Kerrotaan omista kokemuksista, oman elämän tapauksista pitkälläkin keromuksella voi kirjoittaa
Omia elämänkertoja
simpukankuori
7208
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Meillä oli kouluun hyvin pitkä matka ja jouduimme olemaan vuokralla aina koko viikon toisella paikkakunnalla.
Silloin ei ollut autoja eivätkä bussitkaan kulkeneet sopivasti.
Kerran taivalsimme kävellen bussin pysäkkipaikalle ja satoi todella valtavasti lunta. Tuuli oli myös todella kovaa.
Siksi tuuli oli kasannut lumet tien yli valtaviksi massoiksi, ja me rämmimme siinä yrittäen löytää jonkinlaista
tien näkymispaikkaa pysyäksemme tiellä.
Emme meinanneet edes jaksaa sitä rämpimistä, ja matkaa oli 5km. Henkitys salpautui ja hinkui ihan valtavasti.
Hinkumiseen ei silloin mitään huomiota kiinnitetty, vaikka vielä korteeriin päästyämme kippurassa yritimme hengittää, ja se oli todella raskasta touhua.
Eipä aloittaja kovasti omiaan kertonut joten lyhyesti.
Jos kaikki edes suurin piirtein kertoisin, alkaisi suuri ruotiminen jotenkas kaikista olen selvinnyt ja kiitokset lähetän taivaan isälle siitä, joskus mennyt huonosti joskus vielä huonommin, ja nyt nautin vain toiset saa purra hammasta,..riittikö?
...;-DDDD!
Olin menossa Tanskaan, kaikki oli sujunut aivan hienosti, mutta silloin oli siltatulli ja kauhean pitkä jono odottamassa lauttaa,
minä siinä pienen skodani kanssa odottelin, söin eväitä ja join termarista kahvia piristeeksi,
nojaten autooni, kun yhtä-äkkiä autoni keikahti kertakaikkiaan toiselle kyljelleen, no minä liuin auton ovea pitkin sinne ojan penkalle,
olin liukunut niin näppärästi, että vain kurasena nousin sieltä ja ihmetellen, mikä sai autoni keikahtamaan, itse kyllä nojasin siihen, mutta kuiteskin outoa,
tuli ihmisiä sitten siihen ympärilleni myös ihmettelemään, soitettiin apua, kyllä se auto miesvoimin sitten kevyesti nousi siitä penkalta, onneksi oli pieni auto ja syy oli ojanreuna liian halkeileva, lähellä ja oma paino.
Tämä yksi elämän stoori.
klo3.00 aamuyöstä kaksistaan mieheni kanssa, ehtiäksemme ajoissa aamupäivällä jo perille Turun saaristoon.
Veneemme oli siihen aikaan kalastajamallinen 9 metrin merikelpoinen vankka puuvene, vetoisuus 3-4 tonnia. Mustfinnin telakalla se oli kunnostettu ja niin läksimme matkaan. Ajomatka oli noin 3 tuntia 18 heppaisella Wickströmilla joten lomailua oli veneilykin. Airistolle tultaessa halusi mieheni ajomatkan jälkeen ottaa kajuutassa nokoset ja näytti laajan Airiston selän yli näkyvää kalkkivuorta: Pidät vain kurssin tuosta ja niin mentiin ja ilma oli ihana ja lämmin.
No sitten näkyi Siljako nyt oli ruotsiin menevä suuri alus tulossa, ja minähän ohjasin omaa reittiäni suuntana kalkkivuori. No yllättävän nopeasti se läheni, ja katselin ylös laivan seinämää, kuin valtava kivitalohan se oli. Ehdin nähdä hämmästyneitä ihmisiä kaiteisiin nojaten kun olinkin jo tosipaikan edessä.
Aluksen ohitettua oli sen jättämä syvänne melkoinen ja hetken mietin---ja sitten keulan käänsin suoraan päin vaahtoavaa vanaa ja sitten mentiin! Ja ikinä en olisi uskonut kuinka suoraan alaspäin keula syöksyi, pidin ruorista lujasti ja ajattelin jos tästä noustaan niin hyvä on vene!!!----Ja nousi se vihdoin ja keinuin upeasti ja tunsin olevani meren kuningatar:D Mieheni oli tipahtanut britsistä ja avasi kajuutan oven ja huusi: Va s.....tan hände det? Minä vaan että, en hukannut kalkkivuorta:D
Mutta myöhemmin sanoi isä, joka on kippari vakavana: se nyt oli ainoa oikein mitä teit! sivuuttain olisitte pyörineet ja uponneet. Kertoi Helsingin vesillä purjehtijoiden aiheuttavan hinaajaliikenteelle ongelmia juuri ymmärtämättä väistää.
Sama oli minulla, en tajunnut kuinka nopeasti matkustajalaiva liikku suhteessa omaan vauhtiini.
Mutta ainahan nainen selviää! Upea kokemus se oli....
Mitä kertoisin elämäni kerroksista. Rakkautta, suruja, taisteluja, menestystä, toiveita, toiveiden täyttymisiä, pettymyksiä, nautintoja, elämyksiä, uutta elämää, kuolemaa, uskoa, odotusta, toivoa......
Ihan sitä samaa kuin kaikilla muillakin, voi olla että kullakin omat määrät mitakin..
jäänyt on mieleen eräs mökkimatka, kun olimme menossa vuokraamallemme mökille Ähtäriin.
Mun mies oli aika äkkipikainen ja suutahteli aina silloin tällöin. Ajelimme siinä, minä auton ohjainissa ja ukko vierellä, peskat takana matkaan kyllästyneinä. Se oli aika pitkä matka sen hetken pienilleni.
Aika oli sitä aikaa, kun vessat olivat pieniä ja usein ei lainkaa vessaa löytynyt pitkään aikaan ja sitten, kuin joku vessa löytyi, se oli tuollainen pieni koppero ja vain yksi sellainen. Sitten tähän pieneen vessaan oli valtavat jonot. Jonotettiin ja jonotettiin ja tämä lisäsi lasten kestämättömyyttä matkaan.
Ne olivat tietysti autoon päästyämme tosi kränäsiä ja kärttysiä, ja koko ajan oli pientä nahistelua kummasti
auton takapenkillä.
Ukoltakin alkoi hermot rapistua, hän karjaisi tosi karmealla äänellään " pirulaut hiljaa siellä takapenkillä".
Se oli niin valtava karjaisu pienessä sisätilassa, ja minäkin pelästyin niin, että ojasin autoa sivuheitolle niin, että ukon pää kolahti lasin reunaan.
Tämä hermostui niin, että ponkasi ulos autosta ajossa ja lähti juoksemaan metsään, olin aika monia hänen temppujaan jaksanu hermoilematta kestää, mutta nyt vähän pelästyin mitähän tapahtuu.
Tuleeko ukko ollenkaan autoon ja lähtee kävelemään ties minne.
Siinä odottelimme, kun kesti ja kesti, ja lapsetkin olivat ihmeesti hiljentyneet.
Sitten ukko tuli rämpien sieltä metsästä ja hänellä oli neljä hyvää vihtaa mukanaan.
Voi, ajattelin, minä tässä olen hermoillut ja toinen on tehnyt vain vihtoja aikansa kuluksi.
Oli loppumatkan sitten hyvin rauhallista sakkia autossa,
hyvin pääsimme perille ja hyvät vihtasaunat saunoimme kivassa mökissä, uimisten kanssa vielä samana iltana.
Minulla on seuraavan kaltaisia sattumuksia "varastossa" pari-kolmekymmentä kappaletta. Olisi kiintoisaa kuulla, että sattuuko kaikille ihmisille samantapaisia sattumuksia matkaillessa??
Tässä neljä esimerkkiä:
Kerran Hengelossa, Hollannissa, vuonna 1968 olin työmatkalla ja viikonloppuna tutustuimme ympäristöön. Pysähdyimme kaverini kanssa erään pikkukylän ruokakauppaan. Pian tuli nuorimies perässä kauppaan ja kysyi suomeksi:"Oletteko Suomesta?" Oli nähnyt suomalaisen automme isänsä kaupan ulkopuolella. Tämä nuorukainen oli tavannut jossain suomalaisen neitokaisen ja oli tavattoman kiinnostunut kaikesta Suomeen liittyvästä, opetellut jopa auttavasti kielemme. Ja heti seuraavana päivänä saimme kutsun suomalaiseen saunaan, jonka tuo kaveri oli rakentanut kaupan takapihalle! Kiuas oli kotoisin kylän postitoimiston käytöstä poistetusta valurautaisesta uunista. Hyvät oli löylyt!
Kerran Tokiossa vuonna 1977 olin eräässä elektroniikkakaupassa, keskellä kaupunkia, seudulla jossa on korttelikaupalla elektroniikkatavaraa. Hyllyjen takaa kului kysymys selvällä suomella. "Missähän ne kellot ovat ?" Hihkaisin, että täällähän niitä. Pian selvisi, että ne pari kaveria olivat samalla asialla Japanissa, kuin minäkin kaverini kanssa: olimme noutamassa know-howta, eli tietotaitoa Imatralle rakennettavaan televisiokuvaputkitehtaaseen, olimme eri firmojen lähettämiä, mutta emme olleet vielä tavanneet Suomessa.
Kerran Honolulussa vuonna 1989 olimme perheen kanssa lomalla. Odottelimme hotellin aulassa vuokraamamme auton saapumista. Vieressäni istui vanha rouva, aloimme jutella ja hän kertoi olevansa Hawailla naisradioamatöörien kokouksessa. Olen saman alan ihmisiä, joten juttuahan meillä riitti. Tietenkin sitä kyseltiin myös, että mistäs päin sitä ollaan kotoisin ja tämän rouvan sukujuuret olivat tietenkin Suomessa! Hän oli syntynyt Amerikassa, eikä puhunut suomea.
Kerran Eilatissa, Israelissa, vuonna 1987 olimme perhelomalla Jouluna. Olimme kaupungilla kävelemässä, minä oikaisin erään puiston halki, vaimo ja poika kiersivät puiston katua pitkin. Tultuani puiston keskelle, kuului penkillä istuvalta naiselta kysymys: "Oletteko Suomesta?" Hän oli kuullut meidän keskustelevan hänelle tutulla kielellä. Kävi ilmi, että hän oli syntyjään Keuruulta, kuten minäkin, mutta asui aina talvet Eilatissa.
Samalla, edellä kerrotulla reissulla Japanissa, Jokohamassa, menimme illalla baariin, joka sijaitsi kahdennessakymmenennessä kerroksessa. Lähtiessämme pois, puolen yön maissa, hisseille oli pitkät jonot, joten päätimme käyttää portaita. Laskeuduttuamme muutaman kerroksen, luki erään oven päällä SAUNA, siis suomeksi! No eihän se koskaan ole liian myöhäistä mennä saunaan. Ja siellähän oli aivan normaali sauna Helo-kiukaineen! Pieni erikoisuus oli se, että lauteet oli päällystetty kokolattiamatolla, eikä löylyhuoneessa käytetty lainkaan vettä! Mutta se hieronta saunan jälkeen sehän se vasta tarina olisikin!!! Mutta tuota en nyt jouda kertomaan, muuten jää jouluvalmistelut huomenna tekemättä, täytyy tästä mennä nukkumaan. Voin joskus jatkaa, jos kiinnostaa?
Suomalaisen nenä kyllä aina saunan löytää!