Hei, haluan kuulla muiden kokemuksia itsemurhan yrittämisestä... Itse olen tilanteessa, missä ei ole enää muuta ulos pääsyä.. Siksi haluaisinkin kuulla miten te muut olette selviytyneet, vai onko enää mitään keinoa päästä ylös syvästä depressiosta? Itse yritin 4 kuukautta sitten itsemurhaa kaikkia lääkkeitä mahdollisimman paljon sekasin ottamalla.. Mutta siitä mut vietiinkin sitten sairaalaan ja vatsahuuhteluun.. En olee mikään murkku ikänen teini joka angstipäissää tänne kirjottaa vaan oikeesti aikuinen ihminen joka tarvitsis nyt kipeesti neuvoja eteenpäin etten vaan tee mitään tyhmää enää..
Kiitos kaikille vastanneille
Kiitos kaikille vastanneille
Vastaukset 37
Vanhimmat
aikaa, äläkä tee mitään tyhmää.
Lääkitys syvään depressioon,
* vaadi itsellesi keskustelua kemiat kohtaavan henkilön kanssa.*
Kirjoitit, haluat päästä elämään, olet oikeilla jäljillä : )
Minä ei ole yhtä kuin masennus, tee siihen pientä eroa.
Anna masennuksen pärjätä omillaan !
Sitoudu avun saamiseen itsellesi. Asiat, elämäntilanteet, tunteet näyttää joskus suhteettoman suurilta.
Voimien palatessa pienentyvät. Kerran kun selviät vaikeiden yli, tiedät onnistuvan siinä jatkossakin.
Hae ymmärrystä itseesi, raskas mutta itse itseään vievä kun alkuun pääsee. Havainnoi itseäsi kuin tutkimusmatkailija. : ) Katso rakkaudella itseäsi voipuneenakin.
d-vitamiinin puutekin ja muut ravitsemukselliset tekijät. Se on aivan mahdollista, koska ravitsemukselliset puutokset lisäävät masennusta ja d-vitamiinin puutos dementiaakin (joka nyt ei varmasti Sinua uhkaa;)
Mikään pimeys ei ole voittamaton!
Sinun pitää nyt kerätä viime voimanrippeesi ja jatkaa avun hakemista. Tämä vaikea aika menee kyllä ohi! On luonnonlaki, ettei mikään pimeä jatku loputtomasti.
Suren syvästi niitä, usein nuoria ihmisiä, jotka nuoruuden ehdottomuudessaan näkevät elämän vaikeudet ylipääsemättäminä ja tekevät itsemurhan. Kun jos malttaisi odottaa, ajatella että katson nyt vielä vaikka kuinka on vaikeaa, niin ties miten mukavaksi elämä vielä kääntyisi monella.
Vanhempi, monissa liemissä keitetty ihminen on oppinut elämässään usein ainakin sen, että elämä on välillä tosivittumoista, jatkuvien vaikeuksien täyttämää ja masentavaa. Mutta siitäkin selviää hengissä, sitäkin voi sietää. Ja aina välillä pilkahtaa joku ilon hiukkanen vaikka kuinka paskassa tarpoisi.
mutta tervenä niitten kanssa pärjää, sairaana ei. Se on se ero. Siksi ei voi sanoa masentuneelle: "ota itseäsi niskasta kiinni". Samoin voimat palautuvat terveenä itsestään kun on levännyt. Masentuneena, siis sairaana, ne eivät palaudu ilman apua. "Kerran kun selviät vaikeuksien yli, tiedät onnistuvan jatkossakin.." Kyllä, siis terveenä. Mutta sairaana se ei mene ihan noin. Masennus-nimiseen sairauteen ei auta, vaikka tekisi itseensä tutkimusmatkoja! Silloin tarvitaan ulkopuolista apua! Lääkettä, asiantuntemusta eikä mitään keittiöpsykologiaa.
Minä suosittelen omegarasvahappojen lisäämistä ravintoon tai kapseleina. Hae E-Epaa tai vast. luontaistuotekaupasta ja ota sitä reippaasti muiden lääkkeiden lisäksi.
Minulla on ollut muutama kerta elämässä kun olen miettinyt vakavissani itsemurhaa.
Minulla on ollut välillä henkisesti rankkaa työni takia ja syrjäytymisen tunnetta.
Joka kerta kun olen yrittänyt tehdä sitä on tullut outo tunne kuin jokin muu pään sisällä estää
minua viiltämästä ranteitani auki en tiedä mikä mutta sitten tulee kaikenlaisia tunteita ja haaveita joita pitää toteuttaa ennen kuolemaa. Lisäksi vapaa-ajan vietto ystävien kanssa antaa voimaa jaksaa tässä arjen
kurjuudessa. Toivottavasti sinulla on myös ystäviä joiden kanssa viettää säännöllisesti vapaa-aikaa. En ole harkinnut itsemurhaa enää yli vuoteen mutta saatan välillä masentua mutta ystävien kanssa vietetty aika
on antanut minulle voimia ja lyö vahvimmatkin masennus lääkkeet laudalta.
Koita piristyä, kukaan tai mikään ei ole itsemurhanarvoista
Huolettomasti itsensä tappava ei ajattele pätkääkään omaisiaan ja ystäviään, joille teko on täydellinen sokki ja trauma. Isä ja äiti sitten raahaavat suurta surun säkkiään loppu ikänsä. Armotta päivästä päivään, aina kuolemaansa asti.
Minun läheisistäni seitsemän on tehnyt itsemurhan, vaikka kuulostaakin uskomattomalta. Jokainen niistä on ollut aivan kauhea järkytys. Suurinta tuskaa on tuottanut (mieheni ja minun) parhaimman ystävämme yllättävä itsemurha kymmenen vuotta sitten. Hänen vaimonsa teki itsemurhan parin vuoden päästä, ei jaksanut olla yksin. Voitteko kuvitella! Me kaivataan näitä ihmisiä tänäkin päivänä niin kovasti että sattuu... Ei voi unohtaa... Rakkaat ystävämme... ARPI JÄÄ AINIAAKSI SYDÄMEEN KUN LÄHEINEN ON POISSA!
Isä ja äiti ovat olleet aika itsekkäitä kun ovat hankkineet jälkikasvua kärsimään tänne helvettiin jota kutsumme maapalloksi. Olen aika helvetin vihainen siitä että olen edes olemassa, suurin osa elämästä ollut pelkkää HELVETTIÄ. Viimeiset 7 vuotta enenevässä määrin helvetillistä kun on ollut tuo iki-ihana psyykenlääkitys
Masentuneena on kovin vaikea nähdä mitään muuta kuin oma paha olo. Kun tilanne tuntuu ylitsepääsemättömältä ja on niin ahdistunut sekä huonosti voiva ettei enää kerta kaikkiaan tunnu kestävän, itsemurha tuntuu ainoalta ratkaisulta. Joskus saattaa olla niinkin että itsemurha on ainoa keino välttää häpeä.. Joskus on saattanut sotkea elämänsä ja ihmissuhteensa niin että itsemurha tuntuu helpotukselta itselle ja muille. Usein masentunut saattaa nähdä itsemurhan keinolta päästä hetkestä pois, tavallaan väliaikaiselta ratkaisulta, eikä välttämättä ymmärrä kuoleman loppullisuutta ja peruuttamattomuutta. Uskon myös että lähes jokainen itsemurhayritys on toivottoman ihmisen viimeinen keino huutaa apua. Ehkä myös keino saada muut näkemään kuinka paha olo todella on. En usko että läheskään kaikkien itsemurha yritysten takana on todellinen halu kuolla. Itse sairastan vaikeaa masennusta ja itsetuhoiset ajatukset pyörivät paljon mielessä, kun olo on toivottomin ja ahdistavin kuolema tuntuu ratkaisulta. Kun olen vähän enemmän kiinni todellisuudessa, ajattelen tekeväni itselleni jotain jotta joku ottaisi minut todesta. Minun on ollut erittäin vaikea saada itselleni apua, olen rämpinyt suossa jo puolivuotta. Joskus tunnen kauheaa syyllisyyttä itsemurha-ajatuksistani ja tiedostan että jättäisin monelle ihmiselle tuollaisen teon takia elinikäiset arvet. Äitini on yrittänyt itsemurhaa minun olessa 4 .v. Olen usein ajatellut kuinka itsekäs hän on ollut, kun on aikonut jättää kaksi lasta, 4- ja 13-vuotiaat elämään ilman äitiä. Nyt kun itse olen pohjalla, ymmärrän häntä. Suosta on vaikea nousta, mutta hetkittäin on valoisampia hetkiä, paremman päivän on pakko tulla! Siitä olen varma että sängyn pohjalle ei kannata jäädä makaamaan, se vain pahentaa tilannetta. Vaikka mikään ei tunnu miltään, yritän joka päivä tehdä jotain pientä, vaikka se on raskasta, se pitää kiinni todellisuudessa. Sängyn pohjalla asiat muuttuu täysin epätodellisiksi ja silloin hengen ottaminen itseltä tuntuu oikealta. Se ei kuitenkaan sitä ole..
niin vaihda lääkitystä?
on erinlaisia hoitomuotoja ,aivan samanlailla kuin toisiinkiin sairauksiin.
Oletko saanut mitään apua sairaalasta pääsemisen jälkeen.
Käytkö esim.puheterapiassa ja oletko saanut sopivia masennuslääkeitä!
Suurin vaikeus juuri pahimman masennuksen aikana on se, ettei lääketys ja terapia ole kohdallaan.
Masennuslääkeitä on satoja erinlaisa ja jos lääke ei sovi sinulle ,voi se tuottaa lisää masennusta.
Kun sopiva lääkitys löytyy,ei sen pitäsi esim,väsyttää (ainakaan koko päiväisesti) ja totta kai liikunta poistaa masennusta hyvin. Ehkä joku agresiivisempi liikunta muoto olisi tehokas ,karate tai judo ,nyrkkeily tai joku villitanssi harrastus.Pimeys voi myös lisätä masennusta ja valohoidot ovat myös tehokkaita D-vitamiini ,joka vähenee talven ja kylmän myötä.
ihan hirvittävälle, pilkanteolta oikeastaan, että itsemurhaa harkitsevalle suositellaan d-vitamiinia. Sanoisin, että laita tämä kirjoitus jollekin sopivammalle palstalle, varmasti löytyy parempia vinkkejä jostain muualta.
on sama kuin aurinko josta ihminen saa voimaa ja voi paremmin.
Ja aloittajan olisi todella hyvä ,ottaa lääkäriin yhteys ennenkuin tilanne on ihan toivoton.
Ei siihen paljon d-vitamiinit auta kun on paha olla ja sisällä myllertää demonit!
Minä teen tänään itse murha itse ikuisesti minä en kuin
olet tuon viestis laittanut. Tämä on Ikävä-palsta.
ja epätoivo saattaa aiheuttaa myös masennusta ja lopulta itsemurhan joten tämä on sikäli oikea palsta.
voisit kertoa enemmän omasta elämäntilanteestasi ,mitä sun elämässä on tapahtunut
kai se nyt vähän helpottaa miksi tunnet ,niin kuin tunnet.
mikään mielenterveys- ja hyvinvointipalsta ole. Niille asioille on ehkä oma palstansa. Joten mene sinne juttelemaan.. Saat ehkä paremman vastaanoton ja parempia vinkkejäkin. Olet minun mielestä vähän eri asialla täällä nyt kuin me muut ikävöivät.
tuli jotenkin avuton olo ,ei tiedä mitä sanoisi, alkaa huolestumaan ,kuka hän voisi olla?
jotkut suomalaiset kohtelevat avun tarpeessa olevia ihmisiä.
Sinä voit poistua tästä ketjusta, jos mielestäsi hänen asiansa on jotenkin väärä.
Todella välinpitämätöntä!
Ja mielelläni. En ole mikään lääkäri.. Kyllä tuolle aloittajalle sopii joku toinen palsta huomattavan paljon paremmin. Ei tuollaiset asiat kuulu millekään Tunteet-palstoille ollenkaan.
kanssa tuntuu, että masentuneet ja surulliset ihmiset halutaan pois silmistä häiritsemästä omaa ihanaa elämää. Sehän voikin olla juuri se teidän "rakkaanne" mutta toisaalta mitä se teitä kiinnostaa.
Toivon masentuneelle voimia.
aloittajalle sellainen vinkki et kannattaa hakea apua tuohon tilanteeseen. Siis lääkäristä, ei täältä.
Jollain tavalla vain tulee väkisinkin mieleen et aloitus on provo. Niin kuin joku muukin tuossa mainitsi.
aikuinen ihminen Minttu, niin olet kyllä harvinaisen epäkypsä ja empatiakyvytön.
Jos itse olisit vastaavassa tilanteessa, niin haluaisitko kuulla tuollaisia vastauksia.
Ikävä ei ole mitään siihen verrattuna, mistä tämä aloittaja kärsii.
Apua voi hakea mistä vaan, myös ikävä palstalta.
Mistäpä sinä tiedät kuka minä olen. Ja toisekseen, ei täällä tarvi ketään alkaa paapomaan. Eiköhän tuo aloittaja ole hoidon tarpeessa.
Vai empatiakyvytön ja epäkypsä.. Voi jeesus.. Voin minäkin sanoa jo et aloitus on todellakin provo. Pyydänpä sen poistettavaksi/siirrettäväksi ihan sillä perusteella et se on aivan väärällä palstalla.
siitähän sut tunnistaa.
Paapominen ja auttaminen on kaksi ihan eri asiaa.
Avun tarpeessa olevia ihmisiä autetaan.
Miksi ylipäätään vastasit aloitukseen? Pysyttele vaan ikävä-asioissa.
jotka sitä tyyliä käyttää. Ja pyysinpä poistamaan tämän ketjun. Ei kuulu tälle palstalle. ;)
Mut edelleenkin, ei nämä palstat ole tähänkään mennessä olleet muuta kuin kiusaamista ja häiriköintiä varten. Joten ei todellakaan tällaisilta palstoilta kannata hakea apua tuollaiseen ongelmaan.
Eikä tainnut olla vastauksissani mitään sellaista mikä antais olettaa minun olevan empatiakyvytön ja epäkypsä. Ärsyttää vain tuollainen kaikenlaisten provojen kirjoittelu tänne.
Nimimerkistä voisi päätellä? Provo?
Joo, sä olet niiiin pihalla itse. Toivottavasti oli nyt sitten hyvä, kun ketju siirrettiin.
"Ei tollasia tunteita voi kellään olla, ei noi oo mitään TUNteita..."
Ei Jösses...
tuolta> Henkinen hyvinvointi ja mielenterveys
voi saada paremmin palautetta ,tuohon sun tilanteesi.
Itsemurhatuntemukset johtuvat usein pään/aivojen kemikaalioen sekaisin menneestä tasapainosta (esim. serotoniini). Esim. dokaaminen ja huumeiden käyttö ovat epätasapainotilan yleisempiä syitä. Sitten on myös jotkut masennuslääkkeet, jotka siis toimivat aivan päinvastoin kuin pitäisi. Tietyt masennuslääkkeet aiheuttavat varsinkin nuorilla ihmisillä itsetuhoisia ajatuksia, joita he sitten toteuttavat. Tietoa löytyy lisää netistä. Mielestäni masennuslääkkeiden käytön vuoksi tapahtuvat nuorten ihmisten itsarit ovat niitä kaikkein surullisimpia. Kannattaa siis suhtautua varauksella tiettyihin masennuslääkkeisiin.
Ihmisen elämä ei ole ruusuista. On kaikenlaista vastoinkäymistä, ja monasti tuntuu että on ihan yksin ongelmiensa kanssa. Näin ei kuitenkaan ole. Masennus/depressio aikaansaa kaikenlaisia virhepäätelmiä, jotka eivät ole loogisia saati järkeviä. Siksi asioitaan pitäisi päästä puimaan jollekulle luotettavalle taholle, että vääristä kehäpäätelmistä pääsee eroon. Ja ennen kaikkea: et ole yksin! Masennuksesta ei vain puhuta ääneen, koska se on niin henkilökohtainen asia. Lisäksi on ymmärtämättömiä ihmisiä, jotka eivät kykene tukemaan kanssaihmisiään. Sekin on vain hyväksyttävä osana tätä elämää.
Tervehtyminen ei tapahdu hetkessä. Alamäet kuuluvat "tervehtyneidenkin" ihmisten elämään.
Mielestäni sinun kannattaisi analysoida tilannettasi psykologin tai muun terveydenhoitohenkilökuntaan kuuluvan kanssa. Masennuslääkkeet ovat ok, mutta kannattaa päästä masennuksen juurille, jotta asia voidaan ratkaista. Lisäneuvoja: kokeile joogaa. Ulkoile paljon. Järjestä itsellesi säännöllinen unirytmi. Tee pieniä arjen askareita, ja pakottaudu menemään ihmisten ilmoille (vaikka kirjastoon) vaikkei huvittaisi.
Meillä on jokaisella vastuu omasta elämästämme. Toivottavasti pääset jaloillesi, kukaan meistä ei ole täydellinen ja virheitä saa tehdä. Elämä kantaa kyllä, ja pienin askelein on hyvä suunnata eteenpäin.
Ratkaisuhan on ainoastaan sulla,mutta muista että itsemurha on oikeasti epätoivoisen ihmisen teko,lopullinen ratkaisu tilapäiseen ongelmaan. Syvään depressioon auttaa vain aika, kenties lääkkeet, terapia, sosiaalinen tuki ja sun omat jutut, joista tykkäät. Hakeudu terapiaan, se on vapauttavaa kun voi jutella jollekin vieraalla ihmiselle aivan kaikesta. Kerro vaikka koko elämäsi, lapsuudesta tähän päivään. Miten olet elänyt, mitä kokenut ja mitä nähnyt. Mikä ahdistaa nyt ja mikä on tilanne. Se kasvattaa ymmärrystä omaa elämää kohtaan, eikä sitten enää ole niin paljon muiden armoilla, tapahtuipa mitä hyvänsä.En tiiä mitä sulle on tapahtunut, mutta ei kannata odottaa että heti tapahtuu ihmeitä, jos on syvä masennus , se ei hetkessä helpotu. Tee lisäksi niitä juttuja mistä tykkäät, ihan pieniäkin. Ja niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, yritä arvostaa elämää itsessään, sen tuomaa iloa ja kipua. Kukaan ei ole luvannut, että elämä olisi aina helppoa.
"Todelliset taistelijat eivät ole voittajia, vaan niitä, jotka jatkavat vaikka häviäisivätkin."
Tuo karsea masis, jonka saa pois ainoastaan päivänvalolaitetta ottamalla joka aamu ja käyttämällä ssri -lääkettä. Sitten menet juttusille lääkärin kanssa ja sovit terapiasta. Eiköhän ala Lyyti kirjoitella sitten?
Onko työsi mielekästä? Pidätkö työstäsi ja nautit kaiesta siitä, mitä päivän aikana teet? Onko sinulla ihania harrastuksia?
http://www.valotorni.fi/kirkasvalohoito-c-33.html?gclid=CLmUlZyZ9J0CFVtm4wodAza1KQ
Mikä sinut on ajanut tuohon tilanteeseen? mikä painaa mieltä?
Olen ollut aivan lähellä toteuttaa. Jäin 25v sitten kiinni ratista ja yöllä verikokeesta kotiuduttuani kännissä menin vaatekomerolle ja otin esille magnum44-revolverini, pistin kutit rullaan ja pistin aseen piipun suuhuni. Oli heinäkuun helteet. Yht äkkiä vaan jokin esti toteuttamasta sitä. Asehan oli niin voimakas että kuolema olisi seurannut silmänräpäyksesssä eikä kitumaan olisi jäänyt. No se jäi ja myin peloissani sitten aseen poiskin.
Sen jälkeen on usein tullut itsemurha mieleen. On harmittanut että myin aseen. Hirttäytymistä olen miettinyt, samoin rekan eteen ajamista, metron alle hyppäämistä ja lääkkeiden liikaottoa. Kadehdin sodan loppuvaiheen Saksan johtajien syanidikapseleita joilla he tappoivat itsensä haluamatta jäädä venäläisten vangiksi. Kumpa olisi syanidikapseli itselläkin, nykyajan mielettömyyden ja depression alla sen ottaisin.