Mitä mieltä olette siitä, kun 15-17 vuotiaat menevät kihloihin parin kuukauden tai vaikka vuoden seurustelun jälkeen? Mun mielestä se on vähän hölmöä. Teinit alkavat leikkiä aikuisia liian aikaisin. Mun mielestä kihlaus on lupaus avioliitosta, eikä tuon ikäiset lapsoset ole vielä valmiita lupaamaan toisilleen niin isoa asiaa kun viettää toistensa kanssa loppu elämä ! Onhan se seurustelu sen jälkeen vakavampaa kun on "kihloissa", mutta mun mielestä kihlaus menettää vähän merkitystään kun mennään kihloihin noin nuorena. Mutta onhan se niinkin, ettei rakkaus katso ikää.. Kertokaas te mielipiteitänne teinikihloista?
Mitä mieltä olette teinikihloista?
Teinivieläitsekin16
29
2423
Vastaukset
- minä kahdesti
Siis tämä samainen nuori pissis, joka ensimäisen kerran meni alle parikymppisenä.....?
Kertokaas enkkaa?
Monestiko olette ollut kihloissa?- Tupas paras
Taas tämä ketju todistaa, että kunnon ikärajat palstoille ja tunnistautuminen pankkitunnuksilla niin loppuis paskanjauhanta.
- hohhohhh
Tupas paras kirjoitti:
Taas tämä ketju todistaa, että kunnon ikärajat palstoille ja tunnistautuminen pankkitunnuksilla niin loppuis paskanjauhanta.
kaveri meni parin viikon seukkaamisen jälkeen kihloihin,toinen osapuoli ollut monta kertaa ennemminkin. ja ikää 16w. jossei muuta saa niin kunnon naurut ainakin........... ikäraja kihloihin menemiseenkin!!
- nka
Tupas paras kirjoitti:
Taas tämä ketju todistaa, että kunnon ikärajat palstoille ja tunnistautuminen pankkitunnuksilla niin loppuis paskanjauhanta.
Nm. Tupas paras: Nokkelaa! Ja ainoastaan yliopistoprofessoreita keskustelemaan? ;)
Jokainen tuntee mitä tahtoo, mutta saattaa tuo 15- ja 16-vuotiaiden kihlahanke kaatua muutaman vuoden kuluttua. Kihlautuminen nuorena saattaa tuntua viisaalta ajatukselta, mahtaakohan kuitenkaan viiden vuoden kuluttua tuntua enää niin muodikkaalta ja mukavalta, kun ei jaksa enää tuijottaa toisen naamaa, huomaa alkuhuuman kadonneen ja elämät syystä tai toisesta lähtevät kaartumaan eri suuntiin. Ei elämänkattavia päätöksiä pidä tehdä niin nuorena, itse tuossa iässä tahdoin vain nauttia asioista joista nuorina nautitaan, ja niin teen edelleen. Se on LUPAUS, ei ohimennen heitettävä ehdotus. Sattuu vain enemmän kun huomaa kaiken särkyvän. - kiitän-nauruista!
Tupas paras kirjoitti:
Taas tämä ketju todistaa, että kunnon ikärajat palstoille ja tunnistautuminen pankkitunnuksilla niin loppuis paskanjauhanta.
Ikärajat näille palstoille!
Tupas paras22.12.2009 19:21
Taas tämä ketju todistaa, että kunnon ikärajat palstoille ja tunnistautuminen pankkitunnuksilla niin loppuis paskanjauhanta.
- nintsu
mulla tuli yläasteen aikaan pidettyä sormusta sormessa muutenkin. Se oli vaan sellasta läpän heittoa. Ihan niin kuin vielä tänä päivänä vaikka oon 22 vuotta jo.
Oon mie kerenny olla naimisissa useamman miehen kanssa jo tähän ikään. - Neiti L.
Onhan tuo minusta toisaalta aika lapsellista touhua, mutta lapsiahan he vasta ovat tuossa 15-17 vuoden iässä, vaikka toisin luulevat... Kyllä meidänkin yläasteella (jolloin kyllä oltiin se 13-16) taisi olla yksi kihlapari, mutta eivätpä kestäneet yläasteen loppuun. Toinen pari oli "esi-kihloissa" eli tytöllä oli sormus lupauksena siitä, että menee sitten joskus kihloihin! Hah! Oli siinäkin selitystä.. Eipä ole enää tuokaan pari yhdessä, eikä kestänyt sekään juttu yläasteen loppuun...
Toisaalta taas paras ystäväni meni kihloihin ollessaan vajaa 17-vuotias, mies pari vuotta vanhempi. Kyllä sitä silloin tuli ihmeteltyä, mutta niitä häitä päästiin tosissaan tanssimaan reilun kolmen vuoden jälkeen kihloihin menosta!
Selkeästi suurin osa näistä kihlautuvista teineistä taitaakin mennä kihloihin ihan vain näyttämisen halusta tms. eivätkä edes vielä ajattele mitään naimisiin menemistä. Kunhan vain kaverit näkevät kuinka "tosissaan" sitä ollaan! Toisaalta joukosta varmasti löytyy myös niitä jotka ovat asian suhteen tosissaan ja myös suunnittelevat häitä!
Kyllä minusta silti kihlaus on menettänyt merkitystään. Niin moni menee nykyään nuorena, tai vanhanakin kihloihin vain sillä periaatteella, että saadaan sormus sormeen ja muut näkevät, että olet "varattu". Itse vielä tahtoisin ajatella, että kihlaus on lupaus avioliitosta ja kihlautumisen jälkeen sovitaan hääpäivä, tai ainakin suurinpiirteinen ajankohta. Tosiasiassa niin ei enää voi ajatella, sillä monet kihlautuvat "muuten vaan" tai häitä tanssitaan "sitten joskus". Oli miten oli, kihlaus on ihana asia!! Se on täysin kahden ihmisen välinen lupaus, oli kyse sitten naimisiin menemisestä tai mistä vaan, se on heidän välinen juttunsa! Muiden mielipiteillä ei pitäisi olla merkitystä, sillä jokainen menee omalla tyylillään!- **********
Koska niin monet aikuisetkin nykyään ovat kihloissa vuosikausia ilman puhettakaan naimisiin menosta niin ei ole kummakaan että nuorisokin on omaksunut kihlauksen vain merkkinä vakavammasta suhteesta. 15-18 vuotiaan käsitys vakavasta suhteesta on yleensä toki hieman erilainen kuin vaikka 10vuotta vanhemman. Ja kaikkihan muistaa kuinka teini-iässä jokainen ihastuskin tuntui siltä ainoalta oikealta jonka kanssa haluaa mennä naimisiin ja hankkia lapsia, riippumatta siitä kuinka kauan oli yhdessä oltu. Se vain kuuluu nuoruuteen. Eli ei mun mielestä asiasta nuoria oikein voi haukkua tai syyllistääkään, me aikuisethan tällaiseen käyttäytymiseen olemme esimerkin antaneet. Jokainen sitten taas omalla kohdallaan voi omien lasten kanssa keskustella kihlautumisen merkityksestä ja näin siirtää omaa arvomaailmaansa eteenpäin. Ja totuushan on että tavat muuttuu, mikä sillä hetkellä saattaa tuntua hyvinkin inhottavalta. Vaikka kihlaus ennen oli merkki avioliittoon sitoutumisesta niin 50 vuoden päästä se hyvin saattaa olla menettänyt tuon merkitryksen aivan kokonaan.
- muudeli
Täysin samaa mieltä!
Olin 14-vuotias kun tapasin mieheni. Taisin olla kuudentoista keskustelimme avioliitosta ja aloimme puhua että "sitten kun me mennään naimisiin". Olimme siis sopineet avioliiton solmimisesta = olimme kihloissa. Emme kyllä tätä mitenkään julkistaneet tai ostaneet sormuksia. Avioliiton solmimme kun olin 22-vuotias, ja silloin sain ainokaisen, ihanan sormukseni.
Minusta 15-17-vuotias voi julistaa suhteensa vakavuutta ja hankkia sormuksen sen merkiksi, mutta sitä ei pidä sekoittaa kihlaukseen. En näe estettä sillekään, että oltueen yhdessä vähintään vähintään vuoden tai pari (! perustuu rakastumisen aivokemiaan) antavat toisilleen lupauksen avioliiton solmimisesta. Mutta lupausten antaminen harkitsematta, leikkiäkseen aikuista on turhaa.- skörä
On se jännä kun ei ymmärretä että kihlaus on lupaus avioliitosta, pelkkä sormus vasemmassa nimettömässä ei ole yhtä kuin kihlat ja kihloissa voi olla ilman sormustakin.
Teinikihlat eivät ole kihlat. Esimerkiksi 17-vuotiaanakin voi mennä kihloihin, jos halutaan häät heti kun täytetään 18. Olenpa kuullut myös viisikymppisestä teinikihlaparista, "kihla"sormukset on mutta naimisiin ei olla menossa. - Vierailija Tre
Mä menin kihloihin muutama kuukausi 17-vuotispäiväni jälkeen..Joskin että mieheni on mua 7 vuotta vanhempi..Täytän keväällä 21..Vietimme juuri 2-vuotis hääpäiväämme, meillä on yksi lapsi ja toinen tulossa..
- heheh
Kohta kolme vuotta seurustelua takana, ja viime vuoden heinäkuussa mentiin tyttöystävän kanssa kihloihin. Tyttöystävä täyttää viisitoista ja minä kuusitoista. Ollaan jo mietitty parisuhteen rekisteröimistä ja yhteen muuttamista vuoden päästä.
Ei teinikihloissa mun mielestä mitään pahaa ole, kunhan se ei vain ole sellaista parin viikon seurustelun jälkeen tapahtunutta...
Enkä minäkään tyttöystävän kanssa asiaa mitenkään julistanut, se vain tuntui ilmiselvältä, että kihloihin mennään. Kyllä sitä nuorenakin voi rakastua, ei sille mitään estettä ole. - Mitä tarkoittaa?
heheh kirjoitti:
Kohta kolme vuotta seurustelua takana, ja viime vuoden heinäkuussa mentiin tyttöystävän kanssa kihloihin. Tyttöystävä täyttää viisitoista ja minä kuusitoista. Ollaan jo mietitty parisuhteen rekisteröimistä ja yhteen muuttamista vuoden päästä.
Ei teinikihloissa mun mielestä mitään pahaa ole, kunhan se ei vain ole sellaista parin viikon seurustelun jälkeen tapahtunutta...
Enkä minäkään tyttöystävän kanssa asiaa mitenkään julistanut, se vain tuntui ilmiselvältä, että kihloihin mennään. Kyllä sitä nuorenakin voi rakastua, ei sille mitään estettä ole.Jos teinikihlat ei ole sopimus avioitumisesta niin mielestäni on yksi lysti mennäänkö "kihloihin" 2 päivän, 2 viikon, kahden kuukauden vai 2 vuoden päästä. Pelkkä sormuksen laittaminen vasempaan nimettömään, ei kai niin vakavaa ole, etteikö sitä nyt voisi kuka vaan tehdä?
"Kyllä sitä nuorenakin voi rakastua, ei sille mitään estettä ole.". Ilman muuta voi! Silloinhan sitä juuri monet rakastuukin! Mutta, pelkkä rakastuminen ei ole mielestäni hyvä syy mennä kihloihin/naimisiin. Aika moni olisi eronnut, jos joka kerta kun rakastuu paukkaisi naimisiin.
Itse kihlaudun sitten, kun sovimme naimisiin menosta. Ja onneksi en sitä ole teininä tehnyt! Suhtaudun kihlaukseen samalla vakavuudella kuin avioitumiseen. Tai kihlaus on mulle "vain" sitä, että sovitaan naimisiin menosta. Jotenkin kai siitä ensiksi sovitaan? Ja toivon mukaan suhde on vakava silloin kun naimisiin ollaan menossa! Mielestäni suhteen pitää olla jo ennen kihlausta vakava! Kihloihin mennään, kun ollaan vakavissaan, eikä kun halutaan alkaa olla vakavissaan... Tai miten sen nyt muotoilisi! Kihlaus ja naimisiin meno ei itsessään muuta mitään. Se on vain merkki jostain.
Kyse ei ole vain iästä vaan ylipäätänsä siitä, että mitä kihlaus tarkoittaa? Voiko kihlaus olla mitä vaan? Jos vaihdan kaverini kanssa "ystäväsormuksia" ja lupaamme olla ystäviä loppuelämämme, voimmeko kutsua sitä kihlaukseksi? Tai jos paiskaan ystäväni kanssa kättä? Tai jos muutan poikaystäväni kanssa yhteen, voinko kutsua sitä kihlaukseksi? Mitä voi kutsua kihlaukseksi ja mitä ei? Ja miksi?
Ovatko kaikki teinit edes kihloissa vaikka he kertovat menneensä kihloihin ja on sormukset vasemmassa nimettömässä? Onko kihlaus lupaus avioliitosta vai lupaus avioliitosta kihlaus? Jos hommataan kihlasormukset ja laitetaan ne sormiin, eikä mainita avioliittoa/naimisiin menoa missään vaiheessa niin onko luvattu mennä naimisiin? Onko pelkkä "sormustaminen" jo lupaus? Sanaton lupaus? Mielestäni ei.
Mitä alkuperäisessä kysymyksessä edes kysytään. Tarkoitetaanko teinikihloilla kaiken ikäisten "teinikihloja" vai teini-ikäisten avioliittolupauksia vai mitä?
- jupph
Itse en varmaan menisi edes 30 -vuotiaana kihloihin parin kuukauden seurustelun jälkeen. Saatika 15-17 vuotiaana!
Mielestäni seurustelu ei ole välttämättä yhtään sen vakavampaa, jos ollaan "kihloissa" eikä kihloissa. Kaverini vanhemmat ovat olleet jo 25 vuotta yhdessä eivätkä ole kihloissa. Ilmeisesti sitten 15-vuotiaat, jotka ovat kihloissa tai "kihloissa" ovat vakavammin yhdessä. Joopajoo...
Eräs kaveri meni tyttöystävänsä kanssa "kihloihin", kun tyttöystävä tahtoi. Tosissaan kaveri ei ollut, eikä menossa varsinkaan naimisiin. Antoikin rukkaset, kun tyttöystävä vielä muutaman kuukauden kuluttua kosi. Kummaa meininkiä mielestäni.
Rakkaus ei katso ikää, eikä kihloja!- jupph
Joku varmaan kuvittelee, että et ole vakavissasi poikaystäväsi kanssa kun ette ole kihloissa.
Se että ette ole kihloissa voi johtua sitä, että et pidä pelkkää "sormustusta" kihlauksena.
Läheskään kaikki teinikihlautujat ei päädy naimisiin. Jos joku kyselee niin sano, että menet kihloihin
vasta sitten, kun naimisiin meno on ajankohtaisempi asia. Että olet sen verran vanhanaikainen. - kihlaus nuorena
jupph kirjoitti:
Joku varmaan kuvittelee, että et ole vakavissasi poikaystäväsi kanssa kun ette ole kihloissa.
Se että ette ole kihloissa voi johtua sitä, että et pidä pelkkää "sormustusta" kihlauksena.
Läheskään kaikki teinikihlautujat ei päädy naimisiin. Jos joku kyselee niin sano, että menet kihloihin
vasta sitten, kun naimisiin meno on ajankohtaisempi asia. Että olet sen verran vanhanaikainen.Täällä jotkun/joku kirjoittaja on sotkenut ihastumisen ja rakastumisen: ""Kyllä sitä nuorenakin voi rakastua, ei sille mitään estettä ole.". Ilman muuta voi! Silloinhan sitä juuri monet rakastuukin! Mutta, pelkkä rakastuminen ei ole mielestäni hyvä syy mennä kihloihin/naimisiin. Aika moni olisi eronnut, jos joka kerta kun rakastuu paukkaisi naimisiin." Rakastuminen on pysyvää eikä mitään hetken huumaa. Rakkaus on aivan kuten äidin ja lapsen välistä, ei se niin vain lopahda.
Itse eloin seurustelemaan nykyisen poikaystäväni kanssa 14-vuotiaana. Noin vuosi myöhemmin aloimme keskustelemaan yhteisestä tulevaisuudesta, naimisiin menosta lapsista yms. "Menimme" kihloihin (tai oikeammin ostimme sormukset) viikonloppuna, vaikka useamman vuoden olemme olleet varmoja yhteisestä tulevaisuudesta. Tällä hetkellä olen 17-vuotias ja poikaystäväni 18-vuotias. Täytän itsekin tänä vuonna 18. En yleistäisi kaikkia nuorien kihlauksia teinikihlauksiksi, minulla ja poikaystävällänikin on useampi seurusteluvuosi takana ja olemmekin kasvaneet yhteen. Nuorena aloitettu seurustelu saattaa myös lujittaa suhteen kestoa, kunhan kumpikin ovat alusti asti tosissaan. - M.Mamma
kihlaus nuorena kirjoitti:
Täällä jotkun/joku kirjoittaja on sotkenut ihastumisen ja rakastumisen: ""Kyllä sitä nuorenakin voi rakastua, ei sille mitään estettä ole.". Ilman muuta voi! Silloinhan sitä juuri monet rakastuukin! Mutta, pelkkä rakastuminen ei ole mielestäni hyvä syy mennä kihloihin/naimisiin. Aika moni olisi eronnut, jos joka kerta kun rakastuu paukkaisi naimisiin." Rakastuminen on pysyvää eikä mitään hetken huumaa. Rakkaus on aivan kuten äidin ja lapsen välistä, ei se niin vain lopahda.
Itse eloin seurustelemaan nykyisen poikaystäväni kanssa 14-vuotiaana. Noin vuosi myöhemmin aloimme keskustelemaan yhteisestä tulevaisuudesta, naimisiin menosta lapsista yms. "Menimme" kihloihin (tai oikeammin ostimme sormukset) viikonloppuna, vaikka useamman vuoden olemme olleet varmoja yhteisestä tulevaisuudesta. Tällä hetkellä olen 17-vuotias ja poikaystäväni 18-vuotias. Täytän itsekin tänä vuonna 18. En yleistäisi kaikkia nuorien kihlauksia teinikihlauksiksi, minulla ja poikaystävällänikin on useampi seurusteluvuosi takana ja olemmekin kasvaneet yhteen. Nuorena aloitettu seurustelu saattaa myös lujittaa suhteen kestoa, kunhan kumpikin ovat alusti asti tosissaan.Omasta mielestäni ihastuminen, rakastuminen ja rakastaminen ovat kaikki eri asioita.
Tosin rakastuminen ja rakastaminen on lähempänä toisiaan kuin ihastuminen.
Ja puhutaanhan sitä "ensirakkaudesta". Mielestäni se on enemmän kuin "ensi-ihastus". Silti ensirakkaus ei välttämättä ole rakkautta. Ainakaan sellaista miksi sen aikuisena käsittää. Eikä välttämättä kestävää.
Oma ystäväni tuntui olevan hyvin rakastunut ja varmaan rakastikin teininä poikaystäväänsä. Aloittivat seurustelun 13-vuotiaana. Se loppui 17-vuotiaana. Kihloissakin olivat. Seuraava suhde kesti 4-vuotta (ehtivät myös kihloihin). Mielestäni 3 vuotta on vielä lyhyt seurusteluaika ja siitä ei voi kovin pitkälle tehdä johtopäätöksiä. Mutta eihän kaikkien aikuistenkaan suhteet kestä ja kihlaukset purkautuvat. - M.Mamma
M.Mamma kirjoitti:
Omasta mielestäni ihastuminen, rakastuminen ja rakastaminen ovat kaikki eri asioita.
Tosin rakastuminen ja rakastaminen on lähempänä toisiaan kuin ihastuminen.
Ja puhutaanhan sitä "ensirakkaudesta". Mielestäni se on enemmän kuin "ensi-ihastus". Silti ensirakkaus ei välttämättä ole rakkautta. Ainakaan sellaista miksi sen aikuisena käsittää. Eikä välttämättä kestävää.
Oma ystäväni tuntui olevan hyvin rakastunut ja varmaan rakastikin teininä poikaystäväänsä. Aloittivat seurustelun 13-vuotiaana. Se loppui 17-vuotiaana. Kihloissakin olivat. Seuraava suhde kesti 4-vuotta (ehtivät myös kihloihin). Mielestäni 3 vuotta on vielä lyhyt seurusteluaika ja siitä ei voi kovin pitkälle tehdä johtopäätöksiä. Mutta eihän kaikkien aikuistenkaan suhteet kestä ja kihlaukset purkautuvat.Vielä sen verran, että ihastuahan voi vaikka julkkikseen tai koulun tyttöön/poikaan, jonka kanssa ei ole edes jutellut tai on vaihtanut pari sanaa. Kun seukkaa niin voi olla ihastunut/rakastunut (ja ihastumisen jälkeen voi rakastua). Mutta rakastamiseen voi mennä siitä vielä aikaa.
Mielestäni ihastumisen ja rakastumisen tunne (oih minusta tuntuu, että olen rakastunut!) on eri asia kuin rakastaminen. Voi olla, että olen väärässä. Mutta tämä on minun tulkintani. Itse rakastan miestäni. Mutta olenko rakastunut? Kai minä sitäkin olen... vieläkin.
Rakastuminen on syvempää/vakavampaa kuin ihastus. Jotkut ihastuu viikottain uuteen poikaan/tyttöön teininä. - ööh??
M.Mamma kirjoitti:
Vielä sen verran, että ihastuahan voi vaikka julkkikseen tai koulun tyttöön/poikaan, jonka kanssa ei ole edes jutellut tai on vaihtanut pari sanaa. Kun seukkaa niin voi olla ihastunut/rakastunut (ja ihastumisen jälkeen voi rakastua). Mutta rakastamiseen voi mennä siitä vielä aikaa.
Mielestäni ihastumisen ja rakastumisen tunne (oih minusta tuntuu, että olen rakastunut!) on eri asia kuin rakastaminen. Voi olla, että olen väärässä. Mutta tämä on minun tulkintani. Itse rakastan miestäni. Mutta olenko rakastunut? Kai minä sitäkin olen... vieläkin.
Rakastuminen on syvempää/vakavampaa kuin ihastus. Jotkut ihastuu viikottain uuteen poikaan/tyttöön teininä.Kyllä sitä voi aikuisenakin viikottain ihastua, eikä pelkästään teininä. Älkääpäs nyt viitsikö puhua 'aikuisten' suihteista fiksumpina kuin nuoreten.
- Ässädaami
Siis, jokainen joka pitää sormusta vasemmassa nimettömässä antaa ymmärtää olevansa kihloissa. Kysyttäessä naimisiinmenosta saadaan helposti selville onko kyseessä aito kihlaus (=lupaus naimisiinmenosta ja aika jotenkin määritelty) vai teinikihlaus (no ei myö olla naimisiin menossa).
Nuoriin, n.13-17 v pareihin (siis osallistujat tuota ikähaarukkaa) soveltaisin hieman erilaista symbolia. Esimerkiksi luokkasormuksien vaihtaminen ja pitäminen riipuksena kaulassa antaa ymmärtää suhteen olevan vakavampi kuin 2 viikon pikaihastus. Tällöin hinnaksi ei tule kuin ketjujen osto. Olen tämäntyyppisiä pareja nähnyt esim. sukulaisissani ja täytyy myöntää että sydän heltyy heitä katsoessaan. Kunnoitan heitä entistä enemmän, koska eivät "alenna" aidon kihlauksen arvoa, harva 15 v aloitettu suhde/kihlaus kestää loppuiän avioliittoineen päivineen. Heitä tosin on, kunnioitusta siitä, mutta harva pari siihen pystyy. Siksi kannatan erilaista symbolia teini-ikäiselle pariskunnalle.- hyvin mielin
itse olin 17 kun menin ensimmäisen kerran kihloihin (oli kyös muuten viimeinen kerta=) )
nyt onnellisesti naimisissa , ja esikoiset syntyivät 3 kk sitten eli siis jos rakkaus on aitoa niin miksi ei ?? - Ässädaami
hyvin mielin kirjoitti:
itse olin 17 kun menin ensimmäisen kerran kihloihin (oli kyös muuten viimeinen kerta=) )
nyt onnellisesti naimisissa , ja esikoiset syntyivät 3 kk sitten eli siis jos rakkaus on aitoa niin miksi ei ??Kysymys kuuluukin mistä sen tietää onko rakkaus aitoa? Naiset totta kai sanovat että "sen vain tietää", mutta haluaisin sinulta vähän järkeen käyvemmän perustelun, mistä sinä tiesit että kannattaa kihlautua?
Enkä keljuile, yritän vain ymmärtää ja onnittelut esikoisista nuorelle (veikkaisin ettette ole paljoa yli 20 vuotiaita) parille.
- Kalkkis vaan
Kun olin joskus aikanaan yläasteella niin silloin vaihdettiin luokkasormuksia. Poika/tyttöystävän sormus laitettiin kaulaketjuun roikkumaan. Se on parempi tapa mielestäni! Kihloihin ehtii myöhemmin.
Itse olin vain puoli vuotta kihloissa ennen häitä.- Ässädaami
Kuten edellä mainitsin, olen nähnyt samaa tapaa käytettävän. Mielestäni erinomainen keino, mutta eihän nuoret ehdottomuuksissaan voi "vähempiarvoista" symbolia hyväksyä suhteensa syvenemisen merkiksi, kyllä se pitää (teini)"kihlat" olla. No, elämä opettaa. Aikanaan itse ollut yhtä ehdoton, vaikken kihlautunutkaan. Mustan ja valkoisen väliin kun osuu se harmaa kaikessa kauneudessaan.
"Nuoret luulevat, että aikuiset ovat ihan tyhmiä. Mutta aikuiset tietävät, että nuoret ovat tyhmiä."
- ___
No, ite menin kihloihin 16-vuotiaana ja nyt 17-vuotiaana oon menossa naimisiin. Että en kyllä todellakaan mennyt kihloihin siks, että seurustelu olis vakavempaa! Ihmiset on katsokaas erilaisia, eli älkää yleistäkö.
- ............
Enpä osaa sanoa, voihan sen niinkin nähdä, että jotenkin vähentäisi kihlojen merkitystä, mutta kyllä se itselleni kaikesta huolimatta merkkaa sitä mitä ennenkin.
Ja musta tuntuu, että teinikihlat eivät ole enää teinien juttu. Ihan aikuiset ihmisetkin menevät kihloihin ja naimisiin vain hetken tuntemisen jälkeen. Ne 15-vuotiaat ei kuitenkaan paukkaa sen kihlansa jälkeen välittömästi naimisiin eli on aikaa kypsytellä asiaa ja tutustua enemmän.
Itse suhtaudun vakavasti asiaan enkä osannut kuvitellakaan alle parikymppisenä meneväni kihloihin saati naimisiin. Ja itse tarvitsen pitkän ajan ennen kuin naimisiin menin. Mutta loppujen lopuksi kukin tehkööt miten haluaa, se ei vähennä sitä miten koen itse kihlautumisen tai naimisiinmenon. Ja niin kauan kuin on kyse kihlautumisesta ja naimisiinmenosta, niin erotakin voi ja sen kantaa pariskunta itse seurauksenaan. Lapset onkin sitten eri juttu ja siinä ei enää eropaperit auta, vaan se linkki siihen ihmiseen on ja pysyy niin kauan kuin lapsi on lapsi, joskus sen jälkeenkin.- asdfgym,6,
ihastuminen-->rakastuminen-->rakastaminen
rakastuneena ei kannata mennä kihloihin nuorien, silloin kun rakastaa toista huonojen puolien ja riitojenkin jälkeen, silloin on ainesta mennä naimisiin.... ettei sama päde myös aikuisillakin...
- EnkkaEhkä?
Mun kaveri (13v) meni pojan (14v) kanssa kihloihin 2 ja ½ KUUKAUDEN TUNTEMISEN (siis niin että edes tiesivät että on olemassa sellainen tyyppi kuin hän (nimi yms.)) Kihloihin... Ja seksiä harrastivat 4 PÄIVÄN näkemisen jälkeen. Onko siinä enkka?
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Sä et pääse yli, mä en pääse yli
Jäädäänkö kuinka pitkäksi aikaa kärvistelemään omissa kuplissa näihin tunteisiin vai aletaanko puskemaan jo tätä läpi. V1281488- 371401
- 671215
Hei sinä nainen
Haluan olla rehellinen – olet hämmentänyt minua todella paljon. En ota sinusta mitään selvää, ja ehkä juuri siksi huomaa541149- 69994
Mitäs te venäjän puolustajat tekisitte, jos venäjä todella hyökkäisi tänne?
Tää on se mielenkiintoinen kysymys. Tehän olette lähinnä vasemmistolaisia, eikä armeijaa ole käyty, eikä rintamalle mi254954Kelan perkeleellinen käytäntö
Kun äiti joutuu hakemaan Kelalta tukia vähien tulojen tähden, niin aina otetaan huomioon lapsen tilillä olevat rahat. Ei193934- 73911
Ellen Jokikunnas ja Jari Rask napauttavat - Tällaisten ihmisten ei kannata muuttaa Italiaan: "Ei..."
Ellen Jokikunnas ja Jari Rask toteuttivat oman unelmansa Italiassa. He ostivat kakkoskodin Italian Pugliasta. Lue lisää15823Miksi kaikki jauhaa KAJ:sta
Se bastulauluhan on todella huono, vanhanaikainen ja oikea junttilaulu. Oikein ällöttää, kun idiootit hehkuttaa sitä ps106818