Hei, haluan kuulla muiden kokemuksia itsemurhan yrittämisestä... Itse olen tilanteessa, missä ei ole enää muuta ulos pääsyä.. Siksi haluaisinkin kuulla miten te muut olette selviytyneet, vai onko enää mitään keinoa päästä ylös syvästä depressiosta? Itse yritin 4 kuukautta sitten itsemurhaa kaikkia lääkkeitä mahdollisimman paljon sekasin ottamalla.. Mutta siitä mut vietiinkin sitten sairaalaan ja vatsahuuhteluun.. En olee mikään murkku ikänen teini joka angstipäissää tänne kirjottaa vaan oikeesti aikuinen ihminen joka tarvitsis nyt kipeesti neuvoja eteenpäin etten vaan tee mitään tyhmää enää.. Käyn avomielenterveys palveluissa sairaalassa hoitojaksoilla, mutta niistäkään ei ole apua..
Kiitos kaikille vastanneille
Kiitos kaikille vastanneille
Vastaukset 4
Vanhimmat
Joskus aikoja sitten katsoin, että minusta on enemmän haittaa kuin hyötyä yhteiskunnalle. Suunnittelin erilaisia itsari-variaatioita. Joku älypää neuvoi, että keskity makuuasennossa poismenoosi ja nuku pois.
Luultavasti tuo ei onnistu, koska tajuttomuustilassa itsesuggestiot lakkaavat toimimasta, mut paha shokki kokemus silti oli.
Luin tänään tv-tekstiä, että 10 prosentilla amerikkalaisista on fobioita. Elämänsä tyhjäksi ja tarkoituksettomaksi kokevia on meilläkin lukuisa määrä ihmisiä.
Just amerikasta lähti se 'onnellisten pillereiden' markkinointi. Terveetkin ihmiset popsivat mielialalääkkeitä kuin me Figarol pastilleja ikkään. Lääketeollisuus on säpinöissään näistä ihmisistä.
Menin työkavereiden suosituksesta psykiatrin vastaanotolle. Jotain Libriumin tapaista hän kirjoittikin. Myöhemmin ne vaihtui Limbitrol nimisiksi.
Lopetin niiden käytön haittavaikutusten takia. Sellainen vahva kapseli kihahti 'pipoon'. Kaahailin liikenteessä edesvastuuttomasti.
Itsensä arvottomaksi luuseriksi tunteminen on varmaan syynä itsetuhoiseen käyttäytymiseen. Depressiivisyys on tuhonnut minunkin elämäni varsin pitkälle, mutta itsesäälin suosta voi noustakin.
Oman mielen kemiaan voi vaikuttaa tekemällä valintoja, jotka eivät ole itseä, läheisiä tai yhteiskuntaa vahingoittavia.
Mitään ryhmää en ole kokenut omakseni. Koen aina muukalaisuuden tunnetta ihmisten joukossa, olivatpa he sukulaisia - kiitos mieluummin kuitenkin ventovieraita.
Sitkistele "naaine" nää talvikuukaudet. Kevään ensimerkit ovat näkyvissä jo parin kuukauden päästä. Seuraavaan pelottavaan talvikauteen pitää alkaa varustautumaan jo keväästä alkaen.
Kun voit kirjoitella vielä nettiin, et ole pahiten kelkasta pudonniden joukossa. Oletan, että olet nainen. Hehän ovat paljon miehiä vahvempia eloonjäämistaistossa.
Jaksamisia sinulle. cc
Lujalle maaperälle ponnistautuminen ei onnistu enää sairaalloisesta masennustilasta omin voimin. Tiedonhalusta olisi apua. Keinoja ja menetelmiä on pilvin pimein kirjaistoissa ja netissä.
Ota ihmeessä kaikki mahdolliset ja mahdottomat avut vastaan mitä suinkin voit vain saada..jos voimia on niin ota itse aloite ja vaadi apua ammattilaisilta. Itse sairastan kaksisuuntaista ja olin sairauteni ensimmäiset kolme vuotta todella itsetuhoinen. Kokeilin paljon lääkeillä. Jälkeen päin olen iloinen että en onnistunut. Vasta viimeisen ylianostuksen jälkeen minulle todella valkeni mitä todella voi pahimmillaan tapahtua, jos ei satu kuolemaan, sillä se on pahin mahdollinen lopputulos. Lääkeittä kun otatte niin voi myös käydä niin että jäätte kasviksi tai kenties ajatuksenne toimii, mikään muu ei. Olette sidottu rullatuoliin ja toisten apuun loppuelämänne. Vähintäänkin lopunikäinen dialyysi hoito uhkaa suuresti. Silloin olette sidottu käymään sairaalassa joka päivä elämänne loppu ajan. Sanoisin siis että ÄLKÄÄ MISSÄÄN NIMESSÄ YRITTÄKÖ LÄÄKEILLÄ.
Lopuksi todellinen esimerkki kuin voi käydä: siskoni työskentelee hoitajana eräässä palvelutalossa ja hänellä on potilaana 35 vuotias nuori mies. Tämä mies sattui yrittämään itsemurhaa insuliinin avulla. Tänä päivänä hän on täysin vuodepotilas. Hänen makuuasentoaan muutetaan 6krt päivässä ja joka päivä hän istuu myös jonkin aikaa rullatuolissa johon hänet on nostettu. Hänen mikään ruumiin osansa ei pysty liikkumaan. Ei kädet ei jalat...hän on vaan rullatuolissa syötettävänä tai makaa sängyssään. Ainut asia mikä hänellä liikkuu on silmät....ne seuraa liikettä. Kukaan ei tiedä onko hänellä minkäänlaista aivotoimintaa vaiko ei ole. Voi vaan kuvitella kuinka karmea tilanne se on jos hän itse tajuaa tilanteen ja elinvuosia on kenties vielä paljonkin jäljellä.
...itsemurhaa vakavasti harkitseville pitäisikin antaa oikeaa tietoa teon toteutuksesta - varsinkin mitä tulee lääkkeisiin. Useilla ihmisillä on elokuvista omaksuttu harhakuva, että esim. unilääkkeitä kourallisen nappaamalla saisi itseltään hengen pois. Barbituraattien aikakaudella näin saattoi ollakin, mutta ei enää nykyisin, koska lääketurvallisuutta on koko ajan kehitetty. Jälki voi olla tosi ikävää, jos ei tiedä mitä on tekemässä.
Aiheesta on kirjoitettu muutama hyvä kirja, joita tosin voi olla vaikea löytää suomalaisista kirjakaupoista. Amazon-nettikaupassa myydään käsittääkseni edelleen ainakin kahta näistä "itsemurhaoppaista". Näiden lisäksi netin uutisryhmäkeskustelut ovat luultavasti paras paikka etsiä tietoa, sillä niitä ei juurikaan sensuroida. Tietysti tämä edellyttää entistä tarkkaavaisempaa lähdekritiikkiä.
Netissä oli aikoinaan myös erinomainen wiki-sivusto parhaista metodeista, mutta se on (yllätys yllätys) poistettu - todennäköisesti laittomana. Onneksi olen itse tajunnut tallentaa kaiken löytämäni tiedon.
En kehota ketään tekemään itsemurhaa, mutta koska osa ihmisistä yrittää sitä joka tapauksessa, niin parempi olisi että tietäisivät oikeat konstit. Helppoa itsemurhan toteuttaminen ei missään tapauksessa ole, ellei satu olemaan lääkäri.
Jeesus voi auttaa.