Hmm, olen vaivaantunut ja masentunut pienen ikäni (25v) . Ahdistaa kirjoittaa tätä ja tekisi mieli korjailla tekstiä sopivammaksi heti kun se putkahtaa ruudulle, kävin psykologilla ja psykiatrilla, siellä todettiin kaikenlaista, (kunnallinen) mutta en koskaan hahmottanut mitä apua siitä on jos käyn siellä ja kysytään mitä haluan, lisäksi nukuin pommiin, (illalla nukahtamisvaikeuksia) muutamasta tapaamista niin ilmoitettiin ettei takaisin ole tulemista.
Lääkkeitä efexor 475mg per päivä (vakava masennus) ja Xanor depot 1mg (paniikkihäiriö) , aluksi tuntui auttavan mukavastikin, tosin aloin olemaan niin hajamielinen ja tohelo että ei muuten asioista tullut mitään, joten efexorin olen onnistunut tiputtamaan 75mg päivä ja xanorin jätin pois.
Ahdistusta, hermoilua, mielialan vaihteluja ja semmoista ollut viime aikoina enemmän kun normaalisti, vähän epäillyttää ettei olisi käännös pahempaan suuntaan.
Olen pidemmän aikaa koittanut vaan tsempata ja elellä positiivisella fiiliksellä, ilman turhaa itsetutkiskelua, silti vaan olo tahtoo stressaantua.
Mielialahäiriö testi tuli juuri tehtyä, rehellisesti vastailtuna, eikä parannusta näyttäisi olevan aiempaan...
Disorder Rating
Paranoid: ----------Moderate
Schizoid: ---------Moderate
chizotypal: ----------Moderate
Antisocial: ------------Moderate
Borderline: ----------Very High
Histrionic: ----------Very High
Narcissistic:---------High
Avoidant: ---------Very High
Dependent: --------Very High
Obsessive-Compulsive: ---High
Elämäntavat ihan ok, kavereita ei pahemmin ole, muuten menee ihan kivasti, koulussa opiskelen ja vapaallakin tulee harrastettua.
Ei vaan suju eikä kiinnosta, eli kenelläkään rakentavia neuvoja?
Lääkkeitä efexor 475mg per päivä (vakava masennus) ja Xanor depot 1mg (paniikkihäiriö) , aluksi tuntui auttavan mukavastikin, tosin aloin olemaan niin hajamielinen ja tohelo että ei muuten asioista tullut mitään, joten efexorin olen onnistunut tiputtamaan 75mg päivä ja xanorin jätin pois.
Ahdistusta, hermoilua, mielialan vaihteluja ja semmoista ollut viime aikoina enemmän kun normaalisti, vähän epäillyttää ettei olisi käännös pahempaan suuntaan.
Olen pidemmän aikaa koittanut vaan tsempata ja elellä positiivisella fiiliksellä, ilman turhaa itsetutkiskelua, silti vaan olo tahtoo stressaantua.
Mielialahäiriö testi tuli juuri tehtyä, rehellisesti vastailtuna, eikä parannusta näyttäisi olevan aiempaan...
Disorder Rating
Paranoid: ----------Moderate
Schizoid: ---------Moderate
chizotypal: ----------Moderate
Antisocial: ------------Moderate
Borderline: ----------Very High
Histrionic: ----------Very High
Narcissistic:---------High
Avoidant: ---------Very High
Dependent: --------Very High
Obsessive-Compulsive: ---High
Elämäntavat ihan ok, kavereita ei pahemmin ole, muuten menee ihan kivasti, koulussa opiskelen ja vapaallakin tulee harrastettua.
Ei vaan suju eikä kiinnosta, eli kenelläkään rakentavia neuvoja?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tärkeestä aiheesta kirjoitat! Itse olen nyt 4-vuotta ollut vakavasti masentunut, ja diagnoosi sanoo näin: Vakava depressio, ahdistuneisuus häiriö, psykoosi, epäluuloinen- ja epävakaa persoonallisuus häiriö, joten tiedän mistä puhut..'
Mulla menee ketipinoria 600mg päivässä, ja bentsoja nukkumisvaikeuksiin. Sit menee viä seroniliä jonkun verran.. Musta tuntuu että oon koko ajan joku kone joka lääkkeitten voimalla jaksaa talsia eteen päin, kuitenkaan olematta ihminen.. Mulla on samanlaisia tunne tiloja kun sullakin.. Ja itsetunto on ylihuono..
Suosittelisin sulle hakeutumista hoitojaksolle vaikka jonnekkin avomielenterveys puolella, koska itse elin masennukseni kanssa niin pitkään että muut "mielenterveyshäiriöt" Pääsivät porautumaan päähäni..
Masentuneena on paska olla, joten koitetaa molemmat karistaa se pois!
'VOIMIA!
Olen nyt yhteensä ehkä 15v vaivasta kärsinyt, ei erityisen vakavaa, en ole halvaantunut kaulasta alaspäin, yks vakavempi yritys johon sitten heräsin, kolmannesta kerroksesta alas.
Haluisin tukee sinua, en usko et on paras vaihtoehto turruttaa vaan kipua lääkkeillä, vaan aina on joku syy siihen mistä kärsii, siihen kun löytää ratkaisun ei ongelma enää tunnu niin pahalta..
Jälkeenpäin ajatellen tunsin olevani joku ihan mitätön mikä teki vaan sitä mitä pyyydettiin ja muuten oli tyytyväinen, ellei ollut tajuamatta koko asiaa.
En kadu lääkkeistä vieroitusta, siihem meni puoli vuotta, mitä en suosittele kenellekään!
Tunnen oloni nyt ihan hyväksi, kaikinpuolin terveemmäksi kuin vaikka kuukausi sitten, toivon samaa sinulle, yritetään enemmän eteen kuin alaspäin!
Vttu, tässäkö kaikki Suomen suurimmalta hyvinvointipalstalta, eli koita jaksaa, on sulla yks kohtalotoveri!
Siis oikeesti HaistaPaska-meiniki koko suomen mielenterveyshoidossa, joko oot ok, tai sit oot joku jota
hyljeksitään mut ei hoideta!
Joo, tässäpä tämä kaikessa suuruudessaan, mitäpä tässä muuta sanomaan, en tunne olevani sairas enempään kuin jotkut kyylät jotka vahtaa kirjoitusvirheitä tai muuta paskaa. Anteeksi kieliasu äidinkielen paskiaiset :)
Tämä tuskin on Suomen suurin jos ylipäätään edes hyvinvointipalsta. Meininki on kyllä juuri tota hoidon tiimoilla ilmeisesti, ite en ole sinne edes mennyt kun pärjään lääkkeellä.
Aloittajan ongelma on siisko että stressaa ja ei kiinnosta mikään? En ihmettele jos tulee stressikohtauksia, sama lääke mulla ja se tekee niitä.
Ettei tarvisi lisänä enemmän rauhoittavaa lääkettä?
Joo JOO, "lääkkeet eivät ole ratkaisu", tiedän sen mutta jos niitä on käytettävä niin käytetään sitten oikein eli oireisiin.