Olen kaksilapsisen perheen yh-äiti. Molemmat lapseni ovat 17-vuotiaita ja käyvät lukiota. Olen alkanut huolestua poikani hyvinvoinnista. Hän kieltäytyy kaikista koulun järjestämistä aktiviteeteista, jotka tapahtuvat normaalin kouluajan ulkopuolella. Hän kieltäytyi menemästä rippikouluun. Hän kieltäytyy menemästä kavereidensa kanssa minnekkään, vaikka hänen kaverinsa ovat häntä monesti pyytäneet mukaan. Syytä hän ei ole koskaan minulle eikä siskolleen kertonut. Sen sijaan hän kävelee erittäin pitkiä matkoja lähes päivittäin - yksin.
Siskonsa kertoman muukaan hän on myös jossakin määrin ahdistunut ollessaan huomion keskipisteenä tai suuressa joukossa. Lähimmässä kaveripiirissään hän sen sijaan osaa toimia vapautuneemmin, eikä ahdistuneisuutta ilmene. Häntä ei kuitenkaan kiusata lukiossa enää toisin kuin yläasteella.
Olen myös huomannut, että hänen kehon liikkeensä ovat ulkopuolisen silmin tarkasteltuna osittain kontrolloimattomia. Tosin tässä asiassa olen alkanut näkemään kehitystä parempaan. Esimerkiksi noin vuosi sitten hänen tehdessään kotitehtäviä harvoin oli kertaa, jolloin hän ei olisi pudottanut kynäänsä tjms. lattialle. Tosin vieläkin hän tahtomattaan saa kaikki monisteet ja vihkonsa täysin ryppyisiksi. En tiedä liittykö asia tähän mutta hänen käsialansa on myöskin erittäin epäselvää. Hän ei myöskään hallitse täysin käyttämiään tarkkaavaisuutta vaativia laitteita, kuten mopoa tai urheiluvälineitä.
Olen yrittänyt puhua näistä asioista hänen kanssaan mutta hän ei ole osoittanut yhteistyöhalukkuuttaan tässä suhteessa. Osaisiko joku teistä näin ollen kertoa mistä saattaisi löytyä syy lapseni käytökseen, joka ei ainakaan mielestäni tunnu normaalilta?
Siskonsa kertoman muukaan hän on myös jossakin määrin ahdistunut ollessaan huomion keskipisteenä tai suuressa joukossa. Lähimmässä kaveripiirissään hän sen sijaan osaa toimia vapautuneemmin, eikä ahdistuneisuutta ilmene. Häntä ei kuitenkaan kiusata lukiossa enää toisin kuin yläasteella.
Olen myös huomannut, että hänen kehon liikkeensä ovat ulkopuolisen silmin tarkasteltuna osittain kontrolloimattomia. Tosin tässä asiassa olen alkanut näkemään kehitystä parempaan. Esimerkiksi noin vuosi sitten hänen tehdessään kotitehtäviä harvoin oli kertaa, jolloin hän ei olisi pudottanut kynäänsä tjms. lattialle. Tosin vieläkin hän tahtomattaan saa kaikki monisteet ja vihkonsa täysin ryppyisiksi. En tiedä liittykö asia tähän mutta hänen käsialansa on myöskin erittäin epäselvää. Hän ei myöskään hallitse täysin käyttämiään tarkkaavaisuutta vaativia laitteita, kuten mopoa tai urheiluvälineitä.
Olen yrittänyt puhua näistä asioista hänen kanssaan mutta hän ei ole osoittanut yhteistyöhalukkuuttaan tässä suhteessa. Osaisiko joku teistä näin ollen kertoa mistä saattaisi löytyä syy lapseni käytökseen, joka ei ainakaan mielestäni tunnu normaalilta?
Vastaukset 4
Vanhimmat
on nuoruuden ongelma eikä mikään mielisairaus.
Parhaiten voit auttaa lastasi hänen mahdollisessa ongelmassaan pitämällä hänet erossa psykiatreista ja psykologeista.
No se, että kieltäytyy kouluajan ukopuolella aktiviteeteista ja rippikoulusta ei ainakaan ole merkki mistään ongelmista. En minäkään nuorena tykännyt mistään tekopirteistä koulun järjestämistä jutuista ja rippikouluun ei vain kiinnostanut mennä. Ei ihmisen tarvitse olla mikään lammas. Itse olen ollut ujo ja vetäytyvä miksi tuollaiset ryhmätoiminnat eivät ole koskaan kiinnostaneet. Noihin muihin asioihin en osaa sen kummemmin ottaa kantaa.
Luin nyt vielä uudestaan tuon tekstin ja haluaisin lisätä, että aika usein koulukiusaaminenkin voi aiheuttaa eräänlaista sosiaalisten tilanteiden pelkoa, josta kärsivä ei koe oloa mukavaksi jos joutuu huomion keskipisteeksi tai tilaisuuteen, jossa on mahdollisuus joutua jollain tapaa huomion keskipisteeksi. Itseäni ei ole kiusattu, mutta olen silti lapsesta lähtien kärsinyt jännitysoireista sosiaalisissa tilanteissa (ja kuten jo sanoin, olen ujo). Olen myös aika usein vältellyt tilanteita, joissa joutuisi kohtaamaan ja olemaan tekemisissä paljon vieraiden ihmisten kanssa (erilaiset pippalot yms). Se ei kuitenkaan ole mikään vakava mielenterveyden ongelma, vaikkakin usein aika rajoittavaa. Onko poikasi muutoin ujo?
Tuo tarkkailu ja liika kysely helposti vaan heikentää teidän välejänne.
Poikasi ikäänkuin "vittuuntuu" sinun jatkuvaan holhoamiseesi ja kyttäämiseesi siitä "tippuuko kynä lattialle".
En usko että kyseessä olisi mitään vakavampaa, normaalia aikuiseksi muuntumista kyseessä vaan.. toivottavasti.