälle, kun syke nousi yhtäkkiä aivan älyttömäksi. Siihen ei koskaan selvinnyt syytä, jotain rytmihäiriötä epäiltiin. Mutta nyt on siis siinä mielessä eri juttu, että nämä oireet eivät helpotu levossa ollenkaan. Eikä ole tuollaista älytöntä tykytystä, syke on vaan kohollaan. Mutta en sinänsä tiedä, etteikö jotain samaa voisi olla taustalla.
Mulla on ennen raskautta ollut muutamia paniikkikohtauksia, ja nyt (oon 11.viikolla raskaana) tuntuisi oireilevan tavallista herkemmin. Mulle ainakin raskaus on aiheuttanut huolta ja stressiä, mikä on paniikkioireiden laukaisija mulla. Varsinaisia kohtauksia oon saanut vain yhden, mutta hengitys- ja tykytysoireita on melkousein. Itellä auttaa, kun yrittää hengitellä rauhassa, ajatella muita, mukavia ajatuksia ja istua vähän aloillaan. Oon aatellu, et kohtaus saattaa olla yhteydessä huonosti syömiseen, mutta toisaalta rasvanen ruoka tai liika sokerikin saattaa aiheuttaa tykytystuntemuksia tai muita ikäviä oloja. Eli siinä mielessä uskoisin myös ruokavalion vaikuttavan asiaan.
Toivotaan, ettei sullakaan kyse oo mistään vakavammasta.
Elimistön verimäärä kasvaa heti alkuraskaudesta lähtien, hemoglobiini voi laskea, vaikka veren Hb olisi ok niin varastot tyhjenee (->väsynyt, heikko olo), hengitys tihenee, enemmän verta hapetettavana... useimmat eivät edes huomaa näitä muutoksia, mutta sykkeen ja hengitystiheyden muutokset kuuluvat asiaan. Erilaiset vatsatuntemukset ovat myös normaaleja, mutta jos se on selvästi kivuliasta tai jatkuvaa, on syytä käydä lääkärillä.
Voithan soittaa huomenna terkkarille ja kertoa oireistasi. Mieluummin yksi luulotautiseksi epäilevä terkkari kuin jatkuvasti stressaantunut odottaja :) Usko pois, huolestuneisuus ja oman kropan kuuntelu ja joskus ylikuuntelukin on normaalia ja eivät siellä neuvolassa ylläty lainkaan!
ollut melkein koko raskauden ajan leposyke 80 - 108 ja se on tehnyt olon välillä heikoksi ja voimattomaksi.. mutta kuuluu raskauteen, jospa se synnytyksen jälkeen taas palautuu normaaliksi :)
Minulla ensimmäinen raskaus jo paremmalla puolella, mutta kaikenlainen huono olo on tullut tutuksi heti alkuraskaudesta. Olen pitänyt kohonnutta sykettä ja mahatuntemuksia täysin normaaleina, samoin kuin sitä, että kunto tuntuu aivan surkealta. Hemoglobiini minulla on matala (115), mutta ei yhtään sen matalampi kuin ennen raskauttakaan. Olen ajatellut niin, että raskaus nyt vaan on raskasta ja rasittaa elimistöä tavallista enemmän. Minulla tulee joskus ihan normaalielämässäkin huono olo silloin, kun olen juuri ruokaillut. Silloin tuntee sydämen sykkeen paljon voimakkaampana ja joskus pyörryttää. Olen ajatellut, että verenkierto keskittyy silloin mahalaukkuun ja silloin ei auta kuin ottaa rauhallisesti. Kerran sain ankaran tykytyskohtauksen kun olin juuri syönyt mahani aivan täyteen, istuin vähän kasassa tuolilla ja haukottelin pitkään. Muistaisin että joku refleksi olisi olemassa, että kun rintaontelon paine kasvaa, niin voi aiheuttaa tuollaista. Tein jo lähtöä terveyskeskukseen, mutta kohtaus meni onneksi ohi jonkun 5 minuutin päästä.
On kurjaa tuntea olevansa rapakunnossa, mutta minä en ole voinut harrastaa mitään liikuntaa, kun supistukset alkoivat heti raskauspahoinvoinnin helpotettua eli viikolla 14. Täytyy vaan koittaa sinnitellä tämmöisenään, vaikka on tottunut aivan muuhun.
Kiitoksia kaikille vastauksista. Mä olen jo netistä diagnosoinut itselleni mm. raskausdiabeteksen ja kilpirauhashäiriön näitten olojeni perusteella :D joten on hyvä kuulla, että voivat olla ihan normaalia raskausoireilua. Siinä mielessä en paniikkioireiksi uskoisi, että alkoivat juuri loman alettua, kun stressi oli helpottanut ja olo ihan rento muuten. Huonovointisuutta ja väsyä oli alkuraskaudesta, mutta ne olivat jo menneet ohi, ja nyt sitten alkoi yhtäkkiä tällainen uusi oireyhtymä.
Mutta ei mikään näistä oireista ole sellainen, ettei sen kanssa pärjäisi, jos tietää, ettei ole haitallinen (paljon vähemmän karseaahan tämä on kuin se jatkuva oksetus viikkokausia yms.). Sehän siinä vaan on, kun kuuntelee oloaan ja huolestuu, että saakohan se vauva nyt tarpeeksi happea, kun mulla on tällanen olo yms. Ja mitä enemmän tunnustelee, niin sitä enemmän oireita huomaa. Pitää nyt vaan yrittää olla ajattelematta asiaa, ja jos ei tuossa joulupyhien jälkeen ole hellittänyt, niin sitten lähtee kyselemään.
Saa kyllä edelleen laittaa kommentteja, jos olotila on tuttu.